Tänään tuli aika näyttää kyntensä yhteiskuntatieteiden ja argumentaation tentissä. Tilastotieteen luennolta poistuneena kävelin kohti psykologian laitoksen tiloja kurkaten samalla käyttäytymistieteellisen tiedekunnan ruokalaa – liikaa jonoja.

Saavuin ensimmäisten joukossa tenttisaliin ja asettauduin yliriviin. Sali tuli poikkeuksellisen täyteen ja muutama mattimyöhäinen joutuivat oikeasti etsimään niitä paikkoja. (Miksi aina pitää jonkun tulla myöhässä – ei voi olla niin vaikeaa tulla ajoissa.)

Ensimmäinen kysymys käsitteli deduktiivista päättelyä. Oletettiin että päättely oli pätevä ja mietittiin miten johtopäätöksen arvo vaihtelee premissien arvon suhteen. Toisaalta jos tiedettiin myös premissit todeksi, niin tuli erikseen tarkastella tätä sound-tilannetta.

Nopean implikaation totuustaulun piirtämisen jälkeen kirjasin vain havainnot ylös: jos päättely on pätevä ja premissit ovat totta, niin johtopäätös on totta. Jos premissit eivät ole totta, emme voi sanoa mitään  johtopäätöksen totuusarvosta. Sitten muutama havainto siitä että sound vaatii sitä, että premissit ovat tosia, jolloin on välttämätöntä että johtopäätös on totta.

Seuraavaksi tuli pohdiskella abduktiota salapoliisipäättelynä. Tehtävän käsittelyn aloitin kuvaamalla sitä mitä abduktiivisella päättelyllä tarkoitetaan.: Jos A olisi voimassa niin B havaittaisiin. Kun B havaittiin niin on olemassa mahdollisuus, että A oli voimassa. Otsikon innoittamana annoin valaisevan esimerkin erästä piippua käyttävää salapoliisia  ja hänen tohtoriystäväänsä käyttäen – hovimestari oli murhaaja. Lisäksi nostin muutaman päättelyyb liittyvän riskin esille.

SItten olikin aika valita viimeinen kolmas tehtävä. Päädyin kertomaan kriittisestä ajattelusta ja vaalipuheista. Korostin, että kriittinen ajattelija kysyy aina seuraavat kysymykset:

• Miten?
• MIksi?

Jatkoin aiheen käsittelyä muutan esimerkin valossa ja lopulta pääsen toteamaan: “Valitettavasti harva suomalainen on kriittinen ajattelija.” Olkaa te, rakkaat blogin lukijat näitä kriittisiä ajattelijoita!

Keräsin välineet, palautin paperin ja poistuin. Kolme opintopistettä sain jaksamalla kirjoittaa kolme vastausta tunnissa.

Tänään poliittisen ajattelun perusteissa viimeisellä luennolla ennen tenttiä toistemme tekemiä harjoitustöitä. Tekemäni työ herätti vähän huvittuneisuutta lähdeluettelonsa takia. Mutta kun ihmiset katsoivat sitä läp nousi esille myös toinen seikka: työni ulkoasu on siisti ja kaunis. Eräs tyttö vähän kyseli tarkemmin miten se on tehty ja totesikin sitten:

Kaikkea meille täällä valtsikassa opetetaan, mut sitten ei tommosia tieteellisiä teksinkäsittelymenetelmiä. Ei me olla mitään käytännönläheistä täällä opiskelemassa. (likimääräinen lainaus)

Vastaanotto oli muutenkin lämmin, työn ulkoasua verrattiin kirjaan tai luentomonisteeseen. Ei ollenkaan huono saavutus, mutta mitä muutakaan voisi olettaa oikeaoppisten järjestelmien tuottavan ulos. Tosin, sisältöä kukaan opiskelija ei onneksi kommentoinut – ehkäpä luennoitsijalta saan siitä palautetta kun menen tentin jälkeen hänen vastaanotolleen.

Mutta, aikaisemmin mainitseman tytön kommentti sai minut kiinnostumaan yrittää järjestää sopivaa tietotekniikkakurssia laitoksen opiskelijoille. Ajattelin käydä puhumassa siitä laitoksessa jollekin ihmiselle ensi viikolla. Luultavasti jututan amanuenssia asiasta ja katsotaan kuinka nopeasti minut potkitaan ulos.

Yllätyn aina yhtä paljon kun törmään matematiikkaan yhteiskuntatieteiden sisällä. Oppiaineet ovat luonteeltaan varsin erilaiset, mutta silti niin kovin samankaltaiset. Esimerkiksi kurssimme yhteiskuntatieteet ja argumentaatio vastaa noin likimäärin diskreetin matematiikan laajuudessa logiikkaa, vähän tilastotieteiden ksäittelyä ja sitten filosofiallista ajattelua.

Muuten, nyt aivan erillisenä kommenttina todetaan että filosofia ja matematiikka eivät myöskään ole kaukana toisistaan. Esimerkiksi Tampereen yliopistossahan on matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos joka kuuluu informaatiotieteelliseen tiedekuntaan. Kiintoisa jaottelu täytyy todeta, mutta kun mietin Päivölässä kuuleemaani Venäjän tiedeakatemian jäsentä Anatoli Butkowskia ja hän sivuutti luennossaan kiintoisasti matematiikkaa ja filosofiaa.

Mutta, tämä on varsin luonnollista, koska olen nähnyt seuraavan esityksen (Ahokallio&Tiilikainen: Filosofian prima, Kirjapaja 2002) luokittelun tieteistä:

• Formaalit tieteet
• Logiikka
• Matematiikka
• Filosofia
• Metafysiikka
• Tietoteoria
• Etiikka
• Estetiikka
• Puhtaat tieteet
• Fysiikka
• Kemia
• Historia
• Soveltavat tieteet
• Tekniikka
• Oikeustiede
• Rauhatiede

Esitän hypoteesin: päästäksemme listan soveltaviin- ja perustieteisiin tulee jokaisen opiskelijan tietää mistä olemme tulossa, eli tuntea vähän formaaleja tieteitä ja filosofiaa. Koska kyseessä on hypoteesi, niin todistusta ei tarvitse esittää; mutta todettakoon seuraavasti: “Ei mahdu marginaaliin.” Näin siis niin filosofian, logiikan kuin matematiikan opinnot ovat tarpeellisia.

Seuraava kysymys on, mitä minä opiskelen eli onko yleinen valtio-oppi enemmänkin soveltavaa vai perustutkimusta. Yritän vastata tähän kysymykseen, vaikka olen vain fuksi ja sen lisäksi se on aiheen kannalta irrelevantti. Perustutkimus on määritelty vastauksena kysymykseen: “Miten asiat on?” Soveltavat tieteet taas ennemminkin pyrkivät johonkin tiettyyn päämäärään perustukmuksen avulla. Tällä määritelmällä olisi valtio-oppi sekä puhdas että soveltava tiede. Fuksi panikoi, heiluttaa käsiään ja toivoo ettei kukaan havaitse epävarmuutta vastauksessa.

Mutta, nyt on aika harrastaa pientä sienestystä. Aikaisemmin olen hypoteesissa pyrkinyt väittämään että matematiikka on välttämätöntä yhteiskuntatieteen opiskelulle yhdessä muiden oppiaineiden kanssa. Nyt otan vielä kaameamman asteen, väitän että matematiikka ja yhteiskuntatieteet ovat varsin lähellä toisiaan.

Matematiikka tutkii puhtaimmillaan jotain jota ihminen on konstruktoinut pääkoppansa sisälle. Kaikki tälläinen todellisuuteen liittyvä realiteetti kannattaa pyyhkiä pois. Edelleen, uskoisin että yhteiskuntatieteet tutkivat mitä ihmiset ovat luoneet. Sillä on olemassa reaalimaailman vastine, mutta silti se perustuu sille mitä ihmiset ovat oikeasti saaneet aikaiseksi.
Toki matematiikkaa ja humanismia eroittaa moni asia: matematiikassa sovelletaan deduktiota, humanismissa induktiota ja abduktiota. Tämä siis pyrkii kertomaan teorian luonteesta: induktioon ja abduktioon liittyy aina epävarmuustekijöitä. Tosin, päättelun rakenne on kaikissa niissä samanlaista, oletuksista (premissit) johtopäätökseen.

Toivon, että lukija pystyy tekstin lopussa tekemään havaintoja blogaajan väsymyksestä. Tästä voitaneen esittää seuraava looginen päättely: Väsyneet ihmiset tekevät hassuja tekstejä. Blogaaja on väsynyt. Siispä (notaatio ∴) blogissa on hassua tekstiä. Päättely on sekä validi että pätevä – eli päättely on sound.