Joulukuu. Pian alkaa piparit tuoksumaan ja glögi virtaamaan. Ja ihanat mainokset, joululahjalistat ja kaikki muu. Tosin, meillä alkaa perhe olemaan niin vanha että punapukuiseen mieheen ei enää uskota. Mutta ei anneta tälläisen yksityiskohdan pilata joulun ilosanomaa, mahdollisuutta käyttää veronpalautuksia kaikkeen turhaan.

Mutta joulukuussakin pitäisi olla ahkera ja saavuttaa huomattavia tuloksia. Oikeastaan, tulosohjaus on hämärä käsite, joka voi johtaa vääristymiin hallintomme toiminnassa. Mutta, pyydän arvon lukijoita ajattelemaan hetkisen itse ja selvittämään oma mielipiteensä tulosohjauksesta – ei kannata ostaa vakuuttavia (ja kalliita) humanoidin mielipiteitä vain koska hän on humanoidi.

Mutta, jotta blogin lukija voisi ymmärtää yliopistoelämää, niin hahmottelen tulevaa kuukautta ja sen suuria merkkipaaluja kaikkien iloksi (toki tähän liittyy korkeampi tavoite, mutta en paljasta sitä vielä tässä kohtaa):

• Uusi rahoituserä KELAlta saapuu. Jotkut kutsuvat sitä myös opintotueksi, mutta sen voinee käsittää palkkana opiskelusta.
• Euroopan unionin toiminnasta tulossa tentti, jossa vastaan yhteen kysymykseen kolmesta.
• Luentopäiväkirjan palauttaminen julkisen hallinnon kehittämisestä.
• Suomen poliittisen järjestelmän tentti, jossa kysymykset on tarjottu etukäteen.
• Julkishallinnon tentti, jossa on lyhyitä määritelmiä ja esseitä.
• Tilastotieteen harjoitustyön tekeminen ja palauttaminen.
• Ohjelmoinnin harjoitustyön tekeminen.
• Yksi kokous, joka osuu osittain päällekkäin luennon päälle.

“Työjärjestykseen, bloginpitäjä!” huudahtaa viaton lukija. Totta, ajatukseni harhautui liikaakiin joulukuun suunnitteluun. Minun piti antaa muutamia neuvoja tuleville yliopisto-opiskelijoille. Täsmällisemmin vain yksi, koska en ole vielä sisäistänyt kovinkaan paljon ja olen fuksi.

Mikä on suuri opetukseni siis? Opiskelijaelämän tulisi olla tasapuolinen yhdiste opiskelua ja elämää. Toisen päästäminen dominoivaksi osapuoleksi on haitallista, mutta liiankin helppoa.

Mutta miten sellaisen elämän voi hankkia? Elämän saa opiskeluaikana kätevimmin oman ainejärjestön kautta. Jos tämä ei viihdytä, vaan toivoisit enemmän poikkitieteellistä lähestymistä, Helsingissä osakunta on juuri. Muissa paikoissa kannattaa yrittää etsiä ylioppilaskunnan piiristä itseään kiinnostavaa toimintaa (joka siis on myös Helsingissä mahdollista). Sitten on yksi, vähintäänkin arveluttava keino, mutta uskon että kiva työpaikkakin täyttää määritelmän.

On tulossa toisen periodin pääte, joka tietää kasaa tenttejä ja ehkä myös muutamaa opintopistettä niin että KELA pysyy tyytyväisenä humanoidin edistykseen. Tämä on jo toinen tenttirutistukseni yliopistotasolla. Mikä on muuttunut? Usein epä-eksakteissa tieteissä voidaan vertailevalla tutkimuksella saada kiintoisia tuloksia.

Verrattuna ensimmäiseen periodiin olen varsin rauhallinen. Valtio-opin johdannon tenttiä pelkäsin oikeasti, mutta tentti ja keskustelut professoreiden kanssa (nyt on syytä korostaa, että keskusteluoikeutta kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi) osoittivat humanistillenne, että tentistä on mahdollista selvitä hengissä ja jopa aivan kohtuullisella (mutta silti heikolla minun mittakaavassani) arvosanalla.

Mutta kaikki ei liity tähän tenttineitsyyden menettämiseen. Uskon, että kurssin sisällöllä on myös merkitystä. Johdantokurssi oli sillisalaattia, siitä ei saanut otetta millään. Nyt kursseillani on sentään joku keskeinen sisältö. Tuskin lukijaa yllättää että EU-kurssi käsittelee Euroopan unionia tai että SPJ on Suomen poliittiseen järjestelmään keskittyvä kurssi. Ja mitäköhän käsittelemme julkisoikeudessa?

Vaikka kurssit saattavat kuulostaa varsin laajoilta, ne eivät ole sitä. Euroopan unioni vaikuttaa varsin kompaktilta, se voidaan peittää äärellisellä määrällä aiheita. Uskoisin, että instituutiot, päätöksentekomenetelmät ja politiikkakysymykset kattavat kurssimme kokonaan.

Suomen poliittinen järjestelmä taas voidaan käsittää unionina yli lainsäätäjien, käytäntöönpanijoiden ja soveltajien. Lisäksi joukkoon kuuluu media, kansainväliset kysymykset ja kunta. Ja kappas, kädessäni on äärellinen, avoimista joukoista koostuva alipeite. Matemaattinen lukija havaitsenee mihin pyrin. Muut voivat päivittää tietojaan. Sen lisäksi tentin kysymykset tarjotaan pienille humanisteille etukäteen.

Lakitiede taas on varsin täsmällinen tiede, ehkäpä semi-humanistiseksi sitä voisi kuvata. Se tietosisältö on varsin hyvin strukturoitua. Sen lisäksi lakitieteen oppikirjat on kirjoitettu miellyttävällä tavalla.

Lopetetaan otsikkoa mukaillen: Ihanaa humanistit, ihanaa!

Valtiotieteilijänne opintoihin kuuluu pakollista lakitiedettä viiden opintopisteen verran. Vaihtoehtoja on kaksi, julkisoikeus sekä työoikeus. Näistä kursseista olen ilmoittautunut julkisoikeuden kurssille, koska se sattui tulemaan ekana vastaan ja oli muutenkin ehkä se kiinnostavamman oloinen. Tosin sivuhuomautuksena; epäviralliset huhut kertovat, että itse pääsykoekirjan kirjoittaja suosittelee tätä kurssia.

Noh, ekaksi on ehkä syytä referoida mitä kurssi käsittelee. Oikeuskenttä jaetaan yleensä kahteen suureen osaan, julkisoikeuteen ja yksityisoikeuteen. Nimetkin paljastavat, että julkisoikeudessa noin pääsääntöisesti säädellään julkistoimintoja ja yksityisoikeudessa taas keskitytään suuremmissa määrin yrityksiin ja yksilöihin.

Kurssimme sisällön voisi jakaa seuraavasti:

• Mitä on oikeustiede?
• Valtiosääntö
• Perusoikeudet
• Lain säätämiseen ja valvontaan liittyvät asiat
• Hallintolaki
• Hyvä hallinto
• Miten hallinto toimii?
• Valitukset, hakemukset, …

Meille sattui yllättävän kiva luennoitsija, päivätyönä AKAVAlla laki-ihmisenä ja sitten oli lupautunut auttamaan pieniä valtiotieteilijöitä lakikirjan kanssa. Luennoitsija pystyy kertomaan valaisevia case-esimerkkejä lain käyttämisestä (oikeustapauksista) ja kuitenkin kahlaa materiaalia läpi aivan kiitettävästi.

Tapahtuipa eilisellä luennolla niin, että pääsimme käsiksi jälleen kerran käsiksi potilaan oikeuksiin, joista ei sikakaan ota selvää. Nimittäin, perustuslaki on hyvin epäselvä, eikä rajoituksille aina löydy sopivaa tulkintaa. Kaikkihan tietää, että rajoituksia voidaan suorittaa kolmella tyypillä:

• yleiset rajoitusedellytykset, esimerkiksi lakivaraus toimii näissä (lailla säädetään…)
• poikkeusolot, kuten määritelty perustuslaissa
• poikkeuslaki, joka säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä

Muuten tuomioistuimen tulee soveltaa lain ja säädösten tulkinnassa perustuslakia (PL 106 §, PL 107 §).

No, mitenkäs tähän suhtautuu esimerkiksi seuraava tilanne jossa alkoholia nauttinut nuori tulee ensiapuklinikalle ja vaatii, että vanhemmille ei kerrota mitään. Esimerkki ei nyt varsinaisesti ole perustuslain kanssa ristiriidassa, mutta lääkärien omat ohjeet törmäävät kuin Titanic jäävuoreen lain kanssa. (Kuitenkin hieno esitys rajoitusedellytyksistä tuli kirjoitettua niin ei sitä kannata poistaakaan.) Nimittäin: Potilaan tahtoa tulee noudattaa, jos hän on tarpeeksi kypsä. Tämä pätee myös alaikäisille lapsukaisille. Nyt sisään tuleva teinihän näin väittää. Tulisiko lääkärin soittaa kotiin vai ei?

Humanoidia tämä ei haittaa, koska en näe tuossa ongelmaa – luonnollisesti vanhempia informoidaan. Mutta rakkaat sosiaali*-tieteilijät (sosiaalityö, sosiaalipolitiikka, …) vaivaavat päätänsä tälläisissä triviaalin tuntuisissa kysymyksissä. No keskustelimme aiheesta luennolla, ja luennoitsija totesi:

Mä kirjoitin HUSille sellaiset ohjeet, että soitetaan kotiin. Selvästi nuori ei ole tarpeeksi kypsä. Sitten mun yksi työtoveri totesi: “Sä korjasit nyt semmosen virheen, mikä lainsäädäntöön on jäänyt.” Mä vastasin, että päätös muuttuu sitten kun on ensimmäinen oikeustapaus. Ja yhtään oikeustapausta ei vielä ole tullut.

No, koska luennoitsija on korjannut vakavan puutteen lainsäädännössä, voimme todeta hänen olevan mahtava, valtava tai suunnaton.