Luin tenttikirjaa (Heywood et al.: Developments in West European politics 2, Palgrave, 2002) ja huomioni kiinnittyi seuraavaam huomioon:

The European Union is integrating, but it is unclear what that means. It is progressing, but it is unclear towards what. And it is develpoing, but it is unclear how. What is clear that Western Europe faces a number of challemges fot the future.

Tämä kiintoisa lainaus kuitenkin kertoo, että politiikan tutkimus joutuu nostamaan kädet avuttomina ilmaan: emme osaa selittää mitä on tapahtumassa. Toki Erik Jonesin kappaleessa hahmoitellaan tapahtunutta muutosta neljän sektorin alalla:

• Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
• Yhteinen sisäpolitiikka
• Yhteinen talouspolitiikka
• Institutionaaliset muutokset

Noin tiivistyneesti voisi todeta, että Jones havaitsee integraatiota on tapahtunut kaikilla neljällä alueella. Yhteinen turvallisuus- ja ulkopolitiikka on luonnollisesti kuuma peruna.

Jones argumentoi, että nopean toiminnan joukkojen perustaminen osoittaa, että kehitys on myönteiseen suuntaan – sehän vastaa vähän niinkuin omaa armeijaa. Toisaalta Jones nostaa esille myös NATOn, huomioiden että sen velvoitteet eivät sido kaikkia Euroopan kansoja, eli olemme vielä hiukan hajalla. Nostin esille tämän asian, koska oman väkivaltakoneiston syntyminen on hyvin merkittävä asia: valtion eräs määritelmä on väkivallankäytön legitimiteetin syntyminen tietylle alueelle.

Kuitenkin, samaan aikaan kun Eurooppa unionin tasolla integroituu, niin nationalismi nousee esille. Jos tutkimme viimeisiä vaaleja Suomessa, voittajia olivat kokoomus ja perussuomalaiset. Perussuomalaiset taas on tunnetusti hyvin Eurooppa-vastainen puolue. Oirehtiiko kansa integraation takia? Huomioitavaa on, että samanlaista kehitystä on tapahtunut myös muilla areenoilla – mukaanlukien Eurooppa-parlamentin.

Toinen kiinnostava asia on mielestäni Yhdistyneiden kuningaskuntien tilanne. Tämä nousee kiintoisaksi, koska olen juurikin pitänyt esitelmän aiheesta. Keskityin esityksessä Irlannin ja Pohjois-Irlannin tilanteeseen, mutta samalla sivuutin Skotlantiakin. Skotlantihan on miettynyt eroavansa Yhdistyneistä kuningaskunnista ja perustavansa oman valtion.

Irlannissa taas on kaksi uskonnollista ryhmää, katolliset ja protestantit, jotka eivät oikein tykkää toisistaan. Oikeastaan, jakautuminen uskonnonryhmiin on seurausta 1600-luvulla tehdyistä virheistä maan integraatiossa silloisiin Yhdistyneisiin kuningaskuntiin, eli varsinaisesta uskonnon kysymyksestä ei ole kyse. Kuitenkin, katolliset haluaisivat Irlannin kokonaan omistukseensa ja protestantit taas haluaisivat sen kuuluvaksi Britaniaan. Seurasi väkivaltaisuuksia.

1998 väkivaltaisuudet vähenivät syntyneen Belfastin sopimuksen takia. Sopimus on kiintoisa, koska se antaa Pohjois-Irlannille option liittyä Irlantiin ja erota Britaniasta, jos väestö näin kansanäänestyksellä haluaa. Samoin Pohois-Irlannille myönnettiin osittainen itsehallinto, jonka menestyminen tosin on ollut epävakaista – siellä on juuri olut vaalit ja toivottavasti uusi hallitus onnistuu vaikeassa tehtävässään.

Toisaalta Euroopan unionin kehitys tarjoaa myös mielenkiintoisia mahdollisuuksia: suoritan tietokantojen perusteiden harjoitustyötä kahden ulkomaalaisopiskelijan kanssa puhuen “loistavaa” englantiani. Samoin minulle tarjoutuu mahdolllisuus itse lähteä vaihtoon jonnekin ja jos hyvin käy Euroopan unioni maksaa kaiken; optio jota kannattaa miettiä.

Tänään oli ensimmäinen henkilökohtainen tapaaminen ohjelmoinnin harjoitustyön ohjaajani kanssa. Aivan mukava vartti, keskustelimme suunnitteludokumentistani. Se kelpasi ja pääsin etenemään seuraavaan vaiheeseen, joka on tietysti määrittely. Ensimmäinen (ja varmasti myös viimeinen) kerta, kun teen ohjelmaa näin jäykällä järjestelmällä, tuntuu melkein kuin vesiputouksessa olisi.

Koska olen käynyt kurssin, ajattelin kirjata ylös muutaman mietteen ohjelmistotuotannosta: organisaation tulisi olla mahdollisimman lähellä orgaanista organisaatiota. Tämä on varsin luontevaa, koska orgaanista organisaatiota suositellaan erityisesti asiantuntijatyöhön: nopeaa, mukautuvaa ja epäbyrokratisoitunutta.

Yliopisto on myös saanut pääni hurahtamaan joihinkin Agile ja XP-toimintamalleihin. Asiakkaan mielipidettä tulee kysellä ja loppukäyttäjä pitää mielessä kun ohjelmaa valmistetaan. Samoin edelliseen askeleeseen palaaminen on äärimmäisen tärkeää: tarvittaissa spesifikaatiota pitää voida muuttaa jos havaitaan se epäonnistuneeksi. Minua ainakin hirvittää, että ensi tiistaina odotetaan täydellistä esitystä luokkarakenteesta ja vuorovaikutussuhteista. Tietenkin ulkoiset rajapinnat pitää määritellä, mutta sisäisten rajapintojen pitäisi voida muuttua.

Huomenna minulla on esitys Irlannin poliittisesta tilanteesta ja siellä olevista kahdesta nationalismin suuntauksesta, joita suomenkielisessä kirjallisuudessa yleisesti kutsutaan nationalismiksi ja unionismiksi. Oikeastaan, aihe on ajankohtainen – Pohjois-Irlannissa on juurikin ollut vaalit ja nyt odotellaan mitä siellä on tapahtumassa.

Tähän liittyen olen valmistanut monisteen ja esityksen. Huomenna sitten koko opiskelijaryhmämme edessä käymme tämän alustuksena läpi ja sitten keskustelemme kiintoisista kysymyksistä, joita herää. Kyseessä on siis seminaaritapainen lähestymistapa, joka on käsittääkseni varsin yleinen tiedekunnassamme. Omassa mielessäni on yksi pääkysymys: mikä on Yhdistyneiden kuningaskuntien kohtalo tulevaisuudessa?

Havaitaan, että harjoittelen (varsin yllättävää kyllä) työelämätaitoja tässä. Esityksen pitämistä, projektihallintaa ja kyllä tässä on vähän varmaan painetta oppinut kestämään. Vaikken olekaan humanisti, niin silti minunkin kannattaa reagoida työelämän vaateisiin. Nimittäin, joku päivä pitää tämänkin humanoidin luopua akateemisesta vapaudestaan ja astua aikuisiän ja vakaan työsuhteen piiriin.

Viimeinen periodi on jo alkanut varsin vauhdikkaasti, enkä ole edes vielä ehtinyt kuvata mitä pienen valtiotieteilijän pitäisi tällä kertaa saavuttaa. Haasteet ovat jälleen kerran kovia, mutta silti saavutettavissa olevia – noin 20 opintopistettä kertyy saldoksi.

Omassa pääaineessani tutustun Euroopan poliittisiin järjestelmiin. Kurssi esittelee samalla myös vertailevaa politiikan tutkimusta, eli kurssin oppimistavoitteena on oikeastikin taito pystyä sanomaan jotain esimerkiksi Britanian, Saksan, Ranskan ja Ruotsin poliittisista instituutioista ja käytänteistä ja pystyä näitä vertailemaan.

Kurssille kuuluu myös muutakin empiiristä havainnointia, kurssikirjallisuudessa käsitellään niin politiikan yleistä kehitystä kuin myös nationalismin kehitystä. Nationalismin kehitys käsitellään seminaarimuotoisesti, eli pyrimme opettamaan toisiamme kirjan merkittävistä kappaleista. Muuten kirjallisuus on itsenäistä lukemista kirjaston lukusalissa.

Tietojenkäsittelyn saralla opiskelen kahta kurssia samaan aikaan: tutustun tietokantojen perusteisiin, eli käytännössä SQL-kielen syntaksointiin, koska kyseessähän on approbatur-tason opinnot. Toisaalta minulla on edessä myös ohjelmoinnin harjoitustyö, jossa koodaan pienen söpön sovelluksen.

Tilastotieteessä jatkan tilastotieteen jatkokurssia, vaikkakin asiasisältö ei minua mitenkään erityisemmin ole tähän mennessä yllättynyt: olemme päässeet peräti t-testaukseen asti. Eli kurssia ei ole ainakaan vauhdilla pilattu, mutta sen sijaan edessä on paljon ikäviä harjoitustehtäviä.

Jottei elämä olisi tylsää, ilmoittaudun myös kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien tietokoneenkäyttökurssille. Harjoittelen Atlas.TI-ohjelmiston käyttämistä yhden opintopisteen verran. Kyseessä on siis laadulliset, eli humanistiset tutkimusmenetelmät – Atlas auttanee aineiston käsittelyssä paremmin kuin kasa paperia, yliviivaustussi ja keltaiset muistilaput.