Prologi:

Internet vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme yhä voimakkaammin. Olemme nyky-yhteiskunnassa jatkuvasti verkottuneita ja yhdistyneinä suuriin inhimillisiin tietovarantoihin. Tiedämme nykysin hetkessä mitä Yhdysvalloissa tapahtui ja voimme kommunikoida tuttaviemmen kanssa – globaalisti.

Johdantona tähän ajatusvirtaan oli normaali markkinointiosaston käsienheiluttaminen siitä, kuinka sähköinen viestintä muuttaa elämäämme. Kuitenkin, on tunnustettava että sähköiset mediat muuttavat jopa käsityksiämme poliittisesta toiminnasta – esitän nyt muutamia aatoksia teoksesta Developments in West European politics (Heywood et al.). Pyrin osoittamaan, että myös politiikan tutkimuksen on syytä olla varsin tarkkavainen viestinnän vallankumouksen suhteen.

Kun Suomessakin ovat vaalit jälleen ohi voisimme tarkastella äänestysaktiivisuutta – joka saavutti pohjalukemansa jälleen kerran. Emme ole kuitenkaan Euroopassa yksin: 1960-luvulta lähtien äänestysaktiivisuus on useimmissa valtioissa laskeva. David Broughton kiinnittää huomioita tähän ja esittää niitä perinteisiä syitä: äänestäjät ovat tyytyväisiä, puolueet eivät saa kannattajakuntaansa liikkeille…

Kuitenkin kiinnitän huomiota tiivistelmän ajatukseen jonka mukaan kehittynyt teknologia parantaisi hallinnon ja kansalaisten välistä keskustelua. Toisaalta tämä voisi kasvattaa edelleen sitä väliä joka on nykyisin poliittisesti aktiivisia ja passiivisia: passiivikkolla olisi edelleen vähemmän tietoa. Edelleen tiivistelmän ulkopuolelta käsitellään sähköistä äänestämistä, jonka ensimmäiset kenttätestitkin on jo tehty ja niiden tulokset ovat olleet käsittääkseni lupaavia.

Toisaalta internet on myös pahuuden akselin ase: Cas Muddle syyttää internettiä äärijärjestöjen voimistamisesta. Muddle toteaa, että kaikki sähköisen toiminnan hyvät puolet: virtuaaliyhteisöt, tiedonjako ja sananvapaus ovat myös käytettävissä pahuuteen.

Postlogi:

Internetin tulevaisuus on hiertänyt useita ihmisiä: toiset väittää internetin olevan torakka joka kestää kaiken ja toiset taas arvelevat että mainospostitus tukkii verkon toiminnan. Itse uskon yhteisöllisyyden muutuvan edelleen keskeisempään asemaan: Web 2.0 on kehityksen nykyinen suuntima, enkä näe että YouTuben, MySoacen tai blogien tapaiset mediat menettäisivät suosiotaan.

Matti hävisi taas vaihteeksi: olen osallistunut tenttiin ja laskuharjoituksiin turhaan. Kyllä, aamulla kahdsaksi yliopistolle eksymisen hyöty on valunut pois – periaatteessahan laskuharjoituksia voisi laskea että oppisi jotain, mutta kyseessä on ollut tilastotieteen perusteita, jotka minulla ovat jo varsin hyvin hanskassa. Siispä olin laskareissa vain keräämässä harjoituspisteitä.

Mutta, miksikäs tämä nyt on niin turhaa? Kurssi suoritetaan kahdella välikokeella, joista ensimmäisessä kävinkin jo. Toisen välikokeen sijoittaminen kalenteriin tuottikin jo enemmän ongelmia, koska minulla on oman pääaineeni tentti samaan aikaan. Siispä, keskusteltuani luennoitsijan kanssa oli varsin ilmeistä että en hyödy tähän mennessä tekemästä efortistani juurikaan mitään.

Kuitenkin onnekseni kurssi on suoritettavissa vielä keväällä – yhdellä isolla kokeella toukokuun loppupuoliskolla. Kuitenkin tässä on etunsa arvon tentaattorin mukaan: tehtäviä on vain viisi ja aikaa on enemmän kuin normaalissa välikokeessa. Etunsa kaikessa selvästikin.

Olisin välttänyt tälläisen epämääräisen toiminnan jos olisin suunnitellut opintojani paremmin kuin kädestä suuhun-periaatteella. Ei olisi ollenkaan mahdotonta suunnitella esimerkiksi koko vuotta heti syksyn alussa, mutta minulla ei siihen ritä innostus ainakaan vielä; tilaa myös epämääräiselle vaeltelulle tulee olla ja liian tiukka etukäteissuunnittelu voisi pilata luovan kurssivalinnanaisuuden.

Yllätyin yhden kurssin arvosanasta kun se minulle kerrottiin – eikai se työ nyt ihan noin huonosti mennyt pohdin – ja vakiintuneen tapani mukaan lähestyin ohjaajaa sähköpostilla kysyen että mitä nyt olisi pitänyt parantaa parempaan arvosanaan. Vastaukset ovat aina olleet valaisevia, mutta tämä on jo yllättävä:

Kiitos! Sain tuon jo maanantaina. Työ oli ihan ok. En ollut merkinnyt arvosteluperusteita tältä osin ylös, koska opponointilomake puuttui jostain syystä. Oli mahdollista, että olin sekoittanut ryhmänne numeron arvosanaanne ja pyysin *ä nostamaan arvosananne neloseen,jos sillä nyt on merkitystä.

Sinäänsä yllättävää, että yliopiston sisällä todetaan että arvosanoilla ei ole väliä – ainakaan silloin kun ne ovat harjoitustöistä tai kursseista. Ja eniten minua kiinnostaa, että mikä siinä työssä on edelleen ollut vikana kun viitosta ei ole tullut – mutta koska opponenttimme ei koskaan työtämme ole käsitellyt niin sellaista lomaketta ei luonnollisestikaan ole olemassa.

Mahdotontahan olisi nyt, kun kurssista on kulunut ainakin kuukausi muistaa mitään arvosteluperiaatteista. Onneksi isommissa opinnoissa arvosana-algoritmi on vähemmän taikalukuihin perustuva, mutta näitä arvosanamokia tapahtuu myös suuremmissa piireissä. No, opettajatkin ovat kai vain ihmisiä.