Sain mailiini kutsun tulla ehdottamaan vuoden opiskelijaa.Mielenkiinnosta päädyin katsomaan sivua, ehkäpä jopa pohtien erästä päärakennuksen mielessä majailevaa poikkitieteilijää. Noh, nopeasti huomasin mikä oli juoni kaiken takana, vuoden opiskelijaa etsittiin vain neljältä alalta:

• tekniikka
• kaupallinen
• it-ala
• juridiikka

Kuten useimmat keskustakampukselaiset, kaveri ei sopinut tähän profiiliin – vaikka opiskeleekin matematiikkaa varsin paljon. Jälleen kerran pettyneenä huomasin ettei tämä ole paikka meitä, humanoideja, varten. Ehkei maailma olekaan. Ehkäpä kaikki hyödylliset asiat tehdään tekniikan tai juridiikan alalla vahvalla markkinointiosaamisella?

Humanoidi elättelee edelleen haaveita tutkijan urasta. Mutta mikä siinä viehättää? Joustavat työajat, mahdollisuus luoda uutta tai ehkä se, että pääsisi työskentelemään itseään kiinnostavien asioiden ympärillä. Jostain syystä tutkijuus herättää — ainakin minussa — mielikuvia viisaasta, ahkerasta ja valistuneesta ihmisestä.

Toisaalta, tutkijan uralla on myös haittapuolensa. Määräaikainen apurahatutkija, jonka tulevaisuus on tiedossa hyvällä tuurilla kuudeksi kuukaudeksi, huonommalla kuukaudeksi kerrallaan. Jatkuvan epävarmuuden alla eläminen ei ole aina mielekästä, varsinkin jos yrittää tehdä elämässä pidemmälle vaikuttavia päätöksiä kuten asunnon hankinta tai vaikka oma pikkuinen joka vaatisi säännöllistä hoitoa.

Sen lisäksi yksi iso ongelma on, että myös muilla opiskelijoilla on unelmanaan päästä tilanteeseen ettei enää koskaan tarvitse poistua yliopistolta. Muutkin haluavat tutkijoiksi, jolloin apurahoista oikeasti taistellaan. Tutkimusaika menee raporttien, hakemusten ja selvitysten kirjoittamiseen. Ja tämä ei ole hyvä tilanne ollenkaan, koska kaikki vihaavat byrokratiaa — tai no ei kaikki mutta ainakin minä. Tlläisiä ovat mielikuvani tutkijuudesta, koostuvatko ne sitten mitenkään valideista lähteistä — se on toinen juttu.

Mieleeni aihe tuli muutaman Helsingin yliopiston rekrytointikeskuksen järjestämän tutkijuutta käsittelevän päivän jälkeen. Kyllä, olen liian nuori menemään niihin mutta menin silti. Valinta jonka mahdollisesti tekee heittäytyessään akateemiseen tutkijuuteen liikaa on tietyn todellisen maailman menettäminen. Toisaalta, onkohan minulla koskaan tätä yhteyttä oikeaan maailmaan edes ollut? Mutta siis – tutkijoilla on tapana olla liian kauan akateemisissä ympäristöissä jolloin todellinen elämä ehkä katoaakin taustalle.

Toisaalta, tutkijoita on monilla aloilla, Suomessa noin 40 000 joista puolet valtiolla ja puolet sitten vaikka missä — yritysmaailmassa, kolmannen sektorin think tankeissa. Viisaita ihmisiä kaikki siitä huolimatta. Ottaen huomioon nykyisen elämäntilanteeni, ehkä se tutkijan urapolku löytyykin yritysmaailmasta?

Ehkä haavemaailmani romahtaa tässä muutaman vuoden kuluessa kun ymmärrän että olen tuiki tavallinen valtsikkalainen; ymmärrän etten ymmärrä. Kaippa meitä onneksi palkataan paperisotia ylläpitämään.

Silmilleni iskeyty Uuden Suomen kommentti siitä ettei Helsingin yliopisto olekaan paras jos lähtökohdaksi otetaan elinkeinoelämän tarpeet. Kyseessä on tutkimus Keskuskauppakamarilta, joka toteaakin seuraavasti:

Lähes kaikki tutkimusalat tuottavat toki yrityksille tärkeää tai ainakin potentiaalista tietoa. Kysymys on pikemminkin siitä, miten tutkimustoiminta ja siihen liittyvä yhteistyö sekä tiedonsiirto toimivat yritysten ja yliopistojen välillä ja missä määrin tutkimustoiminta on yritysten kannalta mielenkiintoista tai relevanttia.

Tällä selvityksellä Keskuskauppakamari tuo esille niitä mahdollisimman vertailukelpoisia ominaisuuksia, joihin yliopistot voivat kiinnittää huomiota arvioidessaan ja kehittäessään toimintaansa yleisestä yritysnäkökulmasta. Valittuja ominaisuuksia ovat muun muassa koulutusyksikön vetovoimaisuus, perusopetuksen tehokkuus, opetusresurssit, kansainvälinen vaihto, työllistyminen ja ulkoisen rahoituksen hankinta sekä jatkokoulutuksen ja tutkimuksen tehokkuus. Tarkemmin tutkimuksessa on arvioitu elinkeinoelämää erityisen lähellä olevia koulutusaloja; kauppatieteellistä, teknillistieteellistä ja oikeustieteellistä sekä luonnontieteellistä koulutusalaa eri yliopistoissa. (Johdannota pätkiä, korostukset omaa käsialaa)

Aika paneutua käytettyyn mittaristoon enemmän, taulukko 1kuvaa eri mittareilla sitä mitä yliopistojen pitäisi saavuttaa:

1. tehokas peruskoulutus
2. opiskelupaikan houkuttelevuus
3. opettaja–oppilassuhde
4. opettajien pätevyys
5. kansainvälisyys
6. työmarkkinoiden vastaavuus
7. tutkimustoiminnan yrityshoukuttelevuus
8. tehokas tutkijakoulutus
9. tehokas tutkimus

Aina voi kysyä miksi juuri nämä mittarit; kyseessä on niin tutkimuksen tarkoitukseen kuin kysymyksiin liittyvä kysymys, mutta reliabiliteetti ja validiteettianalyysiäkin olisi ehkä tutkimuksessa toivonut; jos tehdään määrällistä tutkimusta niin siinä voi käyttää ihan oikeita metodejakin: Cronbachin alfa kertoisi siitä mitataanko näillä muuttujilla samanlaisia asioita; asia mitä siellä käsiä heiluttaen koitetaan osoittaa.

Helsingin yliopiston analyysi ei mielestäni paljasta mitään yllättävää: valtiotieteellisen tiedekunnan ongelmiin kuuluvat opettaja-oppilas–suhdeluvun heikkous sekä opintojen edistymisen hitaus. Mutta, kun olen värikästä paperinippua nyt jopa analysoinut, niin asiaan!

Eli, mitkä ovat yritysmaailman kannalta kiintoisia tutkimusaloja? Kuten aiemmin kerroin IBMstä, poikkitieteellisyys on kova juttu myös teknologia-alalla. Oikeastaan, melkein riippumatta alasta on jopa humanistille tarjolla työmahdollisuuksia; seuraamani verkkosarjakuva esittää asian raaistetun puolen. Viimeisin Valtiotieteilijä-lehti puhui jotain työskentelystä Consulting Services yksikössä ja siitä kuinka valtiotiede antaa hyvä pohjan tähänkin.

Koska alkaa olla jo kovin, kovin myöhä ja humanoidien pitäisi olla peitonalla tähän aikaan voinee koota ajatukseni yhteen. Kuten Keskuskauppakamari toteaa, hyvinkin yllättävät alat voivat osoittautua merkittäviksi yrityksille; esimerkiksi antropologialla saa esille kiintoisia tuloksia. Sen takia koitan nyt vakuuttaa, ainakin itseni jos en muita, siitä että perinteisestä insinöörimäisestä lähestymistavasta tulee pyrkiä pois. Liiketoiminta on muutakin kuin teknistä toteutusta, markkinointia ja sopimusten puurtamista; siihen liittyy tarve ihmisten sekä kulttuurin ymmärtämisestä.