Tänään lukiessani valtalehti Helsingin Sanomien verkkoliitettä, havaitsin että Tammi aloittaa yhteiskunnallisen keskustelun julkaisuissaan. Henkiin herätetiin Huutomerkki-sarja, jota on viimeksi julkaistu 60- ja 70-luvuilla, politiikan kulta-aikana.

Yksittäisestä tapauksesta ei saisi vetää liikaa johtopäätöksiä, mutta nostetaan esille poikkeuksellinen valtionhallinnon toimenpide: kysyä kansalaismielipidettä jostain aiheesta ja vielä erityisesti nuorilta. Ulko- ja turvallisuuspoliittiseen nuorten ryhmään on valittu jopa epäaktiivipoliittisia henkilöitä, joka minua ainakin yllättää varsin paljon.

Sivuhuomautuksena: siinä olisi hyvä kvali-tutkimuksen aineistopohja, luodata heidän mielipiteitään ja päätellä tästä jotain. Ryhmä siis keskustelee Suomen turvallisuus- ja ulkopolitiikasta ja varmaan sieltä joku selvityskin kupsahtaa ulos äärellisessä ajassa.

Toisaalta samaan aikaan tietyillä puolueilla on hankaluuksia nuorten kannattajien suhteen. Tämä ei ole yllättävää, koska puoluejärjestelmämmehän on melkeinpä 100 vuotta vanha. Uudistuksia kaivataan, ja ehkä niitä on jopa tulossa. Hitaasti mutta varmasti suuret vanhat uudelleenpositioivat itsensä ja viilaavat keulakuvaansa. Yritystä siis on, ainakin näennäisesti.

Mikä tässä on muuttunut, vielä hetki sitten panikoitiin legitimiteettikriisiä, johon vastattiin nopeilla ohjelmilla. Ehkä liioittelen, luultavasti niin teen – mutta pieni toive pilkahtaa sisälläni.

Verkkosivuillani vierailleet ovat varmasti huomanneet minkälainen avoimuuslinja minulla on omiin töihini: ne ovat kaikki luettavissa, vaikkei tämä ehkä täysin viisasta olekaan. Esimerkiksi pohdintani informaatioteknologiasta ja politiikasta on jo verkossa muttei vielä loppusijoitettuna oikeaan paikkaan. Pidän imarreltavana jos joku oikeasti pitää tälläisiä humanoidin tekstejä niin arvokkaina että niihin kannattaa tutustua.

Kuitenkin suhtautuminen näihin aiheisiin vaihtelee varsin huomattavasti. Olin mukana ryhmässä joka julkaisi luentomuistiinpanot verkossa ja sai varsin arvostelevia kommetteja osakseen – luennoitsijan puolelta. Tässä selvästi kohtaa kaksi erilaista toimintakulttuuria ja silloin asiat eivät enää ole siistejä ja kivoja.

Pääargumenttimme oli että yliopiston opetus on lain pohjalla avointa, mutta tätä on vaikea syventää koska en ole lakimies tai edes lukenut hallituksen esitystä ja muita esitöitä. Kuitenkin, ainakin yhteiskuntatieteiden luennoilla ihmisten kädet käyvät kuumana kun raapustellaan huomioita ja ajatuksia luennon sisällöstä. Siitä miten tiettyjä termejä pitäisi tai voisi tulkita; itse usein kirjoitan omia ajatuksiani aihepiiriin liittyen tai sitä sivuten.

Toisaalta vasta-argumenttina esitettiin suunnilleen verkkomedian perustavanlaatuinen ero paperisesta mediasta. Verkkomediaa on helppo jakaa eteenpäin ja se tulee nopeasti kaikkien nähtäviksi. Sen sijaan luentomuistiinpanot ovat rajtumman joukkion saatavilla – niitä lainataan enintään muutamalle tutulle jotka eivät olleet luennolla.

Nyt tulee jännittävä ajatus; koska luennot ovat kuitenkin julkisia tilaisuuksia – onko se ongelma että niitä kommentoidaan verkossa. Olen täällä blogissakin valitellut useampien luentosarjoja ja välillä jopa moittinut niitä. Olen kiinnittänyt huomiota luennoitsijan käyttämään terminologiaan ja jatkanut pohdiskelua virtuaalisella muistikirjallani. Kannattaako kenenkään siis tulla luennolle jos ei ole valmis siihen että aiheesta käydään yleistä keskustelua?

Toisaalta ymmärrän miksi kaikki eivät välttämättä halua että luentoja tarkkailtaisiin erityisellä täsmällisyydellä. Se saannaa nostaa jännitystä ja pelkoa siitä mitä uskaltaa sanoa kun kaikki potentiaalisesti sattuukin yleisesti saatavilla olevaan mediaan jossa se myös pysyy. Omaa virhettään olisi vaikea korjata jos sellainen esitykseen jostain syystä sattuisi. Tai mitä jos sanomani tulkittaisiin väärässä kontekstissa?

Tästä huolimatta on aika tehdä lupauksia: jos joskus opetan yliopistossa, materiaali tulee olemaan sopivalla lisenssillä varustettu ja kaikenlainen kommentointi ja keskustelu sallittua. Olen muutaman kerran saanut palautetta siitä mitä olen verkkosivuillani julkaissut koulutöistä, mutta palaute ei ole ollut erityisen negatiivista.