Kävin eilen viime viikolla tiedekuntatentissä esittelemässä taitojani hallinnon tutkimuksen alalta. Kuten lukija varmaan tietääkin, en ole koskaan nauttinut kirjojen lukemisesta — eli tiedekuntatentit ovat hyvin vastenmielisiä. Mutta, johtuen laitoksestamme (ehkä jopa koko tiedekunnasta), opintojen eteneminen vaatii tiedekuntatenttejä, kurssimuotoista opetusta kun on varsin vähän. Ovathan ne varsin kustannustehokkaita, salissa neljän tunnin aikana arvioitiin yksilöiden osaamista noin tuhannen opintopisteen edestä.

Noh, ehkä tämä on vain minun ongelma. En ole hyvä valtsikkalainen kun en opi oppikirjaa lukemalla. Mutta, minulla on takataskussa jo hyvä metafora aiheesta, jolla selvennän ajatteluani: oksentaminen. Tiedekuntatentti on kuin humala. Ensiksi pitää ympätä itseään paljon tietoa. Nautiskella vähän sitä sun tätä, ehkä jotain kolmattakin. Sitten kun olo on tarpeeksi sekava niin heräätkin lauantaina tenttisalista. Huomaat että edessäsi on kysymysliuska ja sitten oksennatkin vastauksia siitä mitä kirjassa sanottiin. Nimenomaan oksennat, koska kysymykset ovat oikeastaan kysymyksiä tenttikirjan sisällöstä, kuin kappaleita. Ja kuten aina rankan humalan jälkeen, koet tiedekuntatentin jälkeen morkkista siitä mitä kaikkea tuli kirjoitettua.

Noh, seuraavaksi onkin edessä uusi tiedekuntatentti uudesta aiheesta. Kerron siitä ja yliopiston kirjastosta ehkä kuun loppupuolella.

Sain mailiini kutsun tulla ehdottamaan vuoden opiskelijaa.Mielenkiinnosta päädyin katsomaan sivua, ehkäpä jopa pohtien erästä päärakennuksen mielessä majailevaa poikkitieteilijää. Noh, nopeasti huomasin mikä oli juoni kaiken takana, vuoden opiskelijaa etsittiin vain neljältä alalta:

• tekniikka
• kaupallinen
• it-ala
• juridiikka

Kuten useimmat keskustakampukselaiset, kaveri ei sopinut tähän profiiliin – vaikka opiskeleekin matematiikkaa varsin paljon. Jälleen kerran pettyneenä huomasin ettei tämä ole paikka meitä, humanoideja, varten. Ehkei maailma olekaan. Ehkäpä kaikki hyödylliset asiat tehdään tekniikan tai juridiikan alalla vahvalla markkinointiosaamisella?

Olin viinilasillisella stakeholdereiden kanssa ja arvioimme roadmappia 2009-2011. Hän myös huomautti etten ole blogannut aikoihin. Näinhän on käynyt, ei sille voi mitään. Mutta, koitetaanpa parantaa tätä nyt tulevana vuonna ja pitää maailma tietoisena siitä mitä pieni humanisti puuhaa.

Mutta, eipäs tässä ole tapahtunut mitään erikoista. Olen aloittanut urhoollisesti englannin kurssin – jolla olen oppinut enemmän akateemisesta kirjoittamisesta kuin koskaan aikaisemmin. Tosin, opettaako kurssi minulle paheellista brittiläis-amerikkalaista tapaa jota armaassa kotimaan kielessämme ei käytetä? Silmät on taas kerran avattu kuinka likaista ja saastunusta viaton tiede todellisuudessa on.

Yritän myös lukea muutamia tenttikirjoja, valtiotieteellinen tiedekuntahan on valitettavan paljon kirjojen hutkimista ja oksennusta tenteissä. Ehkä opin jotain siitä mitä organisaatiot ja hallinto on, kuitenkin epäilen tätä. Kirjatentit eivät ole minun alaani vaikka kuinka olisin yhteiskuntatietelijä.