Jotain lukemiani tenttkirjoja

Aloitin yliopistolla innoissani vuonna 2006. Nyt, melkein viisi vuotta myöhemmin suunnittelen valtiotieteen opintojen loppuunsaattamista gradun muodossa. Onkin aika kysyä, mitä oikeastaan opin yliopistolla? Mitä jäi käteen oikeasti?

Tenttkirjoja olen lukenut ja kursseilla olen istunut. Päähän on jäänyt oikeastaan varmasti aika vähän siitä kaikesta, mitä on tullut tehtyä. Eikä ollenkaan yllätyksenä, eniten ole varmasti keskittynyt osallistumisen ja osallisuuden kysymyksiin. Jotain väitän, että muistan poliittisista instituutioista, vaikka siellä on tapahtunut aika isoja muutoksia (niin, EUssa ei kuulema enää ole pilareita).

On asioita jotka pysyvät. Korostaisin tutkimusmenetelmiä sellaisena. Valitsin aikanaan tien, että pyrin hallitsemaan vähintäänkin perusteet molemmista menetelmistä. En siksi, että oma taustani tilastollisissa menetelmissä oli alunperinkin vahva, vaan koska molempien menetelmien käyttö voi tulla tarpeen sovelletussa tieteessä.

Niin. Sovellettu tiede. Se taitaa olla oma alani eniten, sellaisenaan yhteiskuntatieteellinen koulutus ei takaa oikeastaan muuta kuin sen, että osaan heiluttaa käsiä ymmärtää laajoja syy-yhteyksiä. Nyt olen viimeaikoina päätynyt tekemään lasten ja nuorten mediakäyttön tutkimusta, jossa on välttämättä tarpeen ymmärtää monia seikkoja.

Mutta, olisi masentavaa jos yliopistossa oppisi vain jotain taitoja ja ymmärrystä. Vaikka en ole opiskelijaelämässä välttämättä loistanut, haluaisin mainita kiinnostavana hankkeena VOO Civic Society Taskforcen, jota en ollut luomassa, mutta jonka toimintaan olen koittanut osallistua. Se korostaa juuri sitä, mitä itsekin haluan — tehdä maailmasta parempi, tai ehkä nyt onnellisuus-diskurssin vahvistuessa, onnellisempi paikka. Tämä sekä muut sosiaaliset kontaktit lienevät oikeasti se yliopiston tärkein oppi.

Blogin uskollisille tai vähemmän uskollisille lukijoille, olen suurimmaksi osaksi siirtynyt Science and Industryn kirjoittajaksi, joka on ‘ammattiblogini’. Siellä on myös avattu enemmän tekemisiäni oikeassa maailmassa ja ajatuksia tutkimusintresseistäni.

Kuitenkin, uskon, että humanoidin elämälle on vielä paikka. Opintoni jatkuvat luonnontieteen alalla ja mahdolliset jatko-opinnot aiheuttavat pohdintaa. Kuitenkin, on aika katsoa peiliin tässä kohtaa. Miksi blogi kuoli niin pahasti? Ehkä minulla oli muka kiire tai piti muka tehdä jotain.

Ei. Aikaa löytyy aina. Se ei ollut enää kivaa. Koitin muodostaa liian asiapitoista tekstiä. Siispä, on aika palata hyviin aikoihin, toivoakseni jo kesällä. Piian ja Tarun — jopa Miian — on aika palata blogiini.

Kuten lukijat ovat huomanneet, ei uusia postauksia synny yhtä ahkerasti kuin aiemmin. Kyseessä ei ole ainakaan laadun paranemiseen liittyvä tekijä, mutta aika vain on tiukemmalla kuin aikaisemmin…

Ideoita valitettavasti on sitäkin enemmän — luultavasti palaan pohtimaan edustavuuden ongelmia ja arpomista, koska teema on oikeasti vielä kehityskelpoinen. Toiseksi, minun pitäisi kirjoittaa kokemuksistani Facebookissa järjestetystä kurssista (kyllä, sain 5 op olemalla Facebookissa!) ja luultavasti arvostella jollain tasolla sosiaalisen median opetusta samalla.

Sen lisäksi yhteiskunnassa on tapahtunut vaikka mitä kummia, pitäisi varmaan keskustella Eurovaaleista, briteistä ja uudesta yliopiston laitoksesta, kun hallintoa vähän uudistettiin.

Mmm.. Mutta, se aika. Sinäänsä kirjoitus ei vie kovinkaan paljon aikaa, mutta tekstin rakentaminen jotenkin seurattavaksi kokonaisuudeksi onkin jo toisenlainen prosessi — hajanaisia ajatuksia ei ole kovinkaan helppo seurata.

Ensi viikolla uskon, että pystyn kirjoittamaan pienen blogaamismaratonin ja purkamaan jonoa vanhoista ideoista, sopivasti ennen kesälomia.

Introduction

Seuraavassa tekstissä tarkastelemme bloginkirjoitustyyliäni ja analysoimme sitä lukijan näkökulmasta. Tämä on merkittävää, koska, vaikka kirjoitankin blogia ensisijaisesti itselleni, on merkittävää opiskella myös ilmaisuasuun liittyviä kysymyksiä. Tarkoitus onkin kehittää lähestymistapa, joka jäsentäisi ajatukseni selkeämmin lukijalle ja sitä kautta ehkä selventäisi niitä itselleni.

Material & Methods and Results

Blogitekstien kirjoittamisesta on olemassa joitakin ohjeita, joiden laadusta toki voi olla monta mieltä. Kuitenkin selvää on, että blogiteksteissä eräs merkittävä ominaisuus on, kuinka innostaa lukijaa lukemaan tekstiä. Uskon, että tässä minulla on vielä paljon parannettavaa — johtuen ehkä siitä, että olen pitänyt mediaa esseemäisenä ja myös ajatusvirtamaisena.

Kuitenkin omasta kokemuksestani tiedän, että tieteellisten tekstien kohdalla lukija on hyvin selektiivinen. Itse luen ensiksi tiivistelmän, sen jälkeen tulokset ja jos vielä kiinnostaa voin aloittaa johdannon lukemisen. Hyvin hyödyllinen tapa vähentää luettavan aineiston määrää nopeasti ja tehokkaasti. Jos samaa keinoa käyttäisi omiin blogiteksteihini, en varmaan lukisi mitään: tekstit ovat pitkiä ja argumentaatio ei etene aina söpösti, kuten sen pitäisi, jos tätä haluaisi lukea enemmän.

And Discussion

Näin voimme koota yhteen, että blogitekstieni selkeys on heikkoa — ei vain epämääräisten metaforien takia — koska käytän liiallisesti vapauksia tekstissä, mikä tekee teksteistä ajelehtivaa ja pitkää. Näin päädyimme siihen, että tiettyjen tekstikirjoitusohjeiden, kuten IMRAD käyttäminen jopa blogiteksteissä olisi hyödyllistä niin lukijan kuin kirjoittajan kannalta.