Taas on ollut Suomessa se aika vuodesta kun “Jo joutui armas aika” sekä muita vuodenaikaan sopivia lauluja. Olin toivottamassa Päivölässä hyvää kesän jatkoa niin valmistuville kuin jatkavillekin opiskelijoille. Jostain tuli mieleen että siitä on vasta vuosi kun itse samasta paikasta valmistuin ja minulle toivotettiin näkemisiä.

Mitä olen vuodessa saavuttanut? Potentiaaliset 89 opintopistettä – jäisin yhden pisteen tavoitteestani. Mutta, silti hyvin edellä virallista opiskelutahtia. Mitä nyt valmistuneet valkolakkiset opiskelijat voivatkaan saavuttaa ensimmäisen vuoden aikana? Paljon enemmän kuin minä.

Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana minulle on herännyt enemmän kysymyksiä kuin olen saanut vastauksia. Professori väitti, että kaksipuoluejärjestelmässä äänestysaktiivisuus jää vähäisemmäksi kuin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta se mitä opiskelin tilastotiedettä; miten voisin soveltaa niitä johonkin todelliseen tilanteeseen. Ja miksi Python näyttääkään niin söpöltä, että tekisi mieli viettää kiihkeä yö.

Uskallan sanoa, että kuljen varsin erikoista polkua valtiotieteilijäksi, fuksiksi tai humanoidiksi. Mutta – haittaako se? Ei. Täytyy uskaltaa uskaltaa.
Kesällä uudet valkovuokot nousevat maan pintaan arkoina mutta toiveikkaina. Talven kahleet eivät enää estä heitä. Jos kukaan ei tallaa niitä ne kasvavat täyteen kukoistukseensa tuoden iloa myös muille.
Näillä sanoilla haluan toivottaa onnea kaikille koulunsa päättäneille.