Humanoidi elättelee edelleen haaveita tutkijan urasta. Mutta mikä siinä viehättää? Joustavat työajat, mahdollisuus luoda uutta tai ehkä se, että pääsisi työskentelemään itseään kiinnostavien asioiden ympärillä. Jostain syystä tutkijuus herättää — ainakin minussa — mielikuvia viisaasta, ahkerasta ja valistuneesta ihmisestä.

Toisaalta, tutkijan uralla on myös haittapuolensa. Määräaikainen apurahatutkija, jonka tulevaisuus on tiedossa hyvällä tuurilla kuudeksi kuukaudeksi, huonommalla kuukaudeksi kerrallaan. Jatkuvan epävarmuuden alla eläminen ei ole aina mielekästä, varsinkin jos yrittää tehdä elämässä pidemmälle vaikuttavia päätöksiä kuten asunnon hankinta tai vaikka oma pikkuinen joka vaatisi säännöllistä hoitoa.

Sen lisäksi yksi iso ongelma on, että myös muilla opiskelijoilla on unelmanaan päästä tilanteeseen ettei enää koskaan tarvitse poistua yliopistolta. Muutkin haluavat tutkijoiksi, jolloin apurahoista oikeasti taistellaan. Tutkimusaika menee raporttien, hakemusten ja selvitysten kirjoittamiseen. Ja tämä ei ole hyvä tilanne ollenkaan, koska kaikki vihaavat byrokratiaa — tai no ei kaikki mutta ainakin minä. Tlläisiä ovat mielikuvani tutkijuudesta, koostuvatko ne sitten mitenkään valideista lähteistä — se on toinen juttu.

Mieleeni aihe tuli muutaman Helsingin yliopiston rekrytointikeskuksen järjestämän tutkijuutta käsittelevän päivän jälkeen. Kyllä, olen liian nuori menemään niihin mutta menin silti. Valinta jonka mahdollisesti tekee heittäytyessään akateemiseen tutkijuuteen liikaa on tietyn todellisen maailman menettäminen. Toisaalta, onkohan minulla koskaan tätä yhteyttä oikeaan maailmaan edes ollut? Mutta siis – tutkijoilla on tapana olla liian kauan akateemisissä ympäristöissä jolloin todellinen elämä ehkä katoaakin taustalle.

Toisaalta, tutkijoita on monilla aloilla, Suomessa noin 40 000 joista puolet valtiolla ja puolet sitten vaikka missä — yritysmaailmassa, kolmannen sektorin think tankeissa. Viisaita ihmisiä kaikki siitä huolimatta. Ottaen huomioon nykyisen elämäntilanteeni, ehkä se tutkijan urapolku löytyykin yritysmaailmasta?

Ehkä haavemaailmani romahtaa tässä muutaman vuoden kuluessa kun ymmärrän että olen tuiki tavallinen valtsikkalainen; ymmärrän etten ymmärrä. Kaippa meitä onneksi palkataan paperisotia ylläpitämään.

Jahas, aina ei mene putkeen. Nopea tutustuminen Oikeusministeriön työhön vaalipiirijaossa osoitti sen olevan varsin täsmällistä. Erilaisia laskentamalleja oltiin kokeiltu vuoden 2007 aineistolla ja tuloksiakin on raportoitu varsin täsmällisesti. Mietinnössä oli jopa kolmen eri puolueen vastalauseet ehdoitettua mallia kohtaan.

Toisaalta tarkempi tutustuminen myös osoitti että tutkimusaihe olisi ollut mielenkiintoinen. Saksalaisessa yliopistossa on kehitetty tietokoneohjelma erilaisten vaalimenetelmien arviointiin. Samoin teos Mathematics and Democracy (toim. Pukelsheim ja Simeone) varmaan olisi hyvä hankkia kirjahyllyyn. Pitäisi seurata selvästi alaa tarkemmin — elin uskossa ettei tälläistä vielä olisi ollut olemassa.

Aika varmaan siirtyä vara-aiheen pariin.

Kandidaatin tutkielmaa mietin viikonloppuna; ensi maanantaina pitäisi esittää tutkimussuunnitelma siitä mitä olen tekemässä. Eli huomenna suuntana yliopisto ja artikkelitietokannoista pitää rakentaa vakuuttava viitekehys siitä miten tietokonesimulaatioita voidaan käyttää ja on käytetty yhteiskuntatieteissä.

Niin, aihe siis muuttui jonkin verran: kunnollisen laadullisen tutkimuksen suorittaminen tuntuu liikaa aikaa vievältä. Ensimmäiset töiden esittelyt ovat noin kuukauden päästä ja haluaisin kuitenkin haastatella pariakymmentä viranomaista. Tutkimuskysymys jääkin siis myöhemmin käsiteltäväksi; tietokonesimulaatioiden hyvä puoli on se että sitä voi kotikoneella tehdä epämääräisiin aikoihin. Aiheeksi olen hahmoitellut pohdintaa eduskuntavaalipiireistä ja erilaisita äänestysmenetelmistä.

Viime eduskuntavaalien aikaan käytiin jonkin verran keskustelua siitä että jaetaanko paikkoja tasapuolisesti vai suosiiko nykyinen laskenta- ja valintajärjestelmä tiettyjä ryhmittymiä. Joitain vaihtoehtoisia menetelmiä ehdotettiin käyttöön. Herääkin kysymys siitä kuinka paljon poliittiset tarkoitusperät ovat vaikuttaneet näihin erilaisiin ehdoituksiin — ja siihen selvyyttä saadaan simuloimalla erilaisia ehdoituksia.

Kuten aiemmin kerroin, ruotsin kurssille olen onnistuneesti ilmoittautunut. Vaikeaahan se on — lukioajoista on jo kohdallani liian kauan aikaa. Onnekseni kaikki kielioppi ei vielä kadonnut mielestäni, vain sanasto puuttuu. Muistelin kurssilla ääneen yläasteella oppimaani runoa:

Detta, samma, genetiivi
possessiiviprononimi
adjektiivi aa
substantiivi lyhyt