Eräs monista tenttikirjoistani on Arend Lijphartin teos ‘Patterns of Democracy’. Työssä vertaillaan 36:tta demokraattisen valtion erilaisia tunnuspiiirteitä, ja koittaa yhdistää näitä erilaisin matemaattisin yhtälöin toisiinsa. Niin, matemaattisin yhtälöin, uskokaa tai älkää, mutta kirjan tekstin seassa on yhtälöitä, kuten (liittyy puolueiden voimasuhteiden ja effektiivisten puolueiden määrään). Tämä matemaattinen kauneus sulattaa tietysti pienen humanistin sydämen, vaikkei ehkä olekaan teoksen keskeisintä sisältöä.

Teoksessa siis analysoidaan demokratioita, ja niiden ominaisuuksia. Ensimmäinen kysymys tietysti on, että mitkä ovat demokratian tunnuspiireteet. Näitä on toki esitetty, esimerkiksi vapaa lehdistö ja mielipiteen vapaus, mutta varsinaisesti määrittelyissä luotetaan Freedom Housen tutkimuksiin. Noh, tämän määrittelijätahon kritisointi ja luotettavuuden arviointi voidaan jättää lukijan oman mielenkiinnon varaan.

Kuitenkin, kirjan kokonaisesitys perustuu siihen, että aineistoa ja aikaisempia teorioita miettimällä on päästy siihen käsitykseen, että demokratiasta on kaksi variaatioita: konsensusdemokratia tai Westerministeriläisiä demokratioita. (Kannattaa huomata, että tälläinen suoraviivainen jaottelu ei ole oikeasti mahdollista, koska asiat eivät suju aina niin kauniisti kun tutkijat tahtoisivat.)

Erot voidaan jakaa kahteen erilaiseen kategoriaan, poliittisiin toimivallan jaon kysymyksiin ja institutionaalisiin kysymiksiin. Ensimmäisessä kategoriassa on pohdittu asioita, kuten

• hallituksen muoto: yhden puolueen enemmistöhallitus vaiko valtaa jakava usean puolueen hallitus
• tosiasiallisen puoluejärjestelmän luonne, kaksipuoluejärjestelmä vaiko useamman puolueen järjestelmä
• edelliseen seikkaan vahvasti liittyen, vaalijärjestelmän luonne: suhteellinen vaiko suhteeton (suomennus kirjoittajan)
• parlamentarismi, eli kuinka lakeja säätävä taho ja toimeenpaneva valta ovat vuorovaikutuksessa — tai ennemminkin, ovatko ne vuorovaikutuksessa
• etujärjestöjen toiminta, vapaa vaiko korporalistunut, eli sellainen että on tietyt järjestöt, jotka yleisesti hyväksytty edustamaan tiettyjä tahoja

Ja sitten siihen toiseen patterniin, jonka esitän institutionaalisina kysymyksinä

• hallinnon toimintatapa — onko hallinto keskittynyt vai hajautettu
• lakeja säätävän instituutioin toimintamuoto, erityisesti kamarien lukumäärä
• perustuslain olemassaolon kysymys: onko olemassa yksittäistä, yleensä muutoksilta vahvemmin suojattua, dokumenttia, jossa määritellään tietyt perusoikeudet
• perustuslain tarkastelun kysymykset, eli onko olemassa perustuslakituomioistuinta, joka tarkastelisi lakien perustuslain mukaisuutta
• keskuspankkien itsenäisyys

Sinäänsä varsinaisesti luokittelu näiden välillä on loppujen lopuksi aika ilmeistä, jos vaikka mainitsen, että eräs esimerkki Westerministeriläisemmästä hallinnosta olisi Yhdistyneet kuningaskunnat, niin varmaan saatte suurimmassa osassa kysymyksiä päätettellä sen, kumpi kahdesta vaihtoehdosta on Westerministeriläisempi ja kumpi enenmmän konsensusdemokratiaan sopiva.

Kuitenkin, jatkossa tullaan tarkastelemaan tarkemmin kumpaakin kahdesta kategorisoinnista.