Joulukuu. Pian alkaa piparit tuoksumaan ja glögi virtaamaan. Ja ihanat mainokset, joululahjalistat ja kaikki muu. Tosin, meillä alkaa perhe olemaan niin vanha että punapukuiseen mieheen ei enää uskota. Mutta ei anneta tälläisen yksityiskohdan pilata joulun ilosanomaa, mahdollisuutta käyttää veronpalautuksia kaikkeen turhaan.

Mutta joulukuussakin pitäisi olla ahkera ja saavuttaa huomattavia tuloksia. Oikeastaan, tulosohjaus on hämärä käsite, joka voi johtaa vääristymiin hallintomme toiminnassa. Mutta, pyydän arvon lukijoita ajattelemaan hetkisen itse ja selvittämään oma mielipiteensä tulosohjauksesta – ei kannata ostaa vakuuttavia (ja kalliita) humanoidin mielipiteitä vain koska hän on humanoidi.

Mutta, jotta blogin lukija voisi ymmärtää yliopistoelämää, niin hahmottelen tulevaa kuukautta ja sen suuria merkkipaaluja kaikkien iloksi (toki tähän liittyy korkeampi tavoite, mutta en paljasta sitä vielä tässä kohtaa):

• Uusi rahoituserä KELAlta saapuu. Jotkut kutsuvat sitä myös opintotueksi, mutta sen voinee käsittää palkkana opiskelusta.
• Euroopan unionin toiminnasta tulossa tentti, jossa vastaan yhteen kysymykseen kolmesta.
• Luentopäiväkirjan palauttaminen julkisen hallinnon kehittämisestä.
• Suomen poliittisen järjestelmän tentti, jossa kysymykset on tarjottu etukäteen.
• Julkishallinnon tentti, jossa on lyhyitä määritelmiä ja esseitä.
• Tilastotieteen harjoitustyön tekeminen ja palauttaminen.
• Ohjelmoinnin harjoitustyön tekeminen.
• Yksi kokous, joka osuu osittain päällekkäin luennon päälle.

“Työjärjestykseen, bloginpitäjä!” huudahtaa viaton lukija. Totta, ajatukseni harhautui liikaakiin joulukuun suunnitteluun. Minun piti antaa muutamia neuvoja tuleville yliopisto-opiskelijoille. Täsmällisemmin vain yksi, koska en ole vielä sisäistänyt kovinkaan paljon ja olen fuksi.

Mikä on suuri opetukseni siis? Opiskelijaelämän tulisi olla tasapuolinen yhdiste opiskelua ja elämää. Toisen päästäminen dominoivaksi osapuoleksi on haitallista, mutta liiankin helppoa.

Mutta miten sellaisen elämän voi hankkia? Elämän saa opiskeluaikana kätevimmin oman ainejärjestön kautta. Jos tämä ei viihdytä, vaan toivoisit enemmän poikkitieteellistä lähestymistä, Helsingissä osakunta on juuri. Muissa paikoissa kannattaa yrittää etsiä ylioppilaskunnan piiristä itseään kiinnostavaa toimintaa (joka siis on myös Helsingissä mahdollista). Sitten on yksi, vähintäänkin arveluttava keino, mutta uskon että kiva työpaikkakin täyttää määritelmän.

This entry was posted on Thursday, November 30th, 2006 at 11:33 pm and is filed under Opiskelijaelämää, Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.