Olen kurssilla terrorismin tutkimisesta, jossa käsittelemme kysymystä siitä mitä terrorismi on ja miten se toimii. Älkää kuitenkaan kysykö tuosta vielä mitään, en ole vielä käynyt kurssia! Kuitenkin, kurssi on kiintoisaa, koska se ei ole perinteinen luentokurssi, vaan tunneilla (ja ennen niitä) pitää tehdä jotain.

Ensimmäisellä tunnilla leikimme keltaisten muistilappujen kanssa. Stormasimme ensiksi taulun täyteen asioita joita terrorimista tulee mieleen. Tämän jälkeen rymittelimm termejä vähän täsmällisempiin ryhmiin, ideologioita, uskontoja ja tapahtumia ainakin tuotiin esille.

Kolmannella luennolla pääsimme sitten varsinaiseen asiaan, eli suunnittelimme terrori-iskuja. Käytännönläheistä yliopisto-opetusta, pitkästä aikaa. Tosin, ei meillä yksikään suunnitelma ollut vakuuttava, eli mekanismi miksi painostus toimisi, puuttui kaikilta kokonaan. Tai ainakaan se on epämääräisenä esillä. Huomenna uusi aihe…

Lukija on varmasti huomannut, että olen pohtinut teorioiden luonnetta aikaisemmin. Minua häiritsi, kuinka omassa tieteessäni, tai ainakin sen oppikirjoissa, teoriat tuntuvat aina olevan epäteoreettisia, eli niillä harvoin pystytään selittämään mitään — mutta keskitytään käsien heiluttamisen jaloon taitoon. Olen pohtinut ja miettinyt sitä, mikä on pielessä, mutta en ole keksinyt mitään kunnollista selitystä.

Kuitenkin, pienet asiatkin auttavat omien käsitteiden muutoksia. Kävin tuttavani, Elina Ollilan, väitöstilaisuudessa kuuntelemassa miten innovatiivisia mobiilipelejä voisi tehdä. Elina joutui kahden vastaväittelijän, professori Frans Mäyrän sekä tohtori Tony Mannisen., puristukseen. Ensiksi puhuttiin työn laajuudesta ja näkökulmasta, mikä tuntui minusta vähän oudolta, mutta ehkä se on tieteen tekemistä-

Kuitenkin seuraavaksi päädyttiin puhumaan teorioista. Sivuhuomautuksena voisi tässä kohtaa mainita, että Elinan työ on käytännöllistä tiedettä (practical science), mikä on syytä pitää mielessä, koska palaamme tähän seikkaan myöhemmin. Teorioissa näet ongelmana oli, kuten itselläni kaikissa valtiotieteelliselle tekemissäni töissä, teoreettisen kehikon heikkous. Mutta mitä tämä abstrakti teoreettinen kehikko sitten tarkoittaa todellisuudessa? Professori Mäyrä puhui teoriasta ennakko-oletuksien auki kirjoittamisena. Eli omien taustojensa selvittämisenä.

Tämä pieni ajatus, en edes muista kuinka koherantisti se esitettiin, sai minut naurahtamaan. Olen opiskellut valtiotiedettä jo kolme vuotta, mutta silti olen pitäytynyt luonnontieteellisessä määritelmässä teoriasta selittävänä asiana, eli teorialla pyritään selittämään jotain. Kuitenkin, jos teorioilla tarkoitetaankin ennakko-oletuksien esittämistä ja niiden tiettyä perustelua, niin teorian luonne on hyvin erilainen kuin olen ymmärtänyt. Todellisuudessa teoriat ovat jotain tältä väliltä, koska onhan määritelmilläkin selitysvoimaa — esimerkiksi jos puhun Habermanssilaisesta teoriasta keskustelutilasta, niin luultavasti haluan selittää tämän käsitteen, teorian, kautta jotain.

Teoria voidaan siis nähdä jonkun käsityksenä, epätieteellisemmin mielipiteenä, jostain asiasta. Elinan tapauksessa voitiin puhua teoriasta peleistä, eli määritelmästä sille, mikä on peli. Professori Mäyrä myös huomautti, että käytännöllisessä tutkimuksessa usein sivuutetaan teoreettinen keskustelu, tai ainakin sitä käydään vähemmän kuin olisi tarpeen. Varsin tuttu ongelma myös minulle, mutta kuten Mäyrä huomauttikin: tulevat väittelijäsukupolvet voisivat, mahdollisesti, oppia teorian ja käytännön vuoropuhelusta jotain. Eli, varmaan hänkin on törmännyt useaan tapaukseen, joissa vuoropuhelu on ollut heikompaa. Pitää miettiä tätä jokaisessa työssä, jonka tekee tästä lähtien.

Tässä tekstissä paneuduttiin teoriaan teoriasta, eli kysymykseen siitä, mikä on teoria. Päädyttiin, että epäluonnontieteellisissä aineissa teoriat ovat epämääräisempiä kuin mihin luonnontieteilijä on tottunut. Käsitemääritykset voidaan nähdä teorioina ja teorioiden kanssa voikin keskustella. Kyseenalaistaa määritelmää ja tulkita tuloksia näiden teorioiden kautta. Toisaalta, ehkä analogia luonnonteiteelliseen tekstiin selkeyttäisi ajatusta minulle: ensiksi esitetään relevantit teoriat, tämän jälkeen tehdään mittaukset ja tarkastellaan mittauksia teorian valossa (tai teoriaa mittauksen valossa). Muistetaan seuraavissa tieteellisissä töissä.

Lopuksi tekijä haluaisi onnitella ja kiittää Elina Ollilaa ja hänen tukijoukkojaan hienosta saavutuksesta!

Introduction

Seuraavassa tekstissä tarkastelemme bloginkirjoitustyyliäni ja analysoimme sitä lukijan näkökulmasta. Tämä on merkittävää, koska, vaikka kirjoitankin blogia ensisijaisesti itselleni, on merkittävää opiskella myös ilmaisuasuun liittyviä kysymyksiä. Tarkoitus onkin kehittää lähestymistapa, joka jäsentäisi ajatukseni selkeämmin lukijalle ja sitä kautta ehkä selventäisi niitä itselleni.

Material & Methods and Results

Blogitekstien kirjoittamisesta on olemassa joitakin ohjeita, joiden laadusta toki voi olla monta mieltä. Kuitenkin selvää on, että blogiteksteissä eräs merkittävä ominaisuus on, kuinka innostaa lukijaa lukemaan tekstiä. Uskon, että tässä minulla on vielä paljon parannettavaa — johtuen ehkä siitä, että olen pitänyt mediaa esseemäisenä ja myös ajatusvirtamaisena.

Kuitenkin omasta kokemuksestani tiedän, että tieteellisten tekstien kohdalla lukija on hyvin selektiivinen. Itse luen ensiksi tiivistelmän, sen jälkeen tulokset ja jos vielä kiinnostaa voin aloittaa johdannon lukemisen. Hyvin hyödyllinen tapa vähentää luettavan aineiston määrää nopeasti ja tehokkaasti. Jos samaa keinoa käyttäisi omiin blogiteksteihini, en varmaan lukisi mitään: tekstit ovat pitkiä ja argumentaatio ei etene aina söpösti, kuten sen pitäisi, jos tätä haluaisi lukea enemmän.

And Discussion

Näin voimme koota yhteen, että blogitekstieni selkeys on heikkoa — ei vain epämääräisten metaforien takia — koska käytän liiallisesti vapauksia tekstissä, mikä tekee teksteistä ajelehtivaa ja pitkää. Näin päädyimme siihen, että tiettyjen tekstikirjoitusohjeiden, kuten IMRAD käyttäminen jopa blogiteksteissä olisi hyödyllistä niin lukijan kuin kirjoittajan kannalta.