Ajattelin näin yön viimeisinä tunteina koittaa eritellä erästä ongelmaa, jota olen pohdiskellut useamman päivän jo (kiitos kaikille irkkitutuille ja Facebook-kavereille siitä, että olette kestäneet tätä — sekä toki niille, jotka ovat osallistuneet keskusteluun kasvokkain). Opiskelijoiden tulisi ideaalitilanteessa olla osa yliopistoyhteisöä, se kolmas pilari tutkijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan lisäksi.

Opiskelijoiden ei esimerkiksi pitäisi olla asiakkaita tai se pakollinen riesa, vaan toivottavaa olisi, että — ainakin osa — tulisi osaksi tieteellisempää yhteisöä. En tiedä kuinka yksin olen tämän suhteen, tai miten muilla laitoksilla — tai yliopistoissa asia hoidetaan, mutta koen olevani laitoksella vain, koska minun opettamisesta sattuu saamaan rahaa, ainakin jos joskus valmistun.

Perustelen tätä näkökantaa ensiksi yleisesti liittyen tutkimukseen laitoksellamme ja tämän jälkeen täsmällisesti Politiikan tutkimuksen päivien esimerkillä.

Mitä meillä oikeastaan tutkitaan?

Ensimmäiseksi, tutkimus. Minusta on vähän hävettävää myöntää, etten tiedä mitä laitoksellamme tutkitaan. Tämä voi olla oma virhe, ehkä minun pitäisi istua enemmän sopivilla kursseilla ja saada tätä kautta hahmoitettua kokonaiskuvaa. Toisaalta, olen pyrkinyt olemaan oma-aloitteinen. Olen tarkistanut laitoksemme tutkimus-sivut havaitakseni, ettei siellä oikeastaan sanota mitään. Tiedän paremmalla tasolla esimerkiksi mitä kollegamme Tampereella tutkivat ja seuraan mitä Turussa tapahtuu.

Mutta, tuo tosiaan saattaa hyvin olla omaa kykenemättömyyttäni. Ehkä jollain kurssilla on oikeasti esitetty laitoksemme tutkimusaloja tai jotain sitä vastaavaa teemaa. Toki minäkin tiedän, mitä yksittäiset tutkijat tekevät, lähinnä jos he ovat sattuneet pitämään kursseja omista aihepiireistään. Mutta, kokonaiskuvaa ei vain ole.

Konferenssi — mahdollisuus tavata ihmisiä

Mutta, tarpeeksi tuosta teemasta — sanottavaa olisi vielä, mutta ne on sitten käsiteltävä myöhemmässä teksteissä. Otan konkreettisen esimerkin siitä, kuinka opiskelijat tuntuu vain unohtuneen laitoksellamme. Politiikan tutkimuksen päivät järjestetään vuonna 2010 Helsingin yliopistolla. Oikeastaan, ne järjestetään ensi torstaina.

Nämä päivät olisi hyvä mahdollisuus meille opiskelijoille tavata joitain tekijöitä muualta Suomessa ja saada kokonaiskuvaa siitä missä politiikan tutkimus 2010-luvulla menee. Mutta, opiskelijajärjestömme sähköpostilistalle ei ole tullut tuosta tapahtumasta mitään mainintaa, vaikka se on perustutkinto-opiskelijoille ilmainen. Ehkä me opiskelijat olemme sitten niin rasittavia, ettei meitä tahdota pilaamaan varttuneempien ja kokeneempien tieteenharjoittajien kokoontumista…

En myöskään muista kuulleeni tuosta graduseminaarissa, missä olisi voinut hyvin suositella tuota paikkana käydä kurkkaamassa, mitä konferenssit ovat. (Jos olet yleisen valtio-opin opiskelija, katso järjestettävät workshopit, siellä on ihan mielenkiintoisia aiheita.)

Arvon laitoksen väki, jos haluatte, että opiskelijat olisivat osa laitoksen toimintaa, pitää teidän olla kavereita meidän kanssa. Yksipuolinen rakkaus ei vain toimi.

Arvon blogin lukija, kommenttiosuus on avoinna näkökulmille, miten tätä ongelmaa on ratkaistu Sinun opinahjossasi. Mielelläni kuulisin muiden kokemuksia ja havaintoja.

Olen tutustunut Teknillisen korkeakoulun toimintaan yksityskohtaisemmin, tosin toisenlaisesta roolista kuin normaalisti. Olen siis eksynyt sinne laskuharjoituksia pitämään ja kommentoimaan ihmisten projektitöitä, mikä toki huvittaa niitä, jotka tietävät koulutustaustani. Mutta, uskon, ettei tämä yksityiskohta häiritse lukijaa.

Mutta, aika kertoa niistä eroista, joita olen huomannut eri paikoissa.

• Tampereella on projektitöitä varten omanlainen portaalinsa, Demola. Tälläinen portaali voisi olla hyvä myös meille, valtiotieteilijöille, ja varmaan myös muille, kuten humanisteille, koska se osoittaisi, että meille on tarvetta työelämässä. Tuo myös parantaisi elinkeinoelämän ja yliopiston välistä linkkiä, mikä meillä ei ole erityisen korkealla tasolla. Myös, ehkä merkittävänä seikkana — tuollainen portaali mahdollistaisi poikkitieteellisen innovoinnin (käyttääkseni nykyistä diskurssia) ja ehkä murtaisi muureja laitosten välillä.
• Toisaalta, Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella on mahdollistettu omat oppiaiheet kiintoisalla tavalla. Kuten he kuvaavat, kyseessä on opiskelijalähtöisiä työpajoja, joissa voisi jatkaa vaikka aikaisempien harjoitustöiden laajentamisessa. Edelleen, se mitä itse korostaisin, on, että aina välillä opiskelijat haluavat tutustua johonkin aiheeseen, josta laitoksella ei järjestetä opetusta. Olisiko tämä halpa keino mahdollistaa uusien ja erilaisten lähestymistapojen salliminen perinteisten tenttikirjojen sijaan?
• Kolmanneksi, kuten mainittua, minulla on nyt aikaisempaa läheisemmät suhteet Teknilliseen korkeakouluun (TKK). Olen kiinnittänyt huomiota kurssi-irkkiin ja sen toimintaan. Idea on varsin selkeä, ihmiset saavat liittyä tälläiselle epäformaalille kanavalle ja keskustella siellä. Yllättävän usein käy niin, että opiskelijat auttavat toisiaan nopeammin kuin assistentti tai kurssin ohjaaja on edes ehtinyt kommentoida sitä. Epäformaali hengaus on yllättävän hyvä oppimistapa, ainakin harjoitustöiden osalta. Mieleen palaa kokeilut mikroblogaamisen käyttämisestä oppimiseen — tao uusin kokeilu Facebookissa järjestettävästä kurssista.
• Edelleen, myös yksi merkittävä ominaisuus TKKlla on — ainakin mielestäni — tenttien erilainen luonne. Ainakin siltä osalta kun olen tutustunut, harjoitustyöt tuntuvat olevan keskeinen tapa oppia. Parhaimmat muistot minulla on kursseilta, joiden suoritustapa oli oma pienoistutkimus (tai essee) aihepiiristä, joka kiinnosti eniten.

Eri yliopistoilla ja eri laitoksilla on erilaisia tapoja opettaa. Olen tässä pohtinut, mistä piirteistä pidän muualla. Ei kuitenkaan pidä olettaa, että valtiotiede on huono paikka opiskella: täällä nautin kriittisestä otteesta, jolla asioita käsitellään. Eli siitä, kuinka asioita ei oteta suoraan annettuna, vaan niitä kyseenalaistetaan. Mutta, ehkä opetustakin pitää pohtia kriittisesti. Onko kirjatentit se tapa, jolla opetamme vielä kymmenen vuoden päästä?