Fuksit tulloo!
Kävin tänään Varjokuulalaakereissa, joka avaa Valtio-opin opiskelijoiden fuksivuoden. Enpä tiedä osallistunko muihin fuksitapahtumiin, mutta vähän kontaktia kannattaa aina hakea. Muistelen myös sitä kuinka kaksi vuotta sitten itse astelin laitokselle opiskelemaan mystistä alaa joka myös politiikkana tunnetaan.
Ehkä harmittavinta on etten tunne kahdessa vuodessa oppineeni mitään merkittävää. Jonkin verran olen feminismistä ja vallasta olen oppinut, poliittista filosofiaakin olen saanut suoritettua. Ehkä eniten järkyttää että muutaman vuoden päästä tulisi olla paljon nykyistä viisaampi valtiotieteen maisteri.
Mutta jätetäänpäs opiskelumurheet taustalle: uudet fuksit vaikuttivat normaaleilta valtsikkalaisilta. Muutamat olivat jopa tehneet taustatöitä ja googlanneet esimerkiksi minun nimeä — minkä he kyllä olisivat voineet jättää tekemättäkin. Kuten valtsikassa aina, paljon tyttöjä. Valitettavasti suurin osa alkoi olla nuorempia kuin minä: 1989 raivaa tiensä yliopistolle ja joudun myöntämään vanhenemiseni.
Tyypilliseen valtsikkahengaus tyyliin juomia meni ja perinteiseen tyyliini pakenin paikalta ennen tapahtuman loppua. Opin jopa välttämään ikäviä tutustumisleikkejä joissa piti osata nimiä; vielä kun pystyisi puhumaan pääsykoekokemuksesta ja -valmennuksesta ihmisten kanssa normaalisti. Kuitenkin moni ihminen kommentoi vaaleanpunaiset sukkani olivat kivan väriset, eli ihan pieleen ei voinut mennä.
Kuten minullekin aikanaan, perinteisiäkin kysymyksiä käytiin läpi: tutorit kertoivat näkemyksiään siitä mitä kursseja kannattaa käydä. Ehkä voisin jakaa omaa viisauttani sivuaineiden suhteen: uskaltakaa olla erilaisia ja miettiä mitkä asiat teitä kiinnostaa. Esimerkiksi kielitiede voisi olla varteenotettava, mutta jos villimmäksi saa mennä: miltä kuulostaisi kulttuurimaantiede tai kaupunkimaantiede?