Kävelin juuri hetki sitten ulkona. Ilma tuoksua aamukosteuden raikkaalle nurmikolle, nousevan auringon ensi säteet tulivat näkyviin ja taivas oli pinkki. Oli rauhallinen olo, ei ollut kiire mihinkään ja samaan aikaan poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus olla hetkinen yksin.

En tiedä muista; itselläni mielikuvitus on varsin tehokas jos sen päästää täysin valloilleen. Kävellessäni mietin tulevaisuutta, sitä mitä todella haluaisin elämältäni ja mihin osioihin keskittyisin tulevaisuudessa. Osaa haaveistani en kerro kenellekkään, suurin osa toiveistani ei toteudu – mutta jotain päiväkirjaan kirjoitettavaakin löytyi.

Mietin kolmatta akateemista vuottani, joka on nyt noin vuoden päässä. Edessä olisi kanditaatin työ – josta on jo nyt jotain epämääräisiä ideoita liikkeillä pääkopassani. Toki liian aikaisin ja tietenkin ne tulevat muuttumaan, mutta aina saa unelmoida.

Kanditaatin työn luonne on kirjallisuustutkielma, joten esimerkiksi seuraava aihe: “Poliittiset valtaindeksit, niiden sovellukset ja laskennallisuus” olisi mielestäni varsin kiintoisa aihe. Poliittiset valtaindeksit ovat taikalukuja, joiden pitäisi kertoa siitä kuinka voimakas jokin poliittinen ryhmittymä on maan parlamentissa.

Toisaalta uskon että virtuaalimaailmat sekä Web 2.0 tulevat myös politiikkaan suuremmissa määrin. Edelleen, olisi hauska arvioida “sähköistä politiikkaa” – eli sitä kuinka tietoyhteiskunnan perusrakenteita, palveluja ja uskoa voidaan sopivasti innovoida luomaan parempi yhteiskunta. Kuulostaa varsin epämääräiseltä lauseelta ja sen tuleekin. Aihe vaatisi enemmän tutustumista niin minulta kuin muilta paremmilta politiikan tutkijoilta.

Minulta on kysytty, miksi blogi keskittyy niin selvästi yliopistoelämääni. Minulle yliopistoelämäni pyrkii olemaan erillään niin vapaa-ajastani kuin työstä. Yliopistoelämäni on näistä näkyvin, ja ainoa jota haluan jakaa julkisesti. Siispä muut haaveeni pysyvät pääkopan sisällä.

Katselen ensi vuoden kursseja, edessä olisi pakollista tutkimusmetodologiaa sekä kaikkea muuta kivaa. Ollakseni täsmällisempi, ensiksi on edessä yleinen johdanto metodologia-opintoihin jonka jälkneen kevätlukukaudella on edessä niin vallan tutkimuksen kuin tilastollisten menetelmien kurssi.

Eihän tämä toki riitä nuorelle politiikan tutkijalle; onneksi yliopisto osaa pysyä poissa tieltäni. Ainoahan ohje mitä opintoihini olen saanut on ollut, että niihin kannattaa käyttää se viisi vuotta, eikä yrittää valmistua nopeasti pois alta. Siispä edessä on laaja valikoima politiikan tutkimuksen kursseja: moderni politiikka, nuoret politiikka ja Euroopan unioniin keskittyvä opintojakso. Tämän lisäksi suunnittelin vakavasti meneväni politiikan ja sukupuolen välistä yhteýttä käsittelevälle kurssille. Tämän kuultuaan tuttavani Tampereen teknillisestä yliopistosta ihmetteli mitä kaikkea humanisti voikaan opiskella. Vastaus on toki triviaali; melkein kaikkea – jopa terrorismin tutkimista – mutta ainakaan vielä ei ole ollut talonvaltauksen perusteita käsittelevää kurssia, johon selvästi on olemassa yhteiskunnallista tarvetta.

“Mutta, tuohan on vasta pääaine. Kai nyt humanoidi aikoo jotain muutakin saada aikaan?” kysyvät teekkariystäväni naureskellen. Tällaisella hädänhetkellä voi turvautua aina filosofiaan. Ei toki aivan puhtaaseen filosofiaan jota opetetaan humanistisessa tiedekunnassa vaan sellaiseen sopivan käytännönläheiseen joka on rakkaan valtiotieteellisen tiedekunnan vastuulla. Siellä on jännä sivuainekokonaisuus, joka käsittelee tieteen ja teknilogian tutkimusta (Science and Technology Studies) joka täyttänee tarpeeni. Ensiksi on edessä logiikan kurssi syksyllä ja keväällä on tieteen ja teknologian tutkimuksen peruskurssi sekä . Ja liuta kirjallisuutta jota voi tenttiä, tieteen historiasta tieteen politiikkaan saakka. Suosittelen tätä sivuainetta myös niille teknisen alan osaajille, jotka kokevat kaipaavansa jotain pehmeää.

Nyt teekkarit nauravat ihan täyttä vauhtia. Ilkkuvatkin ääneen: “Pehmotieteilijä, pehmotieteilijä!” Onhan se totta että olen humanoidi, mutta silti minulla saa olla salaisia haaveita ja toiveita, joiden täyttämiseen yliopisto on aina paras paikka. Olen huomannut, että peliteoriaa opetetaan varsin monessa paikassa; kansantaloustieteessä, lakitieteellisessä ja tietojenkäsittelyopillisessa. Onneksi yliopiston henkeen kuuluu se, että voit opiskella melkein mitä tahansa, kunhan muita opintojasi ei häiritse. Siispä, tutustun vähän yhdysvaltalaistyyliseen politiikan tutkimukseen: siellä matemaattiset mallit politiikan tutkimuksen apuvälineenä ovat varsin kova sana.

Nyt teekkareiden nauru hiljeni hetkeksi. Sain heidät vakuutettua siitä, että ajon valmistua joskus ja päästä jopa Mac Donaldsin kassaa pidemmälle urallani. Mutta, mitä ajattelin tehdä valmistuakseni. Ensiksi edessä on kanditaation työ, joka voisi pyöriä poliittisten valtaindeksien ja niiden laskennallisen vaativuuden ympärillä. Ainakin siltä tuntuu nyt, mutta nämä aiheet ovat muuttuneet pääni sisällä jatkuvasti. Olen myös miettinyt Politiikka 2.0:llaa, mutta se onkin oman postauksensa aihe.

Mistä on pienet tytöt tehty,
mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista kukkasista,
inkivääristä kanelista;
Niistä on pienet tytöt tehty

Traditionaalinen kansanloru osoittaa kuinka sukupuolittunut yhteiskuntamme on. Tytöt mielletään aina kilteiksi, söpöiksi ja ahkeriksi. Tytöt ovat mielestäni nykyisin varsin kovan sosiaalisen paineen alla, joka pyrkii muokkaamaan heitä – kuten kaikkia muita. Tytöille asetetaan julmia oletuksia, kuten eräs ystäväni havainnoi pinkkien aurinkolasiensa läpi.

Tilanne on välillä niin vakava, että sille on annettu lempinimi: kiltin tytön syndrooma. Mutta, millainen on kiltti tyttö? Kiltti tyttö asettaa toisten preferenssit ennen omiaan. Hienoja valtiotieteelliseltä kuulostavia termejä, mutta tarkoitan tilannetta jossa huolehditaan liikaa siitä mitä muut haluavat – eikä omia haluja juurikaan mietitä.

Edelleen, kiltit tytöt pyrkivät miellyttämään kaikkia. Kiltti tyttö mukautuu aina siihen mikä on ympäristön vaatimus. Vielä tarkemmin, kiltti tyttö pyrkii sopeutumaan siihen mitä hän luulee ympäristön vaatimukseksi. Julminta syndroomassa on se, että pyrkii toteuttamaan ympäristön vaateita, vaikkei sellaisia olisi olemassa.

Kiltit tytöt harvemmmin uskaltavat kertoa mitä mieltä he ovat todella jostain. Vastaukset ovat aina söpöjä, kauniita ja kilttejä. Vastaukset eivät kerro mitään tytön todellisesta mielialasta tai -piteestä.

Kiltit tytöt ovat aina ahkeria ja tunnollisia. Vihkot ovat selkeällä kaunokirjoituksella kirjoitettuja. Kotitehtävät ovat palautettu etuajassa ja ovat vähintäänkin erinomaisia. Kiltille tytölle hyvä ei näet riitä. Kiltti tyttö uskoo, että häneltä odotetaan parempaa kuin mitä hän pystyy tekemään. Tämä ikuinen täydellisyyden tavoittelu johtaa välttämättä pahaan oloon.

Kiltti tyttö on hiljainen. Erityisesti kiltti tyttö on hiljainen silloin kun hänen pitäisi sanoa “Ei.” Kiltti tyttö susotuu kaikkeen, vaikkei hänen pitäisi. Kiltti tyttö tekee nakin kuin nakin, riippumatta siitä kuuluuko se hänen reviirille. Hän vain hymyilee, joskus teennäisesti, ja tekee sen.

Kiltti tyttö myös pelkää vihaa, yhtä perustunteistamme. Hän uskoo, että aggressiossa olisi jotain pahaa ja sen takia ei uskalla olla vihainen. Sen sijaan hän menee illalla sänkyyn ja ollessaan aivan yksin, aivan hiljaa: hän nyyhkyttää kunnes nukahtaa.

Olenko kiltti tyttö?