Katselen ensi vuoden kursseja, edessä olisi pakollista tutkimusmetodologiaa sekä kaikkea muuta kivaa. Ollakseni täsmällisempi, ensiksi on edessä yleinen johdanto metodologia-opintoihin jonka jälkneen kevätlukukaudella on edessä niin vallan tutkimuksen kuin tilastollisten menetelmien kurssi.

Eihän tämä toki riitä nuorelle politiikan tutkijalle; onneksi yliopisto osaa pysyä poissa tieltäni. Ainoahan ohje mitä opintoihini olen saanut on ollut, että niihin kannattaa käyttää se viisi vuotta, eikä yrittää valmistua nopeasti pois alta. Siispä edessä on laaja valikoima politiikan tutkimuksen kursseja: moderni politiikka, nuoret politiikka ja Euroopan unioniin keskittyvä opintojakso. Tämän lisäksi suunnittelin vakavasti meneväni politiikan ja sukupuolen välistä yhteýttä käsittelevälle kurssille. Tämän kuultuaan tuttavani Tampereen teknillisestä yliopistosta ihmetteli mitä kaikkea humanisti voikaan opiskella. Vastaus on toki triviaali; melkein kaikkea – jopa terrorismin tutkimista – mutta ainakaan vielä ei ole ollut talonvaltauksen perusteita käsittelevää kurssia, johon selvästi on olemassa yhteiskunnallista tarvetta.

“Mutta, tuohan on vasta pääaine. Kai nyt humanoidi aikoo jotain muutakin saada aikaan?” kysyvät teekkariystäväni naureskellen. Tällaisella hädänhetkellä voi turvautua aina filosofiaan. Ei toki aivan puhtaaseen filosofiaan jota opetetaan humanistisessa tiedekunnassa vaan sellaiseen sopivan käytännönläheiseen joka on rakkaan valtiotieteellisen tiedekunnan vastuulla. Siellä on jännä sivuainekokonaisuus, joka käsittelee tieteen ja teknilogian tutkimusta (Science and Technology Studies) joka täyttänee tarpeeni. Ensiksi on edessä logiikan kurssi syksyllä ja keväällä on tieteen ja teknologian tutkimuksen peruskurssi sekä . Ja liuta kirjallisuutta jota voi tenttiä, tieteen historiasta tieteen politiikkaan saakka. Suosittelen tätä sivuainetta myös niille teknisen alan osaajille, jotka kokevat kaipaavansa jotain pehmeää.

Nyt teekkarit nauravat ihan täyttä vauhtia. Ilkkuvatkin ääneen: “Pehmotieteilijä, pehmotieteilijä!” Onhan se totta että olen humanoidi, mutta silti minulla saa olla salaisia haaveita ja toiveita, joiden täyttämiseen yliopisto on aina paras paikka. Olen huomannut, että peliteoriaa opetetaan varsin monessa paikassa; kansantaloustieteessä, lakitieteellisessä ja tietojenkäsittelyopillisessa. Onneksi yliopiston henkeen kuuluu se, että voit opiskella melkein mitä tahansa, kunhan muita opintojasi ei häiritse. Siispä, tutustun vähän yhdysvaltalaistyyliseen politiikan tutkimukseen: siellä matemaattiset mallit politiikan tutkimuksen apuvälineenä ovat varsin kova sana.

Nyt teekkareiden nauru hiljeni hetkeksi. Sain heidät vakuutettua siitä, että ajon valmistua joskus ja päästä jopa Mac Donaldsin kassaa pidemmälle urallani. Mutta, mitä ajattelin tehdä valmistuakseni. Ensiksi edessä on kanditaation työ, joka voisi pyöriä poliittisten valtaindeksien ja niiden laskennallisen vaativuuden ympärillä. Ainakin siltä tuntuu nyt, mutta nämä aiheet ovat muuttuneet pääni sisällä jatkuvasti. Olen myös miettinyt Politiikka 2.0:llaa, mutta se onkin oman postauksensa aihe.

This entry was posted on Tuesday, June 19th, 2007 at 9:34 pm and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.