Iso-Britaniassa tapahtuu virkakielessä: on muodostettu lista epäsanoista joita hallinnon ei pitäisi käyttää. Eräs näistä sanoista oli asiakas tai osakas kun puhutaan pavelun käyttäjistä, mikä onkin toivottavaa. Eräs julkishallinnon organisaatio toteaa:

[Palvelun] tavoitteena on, että asiakkaat saavat monipuolisia elämyksiä, viihtyvät ja tuntevat olonsa turvalliseksi [palvelussa].

mikä ainakin minussa nostattaa pienen puistatuksen; etäisyyden palvelun tarjoajan ja meidän tavallisten käyttäjien välille. Mutta, ehkäpä tilanne on tarkoitettu näin, nimittäin kieli on aina vallan käyttöä. Toverini humanisti suostutteli minua kielen ja kontekstin luennoille, joihin osallistuin vaikken tenttinytkään js sielläkin pohdittiin virkakielen erikoista asemaa.

Olen koittanut lukea Euroopan unionin perustuslakiluonnosta ja taisin päästä puoleen väliin. Toki voidaan sanoa ettei sellaista pumaskaa ole tarkoitettu luettavaksi, mutta näitä ongelmia on muissakin teksteissä. Kuuluisa, ja poliittisesti ajankohtainen, säädöshän sanoo:

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Hankalaksi menee miten tuota pitäisi lukea, mutta onneksi lainoppijoillakin on tiettyjä hankaluuksia tuon fraasin kanssa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskin kovasti yrittää auttaa virkakielen kanssa, niin ehkei muutosta oe tulossa kovinkaan pian, kuten eräs tutkimusraportti asiaa selvittää.

Vaikka itse tykkäänkin hypesanoista, kuten web2.0 tai sosiaalinen media, niin kannatan fraasimaisten ilmaisujen käyttämisen kieltämisestä myös Suomessa. Tämä ihan sen takia että valitettavan usein miettii ymmärtääkö termien käyttäjä itsekään imaisujaan. Mieleeni palaa eräs keskustelu sosiaalisesta mediasta jossa sosiaalisuutta ei ollut lähimaillakaan.

This entry was posted on Sunday, June 22nd, 2008 at 1:21 am and is filed under Yhteiskunta. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.