Olin eilen poikkitieteellisessä opiskelijatapaamisessa IBM-yhtymän Munkkivuoren tiloissa. He kutsuivat sitä Service Summit-tilaisuudeksi, mutta onnekseni minua ei laitettu kehittämään uusia liiketoimintamalleja. Sen sijaan poikkitieteelliset ryhmämme saivat tehtäväkseen ratkaista pienen ongelman: miksi kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Useimmissa ryhmissä, kuten myös meillä, syyttävä sormi osoitti koulutuslaitoksiimme. Niiden tulee muuttua samalla tavalla kuin yritysten, reagoida ympäristöönsä ja pyrkiä tukemaan opiskelijoita enemmän. Ehkä keskeisiksi termeiksi tuli muutos ja avoimuus. Yliopiston pitää ymmärtää nykyinen asemansa ja miettiä miten se pystyy vastaamaan opiskelijoidensa vaatimuksiin – jotka harvemmin ovat akateemisia. Edelleen yliopiston tulee tulla avoimemmaksi erilaisille yhteistyömalleille ja opintolinjauksille.

Ryhmämme esityksessä esitettiin yliopiston ja elinkeinoelämän olevan allergisia toisilleen. Yliopistoa voisi kuvata menneisyyden dinosaurukseksi, joka pitää tiukasti kiinni asemastaan. Elinkeinoelämäkin vähän karstastaa yliopistoja ja niiden hallintoa, tästä merkkinä halu perustaa oma yliopisto. Tosin, täytyy tunnustaa että ainakin minun kokemuksieni perusteella elinkeinoelämä joustaa varsin hyvin opiskeluiden takia.

Oikeastaan nostan esille yhden idean, josta itse pidän. Arvaattekin siis varmaan kenen käsialaa se on suurimmaksi osaksi. Yksi ratkaisu ongelmiin olisi perustaa poikkitieteellisiä think tankkeja. Kuvio voisi olla seuraava: yritykset tarjoavat puitteet monitieteellisen osaamisryhmän luomiseen ja antaa heille mielekkäåän ongelman ratkaistavaksi. Osaamisryhmä voisi koostua niin asiantuntijoista, yliopiston henkilökunnasta kuin myös opiskelijoista. Yliopisto olisi mukana, koska mahdollinen ratkaisu pyrittäisiin julkaisemaan tieteellisessä ympäristössä. Lisäksi yliopisto tunnustaisi, että tilanteessa voi oppia jotain sellaista mitä normaalin opiskelun puitteissa ei. Kyseessä olisi siis ehkä reaalimaailman seminaari, jossa olisi miellekäs tutkimuskysymys. Nähtäväksi jää, järjestääkö mikään organisaatio edes lähelle tätä osuvia toimintoja.

Vaikkakaan saunaa ei ollut, tilaisuus oli mielestäni hyvin miellyttävä, ja lisäsi IBMn mahdollisiin työnantajiin. Loistavaa aivopesua siis.

Taas on ollut Suomessa se aika vuodesta kun “Jo joutui armas aika” sekä muita vuodenaikaan sopivia lauluja. Olin toivottamassa Päivölässä hyvää kesän jatkoa niin valmistuville kuin jatkavillekin opiskelijoille. Jostain tuli mieleen että siitä on vasta vuosi kun itse samasta paikasta valmistuin ja minulle toivotettiin näkemisiä.

Mitä olen vuodessa saavuttanut? Potentiaaliset 89 opintopistettä – jäisin yhden pisteen tavoitteestani. Mutta, silti hyvin edellä virallista opiskelutahtia. Mitä nyt valmistuneet valkolakkiset opiskelijat voivatkaan saavuttaa ensimmäisen vuoden aikana? Paljon enemmän kuin minä.

Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana minulle on herännyt enemmän kysymyksiä kuin olen saanut vastauksia. Professori väitti, että kaksipuoluejärjestelmässä äänestysaktiivisuus jää vähäisemmäksi kuin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta se mitä opiskelin tilastotiedettä; miten voisin soveltaa niitä johonkin todelliseen tilanteeseen. Ja miksi Python näyttääkään niin söpöltä, että tekisi mieli viettää kiihkeä yö.

Uskallan sanoa, että kuljen varsin erikoista polkua valtiotieteilijäksi, fuksiksi tai humanoidiksi. Mutta – haittaako se? Ei. Täytyy uskaltaa uskaltaa.
Kesällä uudet valkovuokot nousevat maan pintaan arkoina mutta toiveikkaina. Talven kahleet eivät enää estä heitä. Jos kukaan ei tallaa niitä ne kasvavat täyteen kukoistukseensa tuoden iloa myös muille.
Näillä sanoilla haluan toivottaa onnea kaikille koulunsa päättäneille.