Silmilleni iskeyty Uuden Suomen kommentti siitä ettei Helsingin yliopisto olekaan paras jos lähtökohdaksi otetaan elinkeinoelämän tarpeet. Kyseessä on tutkimus Keskuskauppakamarilta, joka toteaakin seuraavasti:

Lähes kaikki tutkimusalat tuottavat toki yrityksille tärkeää tai ainakin potentiaalista tietoa. Kysymys on pikemminkin siitä, miten tutkimustoiminta ja siihen liittyvä yhteistyö sekä tiedonsiirto toimivat yritysten ja yliopistojen välillä ja missä määrin tutkimustoiminta on yritysten kannalta mielenkiintoista tai relevanttia.

Tällä selvityksellä Keskuskauppakamari tuo esille niitä mahdollisimman vertailukelpoisia ominaisuuksia, joihin yliopistot voivat kiinnittää huomiota arvioidessaan ja kehittäessään toimintaansa yleisestä yritysnäkökulmasta. Valittuja ominaisuuksia ovat muun muassa koulutusyksikön vetovoimaisuus, perusopetuksen tehokkuus, opetusresurssit, kansainvälinen vaihto, työllistyminen ja ulkoisen rahoituksen hankinta sekä jatkokoulutuksen ja tutkimuksen tehokkuus. Tarkemmin tutkimuksessa on arvioitu elinkeinoelämää erityisen lähellä olevia koulutusaloja; kauppatieteellistä, teknillistieteellistä ja oikeustieteellistä sekä luonnontieteellistä koulutusalaa eri yliopistoissa. (Johdannota pätkiä, korostukset omaa käsialaa)

Aika paneutua käytettyyn mittaristoon enemmän, taulukko 1kuvaa eri mittareilla sitä mitä yliopistojen pitäisi saavuttaa:

1. tehokas peruskoulutus
2. opiskelupaikan houkuttelevuus
3. opettaja–oppilassuhde
4. opettajien pätevyys
5. kansainvälisyys
6. työmarkkinoiden vastaavuus
7. tutkimustoiminnan yrityshoukuttelevuus
8. tehokas tutkijakoulutus
9. tehokas tutkimus

Aina voi kysyä miksi juuri nämä mittarit; kyseessä on niin tutkimuksen tarkoitukseen kuin kysymyksiin liittyvä kysymys, mutta reliabiliteetti ja validiteettianalyysiäkin olisi ehkä tutkimuksessa toivonut; jos tehdään määrällistä tutkimusta niin siinä voi käyttää ihan oikeita metodejakin: Cronbachin alfa kertoisi siitä mitataanko näillä muuttujilla samanlaisia asioita; asia mitä siellä käsiä heiluttaen koitetaan osoittaa.

Helsingin yliopiston analyysi ei mielestäni paljasta mitään yllättävää: valtiotieteellisen tiedekunnan ongelmiin kuuluvat opettaja-oppilas–suhdeluvun heikkous sekä opintojen edistymisen hitaus. Mutta, kun olen värikästä paperinippua nyt jopa analysoinut, niin asiaan!

Eli, mitkä ovat yritysmaailman kannalta kiintoisia tutkimusaloja? Kuten aiemmin kerroin IBMstä, poikkitieteellisyys on kova juttu myös teknologia-alalla. Oikeastaan, melkein riippumatta alasta on jopa humanistille tarjolla työmahdollisuuksia; seuraamani verkkosarjakuva esittää asian raaistetun puolen. Viimeisin Valtiotieteilijä-lehti puhui jotain työskentelystä Consulting Services yksikössä ja siitä kuinka valtiotiede antaa hyvä pohjan tähänkin.

Koska alkaa olla jo kovin, kovin myöhä ja humanoidien pitäisi olla peitonalla tähän aikaan voinee koota ajatukseni yhteen. Kuten Keskuskauppakamari toteaa, hyvinkin yllättävät alat voivat osoittautua merkittäviksi yrityksille; esimerkiksi antropologialla saa esille kiintoisia tuloksia. Sen takia koitan nyt vakuuttaa, ainakin itseni jos en muita, siitä että perinteisestä insinöörimäisestä lähestymistavasta tulee pyrkiä pois. Liiketoiminta on muutakin kuin teknistä toteutusta, markkinointia ja sopimusten puurtamista; siihen liittyy tarve ihmisten sekä kulttuurin ymmärtämisestä.

This entry was posted on Wednesday, June 18th, 2008 at 1:54 am and is filed under Työelämä. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.