Lukiessani Helsingin Sanomien verkkolehteä silmiini osui kiintoisa näkemys kuntaliitoksista: Jukka Vahti kirjoittaa otsikolla “Isot kuntaliitokset ravistelevat poliittisia voimasuhteita“. Vaikka joskus sanoinkin pitäväni taukoa kuntaliitoksista, niin on ehkä aika palata vähän taaksepäin omassa historiassani; kohtaan mikä oikeastaan loppujen lopuksi sai minut valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Tiivistin ajatuksiani yhdessä kappaleessa varsin hyvin:

Tutkimuksen perusteella suurimmalla kunnalla tulee olemaan ylivoima valtuustossa, kun kuntia yhdistyy. Tämä ei ole yllättävä tulos. Kuitenkin nykyinen vaalijärjestelmä vahvistaa tätä ilmiötä, mikä näkyy suuremman osapuolen liitosvoitosta ja pienemmän osapuolen liitostapppiosta. Jos keskuksen poliittinen painoarvo vahvistuu, toteutetaanko palvelurakenteen kehittämistoimet keskittämällä kaikki palvelut suurimpaan kuntakeskukseen syrjäalueiden kustannuksella?

Mietin nyt, pitäisikö minun palata tähän aiheeseen; kysymykset ovat edelleen mielenkiintoisia. Toisaalta, ehkä pitäisi päästää irti tästä ja antaa muiden miettiä mitä tästä aihepiiristä voisi tehdä.

Kävin tänään Varjokuulalaakereissa, joka avaa Valtio-opin opiskelijoiden fuksivuoden. Enpä tiedä osallistunko muihin fuksitapahtumiin, mutta vähän kontaktia kannattaa aina hakea. Muistelen myös sitä kuinka kaksi vuotta sitten itse astelin laitokselle opiskelemaan mystistä alaa joka myös politiikkana tunnetaan.

Ehkä harmittavinta on etten tunne kahdessa vuodessa oppineeni mitään merkittävää. Jonkin verran olen feminismistä ja vallasta olen oppinut, poliittista filosofiaakin olen saanut suoritettua. Ehkä eniten järkyttää että muutaman vuoden päästä tulisi olla paljon nykyistä viisaampi valtiotieteen maisteri.

Mutta jätetäänpäs opiskelumurheet taustalle: uudet fuksit vaikuttivat normaaleilta valtsikkalaisilta. Muutamat olivat jopa tehneet taustatöitä ja googlanneet esimerkiksi minun nimeä — minkä he kyllä olisivat voineet jättää tekemättäkin. Kuten valtsikassa aina, paljon tyttöjä. Valitettavasti suurin osa alkoi olla nuorempia kuin minä: 1989 raivaa tiensä yliopistolle ja joudun myöntämään vanhenemiseni.

Tyypilliseen valtsikkahengaus tyyliin juomia meni ja perinteiseen tyyliini pakenin paikalta ennen tapahtuman loppua. Opin jopa välttämään ikäviä tutustumisleikkejä joissa piti osata nimiä; vielä kun pystyisi puhumaan pääsykoekokemuksesta ja -valmennuksesta ihmisten kanssa normaalisti. Kuitenkin moni ihminen kommentoi vaaleanpunaiset sukkani olivat kivan väriset, eli ihan pieleen ei voinut mennä.

Kuten minullekin aikanaan, perinteisiäkin kysymyksiä käytiin läpi: tutorit kertoivat näkemyksiään siitä mitä kursseja kannattaa käydä. Ehkä voisin jakaa omaa viisauttani sivuaineiden suhteen: uskaltakaa olla erilaisia ja miettiä mitkä asiat teitä kiinnostaa. Esimerkiksi kielitiede voisi olla varteenotettava, mutta jos villimmäksi saa mennä: miltä kuulostaisi kulttuurimaantiede tai kaupunkimaantiede?

Eräs valtiotieteellisen tiedekunnan hyviä puolia on että ihmisillä on aikaa kuunnella jos ensiksi uskaltaa kysyä löytyykö tätä aikaa. Valitettavan harvoin sitä uskaltaa, mutta on hyvä tietää että se on mahdollista.

Oma ongelmani liittyi opintojen ajoitukseen: olen onnistunut sössimään ja etenemään niin että voisin aloittaa kandidaatin työn tekemisen nyt syksyllä — mutta miten tämä sopii yliopiston muiden kurssien kanssa yhteen onkin sitten ikävempi juttu; hankaluuksia tulee koska opetusohjelmat alkavat syksyllä lukujärjestyksen mukaisesti.

Siispä olisi mahdollista ottaa rauhallisesti puoli vuotta tai sitten taiteilla jotain epämääräistä. Jonkin epämääräisen taiteilu on mahdollista: gradun aloittamiseen ei ollut esitietovaatimuksia joten sen voisin aloittaa normaalin rytmin mukaan syksyllä; mutta kysymys onkin on mikä on järkevää?

Ohjaajani suositteli etenemään niin nopeasti kuin itsestään tuntuu hyvältä ja katsella sitten sääntöjä myöhemmin. Ei kuulema ole edes kovin ongelmallista ettei kaikki graduvaiheen kurssit olisi paketissa ennen gradun aloittamista — kunhan nyt jotain olisi pohjalla.

Näinpä, syksyllä alkaa kandin työstäminen ja jos hyvin sujuu olen joululla valtiotieteen kandi — jos vaan saan aherrettua muutamia muitakin juttuja samalla.