Onko yhteiskunta taas muodikas?
Tänään lukiessani valtalehti Helsingin Sanomien verkkoliitettä, havaitsin että Tammi aloittaa yhteiskunnallisen keskustelun julkaisuissaan. Henkiin herätetiin Huutomerkki-sarja, jota on viimeksi julkaistu 60- ja 70-luvuilla, politiikan kulta-aikana.
Yksittäisestä tapauksesta ei saisi vetää liikaa johtopäätöksiä, mutta nostetaan esille poikkeuksellinen valtionhallinnon toimenpide: kysyä kansalaismielipidettä jostain aiheesta ja vielä erityisesti nuorilta. Ulko- ja turvallisuuspoliittiseen nuorten ryhmään on valittu jopa epäaktiivipoliittisia henkilöitä, joka minua ainakin yllättää varsin paljon.
Sivuhuomautuksena: siinä olisi hyvä kvali-tutkimuksen aineistopohja, luodata heidän mielipiteitään ja päätellä tästä jotain. Ryhmä siis keskustelee Suomen turvallisuus- ja ulkopolitiikasta ja varmaan sieltä joku selvityskin kupsahtaa ulos äärellisessä ajassa.
Toisaalta samaan aikaan tietyillä puolueilla on hankaluuksia nuorten kannattajien suhteen. Tämä ei ole yllättävää, koska puoluejärjestelmämmehän on melkeinpä 100 vuotta vanha. Uudistuksia kaivataan, ja ehkä niitä on jopa tulossa. Hitaasti mutta varmasti suuret vanhat uudelleenpositioivat itsensä ja viilaavat keulakuvaansa. Yritystä siis on, ainakin näennäisesti.
Mikä tässä on muuttunut, vielä hetki sitten panikoitiin legitimiteettikriisiä, johon vastattiin nopeilla ohjelmilla. Ehkä liioittelen, luultavasti niin teen – mutta pieni toive pilkahtaa sisälläni.
February 15th, 2008 at 2:20 am
Ehkä yhteiskunta on taas tulossa kevään mallistoon, ehkä ei – lopulta mielenkiintoisempi kysymys on, onko sillä väliä, ja onko se hyvä vai huono asia. Yhteiskunnallisuuden tullessa muotiin saadaan yleensä aikaan vain se, että ihmiset, jotka eivät tiedä mistään mitään, mölyävät asioista, joilla ei ole mitään väliä, saadakseen aikaan muutoksia, jotka unohtuvat tapahtuessaankin korkeintaan kymmenessä vuodessa. Lopputuloksena kyseiset ihmiset saavat yhteiskunnallisen osallistumisen kokemuksen, joka ehkä saa heidät pysymään villien teinivuosien jälkeen kiltteinä ja hiljaisina. Oikeasti asioista välittävät sen sijaan ovat aktiivisia muotivirtauksista riippumatta, ja todellista politiikkaa tehdään kuitenkin pienemmissä ympyröissä. Toisaalta ne kiltit ja hiljaisetkin ihmiset saattavat edelleen äänestää, mikä voi käydä demokratiassa ongelmalliseksi. Onhan se aina voitto, jos asioista aidosti kiinnostuneiden määrää saadaan jollain keinolla lisättyä.
February 15th, 2008 at 9:19 pm
Haa, minä olen yksi niistä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ryhmään valituista epäaktiivipolitikoista 😀
February 17th, 2008 at 10:05 pm
Heta, huomasinhan mä että siellä on tuttuja 🙂 Onnittelut näin blogin kautta!
Hectigo osuu politiikan tutkijoillekin arkaan alueeseen: haluammeko todella että kaikki osallistuvat päätöksentekoon. Ilman mitään lähteitä esitän huomion tutkimuksesta joka analysoi äänestysaktiivisuutta useissa valtioissa. Tällöin havaittiin, että poikkeuksellisen korkea äänestysaktiivisuus kertoo tulehdustilasta yhteiskunnassa, siitä että joku on pielessä. Luennolla puhuttiin hihavakion omaisesti luvusta 2/3 – se on hyvä määrä, mutta sitä isommat luvut ovat epäilyttäviä.
February 17th, 2008 at 10:59 pm
matnel: Juu, jotain vastaavaa olen itsekin kuullut. Humanististen tieteiden vakavamman harrastamisen jätän sinänsä suosiolla muille. 🙂
Kuitenkin lienee niin, että korkea äänestysaktiivisuus on huonojen aikojen seuraus, eikä toisinpäin. Ja jos huonoja aikoja seuraavat hyvät ajat, ehkä korkeampi äänestysaktiivisuus on jopa auttanut asiaa. Mene ja tiedä. Historiallisen todistusaineiston perusteella tykätään sanoa, että demokratia on edullinen järjestelmä, mutta politiikan historia lienee valtiomuotojen ohella yhtä lailla tiedonvälityksen ja kaupankäynnin historiaa. Missä valta lopulta sijaitsee, vai sijaitseeko missään?
February 18th, 2008 at 8:20 pm
Hectigo: Yritin kirjottaa kausaliteetin noin päin, mutta ehkei siinä aina onnistu.
Mitä tulee vallan tutkimiseen, se on jännä aihe ja jäänyt ihan liian vähälle blogissa, kuitenkin juuri nyt pohdin vallan olemusta aikaisin aamulla.
Muuten, huomasimpa Hesarissa aihetta sivuten myös poliittisen kuluttamisen arviota. Yllättävänä pidän sitä että vanhemmatihmiset ovat tutkimusen mukaan valmiimpia näihin kuin nuoret, johon tosin on löydettävissä useita selitystekijöitä, lähtien havainnosta että vanhemmilla on enemmän rahaa käytössään. Mutta, silti yllättävää – tosin koska gallupit olisivat olleet oikeassa?