Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kapin, mellakka, mielenosoitus. Kuitenkin käytettäköön tässä artikkelissa termiä mielenosoitus, koska tarkoituksenamme ei ole kaataa yhteiskunnan järjestelmiä. Ainakaan käsittääkseni.

Mutta, aiheena on luonnollisesti politiikan eräs kuumista perunoista: opintotuen korottaminen. Uskon, että aktiivinen lukija voi itsenäisesti tutustua opintotuen nykytilaa täsmällisemmin, joten jätetään harjoitustehtäväksi tutustuminen oheismateriaaliin. Toki on totta, että opintotukea ei ole sidottu indekseihin ja paikkansa pitää, että myös pieni humanistinne elää köyhyysrajan alapuolella.

Silti haluaisin nostaa esille muutamia näkökohtia. Kuten yhteiskuntatieteessä on tapana, nostan aiheita keskusteluun – mutta en itse edes pyri vastaamaan niihin.

• Onko opiskelija oikeutettu asumaan yksiössä?
• Onko opiskelijan velvollisuus osallstua juhliin?
• Tarvitseeko opiskelijan syödä ravintolassa?

Toisaalta, kuten paperilla on kaksi puolta on tässäkin pohdittavaa vastapainoksi…

• Onko opiskelija oikeutettu sosiaaliseen elämään?
• Onko opiskelija velvoitettu syömään riisiä ja kalapuikkoja?
• Tarvitseeko opiskelijakin mahdollisuuden rentoutumiseen?

No, saapa nähdä mitä viisas 199 hengen päätöselimemme (puhemieshän ei äänestä) on aiheesta. Kuitenkin kerrottakoon tietoja valtiotieteellisen tiedekunnan suhtautumisesta asiaan. On olemassa mahdollisuus, että meille järjestetään mahdollisuus poissaoloon luennolta mielenosoituksen takia. Luennoitsijamme alusti aihetta tänään kommenteillä: “On tärkeää, että te otatte yhteiskunnallisesti kantaa…” – tosin kaikki on seuraavan luennoitsijan käsissä ja meille luvattiin lisäinformaatiota ensi viikolla.

Ajatukset kansalaisaktiivisuudesta palaavat minulla Ranskaan. Ranskaan, tuohon demokratian kehtoon joka muodosti pohjaa ihmisoikeuksiin ja kansanvalta poisti ylimistön sorron. Erityisesti haluaisin muistaa Ranskan paikkana jossa osataan mallakoida. Jo aikoinaan mellakointi johti sisällissotaan ja huomattaviin muutoksiin. Aseita, pommeja, vilskettä ja menoa.

Mutta aika muuttuu ja niin muuttuvat mielenosoituksetkin. Nykyisin barrikadeja ei muodosteta rattaista vaan autoista. Sotilaiat ovat korvautuneet virkavallan edustajilla. Mutta mielenosoittamisen taito ei ole kadonnut. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo sekä opintoraha!

Tänään pieni humanoidinne näytti tänään suuret taitonsa ohjelmoinnin perusteiden kanssa. Odottellaan nyt virallisia lopputuloksia, mutta jos se on hyväksyttävästi suoritettu niin humanistinne hankki itselleen juuri 5 opintopistettä, eli saavuttanut opinnot jotka vastaavat 125 työtunnin työskentelyä.

Samaan aikaan voitakoon myös mainita osavoitto yhteiskuntatieteilyssä: pakollisten instituutiovierailuiden raporttini EVAsta (kts. aikaisempi postaus) läpäisi valvonnan ja hyväksyttiin. Sitä jopa taidettiin pitää hyvänä, mutta ensi kerralla täytyy perustella omia mielipiteitä vielä tarkemmin. No, tämä on pieni askel humanismille mutta suuri harppaus humanistillemme.

Ei toki kahta ilman kolmatta, myös tilastotieteessä olen saanut edistystä aikaiseksi. Tarkistin nimittäin luennoitsijaltamme aivan henkilökohtaisesti sähköpostia käyttäen – kurssilla on mahdollisuus suorittaa pakollinen essee (2 op) myös omalla tilastollisella tutkimuksella.

Tarkkaavaista lukijaa saattaa kiinnostaa jotkin teorioista joita pohdimme yhteiskuntatieteilyssä.

Vallan sienimäisyys

Ensiksi pitää huomauttaa, että nimi ei ole minun kehittämäni vaan se esitettiin oikeasti johdantokurssillamme. Kuitenkin analogioita sienien välillä on havaittavissa:

Tämä saattaa vaatia hiukan täsmentämistä. Vallan sienismäisyydellä voidaan kuvata vallan keskittymistä, eli jos eräällä valtiolla on etulyöntiasema jollain alalla (esimerkiksi talousvalta) niin tämä saattaa edesauttaa myös muilla alueilla (esimerkiksi sotilasvalta). Toisaalta termillä viitataan myös siihen, että valta on useampiulottovuuksista; vallanpitäjät mobiiliteknologian alalla ovat varmasti erilaiset kuin vallanpitäjät autojenvalmistuksessa – käytännönläheisesti tutkien.

Luova konfliktienratkaisu

Normaalisti konfliktitilanteessa riidellään vain tietyn asian ympärillä, ottamatta huomioon mitkä ovat todelliset intressit. Luovilla ja innovatiivissa tavoilla voidaan kaikkien osapuolten todelliset intressit (preferenssit) saada täytetyksi, ehkäpä jopa niin että kukaan ei joudu kärsimään.

Luennoitsijamme esitti mallin tästä, jota pyrin vähän mukailemaan. Olkoon meillä viisi ihmistä pingishuoneessa. Neljä heistä haluaa avata ikkunan kun taas yksi vastustaa tätä henkeen ja vereen. Tarkempi selvittely paljastaa, että vastustaja ei halua varpaidensa palelevan – ongelma onkin ratkaistavissa villasukilla. Näin ikkuna voidaan avata ja kaikki ovat tyytyväisiä elämäänsä.

Äänestyskäyttäytymisen muutosta

Maailmassa monta on niin monta ihmeellstä asiaa, jotka hämmästyttää, kummastuttaa pientä humanistia. Hoksasin nimittäin eräänä iltana, että ei ole perusteltua olettaa, että ihmiset äänestäisivät samoin eri vaaleissa. Tämähän johtaisi siihen, että puolueiden valtasuhteet olisivat vakioita, mikä on ristiriita. Mikä oli todistettava.

Miten siis voitaisiin mallintaa äänesryskäyttäytymistä paremmin? Empiiriset muistikuvat paljastavat, että äänimäärissä tapahtuu normaalisti aaltoliikettä suurimpien puolueiden kesken. Mutta kaikkihan tieätävät, että sini on mitä parahin funktio määrittelemään jaksollista vaihtelua. Kun aikaa on, niin testaan teoriaani.