Ne, jotka ovat seurailleet elämääni lähemmin, tietävät, että ruotsi, tuo toinen virallisista kielistämme on tuottanut minulle varsin paljon hankaluuksia. Noh, tuottaa se edelleen, oikeastaan sen verran paljon, että on aika suunnitella, kuinka tämän saa hoidettua pois. Nimittäin, halusin tai en — jos ajon joskus maisterinsormuksen saada, niin ruotsia on osattava.

Kamrat Jouni ehdotti, että ratkaisuna voisi olla hänen sanoin svenskatalande tytsy. Tämä tyttö sitten opettaisi asiat minulle käytännönläheisesti. Tai, viimeistään vierailu vanhempian luona saisi minut opiskelemaan ruotsia. Itse varioin ideaa siten, että tyttö voisi olla myös suomenkielinen — mutta, kun hän menisi ruotsinkurssille, niin oppisin sitäkin kautta ruotsia — varsinkin jos hän olisi yhtä epätoivoinen kuin minä.

Mutta, ehkä aikaisemmat kokemukset tässä blogissa ovat opettaneet minulle, että tytöt eivät ole ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin. Eli, suunnitelmat ruotsia puhuvista tytöistä jätettäköön toistaiseksi tähän. Sen sijaan pitää varmaan tehdä jotain, mitä en ole pitkään aikaan yliopistossa oikeasti tehnyt. Istua alas, tehdä harjoitustehtäviä ja opiskella, kuin olisin lukiossa jälleen.

Noh, ehkä tämä riittää Operaatio Ruotsista tähän mennessä. Tulen raportoimaan edistymisestä blogissa, koska toivon julkisen paineen oikeasti pakottavan minua tekemään jotain tämän eteen. Jos luet tekstiä, ja olet viaton fuksi — tai pian tuleva viaton fuksi — opiskele ruotsia niin pian kuin se on mahdollista. Nimittäin, tälläisenä vanhana setänä se sattuu.