Arvon bloginlukijat,

kuten ehkä olette huomanneet olen ollut varsin kiireinen. Vastoin yleistä käsitystä, taustalla ei ole minkäänlaista tyttöystävää vaan koulun ja töiden tuottama aikapula. Ihmettelen niitä, jotka väittävät opintojen olevan elämän onnellisinta aikaa – tentit tulevat aina ja häiritsevät elämää.

Mitä olen nyt kahden tai kolmen viikon aikana tehnyt? Muutaman työjutun (jotka eivät kuulu tähän blogiin) lisäksi olen opiskellut ahkerasti.

Metodologia-kurssin kirjallisuus- ja luentokuulustelut olivat ja menivät. Piti pohtia auktoriteettiin vetoamisen problematiikkaa sekä marxilaista tutkimusta, sen muutosta ja tulevaisuutta arvioida. Sen lisäksi piti kommentoida kysymystä ontologiasta, epistomologiasta ja metodologiasta sekä miettiä feminismiä sekä vastata vielä johonkin kysymykseen jota en muista.

Auktoriteetti-kysymyksessä aloin pohtimaan auktoriteetti-sanan todellista merkitystä, teoksessa sillä viitattiin vetoamista asiantuntijaan, jolloin seuraavat asiat yleensä menee pieleen:

• asiantuntija ei ole asiantuntija
• asiantuntija on asiantuntija eri tutkimusalalla
• viitettä ei ilmoiteta

Kiinnostavaa oli, että teoksessa esitetyn tutkimuksen mukaan suurin osa esimerkiksi median haastattelemista asiantuntijoista ei oikeasti ole asiantuntijoita vaan ennemminkin esimerkiksi instituutin johtajia tai tutkimusryhmän hallinnoijia – eli ei niitä jotka tekevät varsinaista tutkimusta.

Toinen varsin yleinen virhe on vastaava johon sorruin äsken: jätetään lähde mainitsematta tai annetaan se ylimalkaisesti. Kirjassa ehdotetaankin seuraavaa skeemaa asiantuntija-lausunnon pätevyyden tarkistamiseen:

1. asia I on erityisalalla D
2. asiantuntija E on erityisalalla D
3. E sanoo jotain I:hin liittyvää

Kuitenkin selvää on, että viittaus asiantuntijaan on välillä välttämtöntä, näet edes humanoidi ei ole asiantuntija kaikessa.

Kuitenkin, auktoriteettihän voi perustua myös asemaan – esimerkiksi vanhempi-lapsi tai työnantaja-työntekijä on olemassa auktoriteettisuhde joka ei välttämättä perustu asiantuntijuuteen. Samoin esimerkiksi väkivallalla voidaan saavuttaa auktoriteettiasema. Siispä – koskaan ei pitäisi uskoa kenenkään asiantuntijalausuntoihin suoraan vaan aina pitäisi omaa kriittistä ajatteluaan soveltaen tarkastella tilannetta.

Marxismista taas huomioin, ettei se nykyisessä politiikan tutkimuksen kontekstissa ole niinkään talouteen liittyvä teoria vaan enemmänkin luokkarakenteita koskeva havaintokenttä jolla voidaan selittää maailman eriarvoisuutta. Noin nopeasti selostettuna…

Mutta, ei tässä vielä kaikki: tämän lisäksi osallistuin elämäni ensimmäiseen tiedekuntatenttiin. Aiheena oli Euroopan unionin laajaneminen erään kirjan valossa ja kysymys tuli jäsenyysehdoista, niiden kehityksestä ja soveltamisesta. Vastaus aloitti kuvaamalla, ettei jäsenyysehtoja alunperin ollut, mutta niitä on lisätty osittan – suurimmaksi osiksi poliittisen toiminnan myötä – kattamaan nykyisin niin talousjärjestelmän, joitakin eettisiä arvoja mutta korostaa sitä että valtio on kykenevä sopeuttamaan lainsäädntöään.

Lisäksi soveltamisessa voidaan nostaa esille kysymyksiä jäsenyysehtojen määrittelystä ja siitä yksityiskohdasta ettei nykyisiltä jäsenvaltioilta vaadita ehtojen noudattamista ja esimerkiksi Itä-Saksan liittyminen unioniin oli varsin erikoinen prosessi.

Pätkäisy erään kanavan keskustelusta (kaikilta osallisilta pyydetty lupa)

22:52 <~Japsu> teoria on semmonen villi idea jolle haetaan uskottavuutta muotoilemalla se vaikeasti ja laittamalla sen nimeen “teoria”
22:52 <@Tivi> jolloin se oli teoria, paitsi jos se ei ollut hypoteesi
22:52 <@Tivi> hianoa
22:52 <@rabella> niin mut siinä pitää olla joku idea
22:52 <@kaneli> tartteeko teoriaa edes todistaa oikeaksi?
22:52 <@rabella> ei ehkä
22:52 <@rabella> riippuu kontekstista
22:52 <@Tivi> määritteles kaneli “todistaa” <3 22:52 <@rabella> mut kannanotto ei enivei ole teoria
22:52 <@kaneli> Tivi: riippuu tieteestä
22:52 <@rabella> kannanoton taustalla voi olla mutta
22:53 <@Tivi> mites humanistisissa tieteissä todistetaan asioita?
22:53 <~Japsu> käsiä heiluttelemalla
22:53 <@kaneli> Tivi: juurikin olen lukenut teosta Waltson; “Informal logic”
22:53 <@rabella> mites luonnontieteissä todistetaan asioita?
22:53 <@kaneli> Tivi: riippuu omaksutusta metodologiasta, ontologiasta ja epistemologiasta
22:55 <@Tivi> huhhuh
22:55 <@kaneli> esimerkiksi behavioralistinen tutkimussuunta vannoon peliteorian käyttökelpoisuuteen yhteiskunnan mallintamisessa (lähestymistapa), jolloin niille todistaminen on erilainen kuin esimerkiksi relativisteille jotka sanoo että ei ole olemassa totuutta vaan ainoastaan tulkintaa
22:55 <@rabella> ihan kuin luonnontieteissä ei riippuisi omaksutuista simologioista
22:55 <@kaneli> rabella: riippuu siellä, mut luonnontieteilijät harvemmin pohtii tätä
22:56 <@rabella> kaneli: sen takia mä nyt tämän sanoinkin
22:56 <@rabella> kaneli: että luonnontieteilijät alkaisi pohtia ja maailma pelastuisi!!1
22:56 <@kaneli> ei maailma pelastuis, turmioon mentäis
22:56 <@rabella> oisit kertonut ennen kuin sanoin
22:56 <@rabella> njoo
22:56 <@Tivi> kaneli: lujepa http://sl4.org/wiki/TheSimpleTruth
22:57 <@rabella> ehkä mun olis parempi ruveta syksyisin assaroimaan stokastisia prosesseja ja keväisin myymään hampurilaisia
22:57 <@kaneli> rabella: sanotaan näin, että fysikaalisissa tieteissä ns. kirjoittamattomat taustaoletukset ovat semmosia ettei niitä niin tartte tuoda esille
22:57 <@rabella> kaneli: en nyt ole ihan vakuuttunut
22:58 <@kaneli> okei, poissuljetaan moderni fysiikka 😀
22:58 <@rabella> kaneli: lisäksi en nyt varsinaisesti tarkoittanut että niitä pitäisi tuoda esille joka paperissa
22:58 <@rabella> mut kuten sanoin, ehkä mun olis parempi myydä hampurilaisia ja olla hiljaa
22:58 <@kaneli> rabella: kirjaamattomat taustaoletukset on vaan termi 🙂
22:59 <@rabella> mitä muuta kuin termi luulin sen olevan?

Melkein tekee mieli sanoa että olen käynyt kurssin; mutta kun en vielä ole.

Olin eilen poikkitieteellisessä opiskelijatapaamisessa IBM-yhtymän Munkkivuoren tiloissa. He kutsuivat sitä Service Summit-tilaisuudeksi, mutta onnekseni minua ei laitettu kehittämään uusia liiketoimintamalleja. Sen sijaan poikkitieteelliset ryhmämme saivat tehtäväkseen ratkaista pienen ongelman: miksi kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Useimmissa ryhmissä, kuten myös meillä, syyttävä sormi osoitti koulutuslaitoksiimme. Niiden tulee muuttua samalla tavalla kuin yritysten, reagoida ympäristöönsä ja pyrkiä tukemaan opiskelijoita enemmän. Ehkä keskeisiksi termeiksi tuli muutos ja avoimuus. Yliopiston pitää ymmärtää nykyinen asemansa ja miettiä miten se pystyy vastaamaan opiskelijoidensa vaatimuksiin – jotka harvemmin ovat akateemisia. Edelleen yliopiston tulee tulla avoimemmaksi erilaisille yhteistyömalleille ja opintolinjauksille.

Ryhmämme esityksessä esitettiin yliopiston ja elinkeinoelämän olevan allergisia toisilleen. Yliopistoa voisi kuvata menneisyyden dinosaurukseksi, joka pitää tiukasti kiinni asemastaan. Elinkeinoelämäkin vähän karstastaa yliopistoja ja niiden hallintoa, tästä merkkinä halu perustaa oma yliopisto. Tosin, täytyy tunnustaa että ainakin minun kokemuksieni perusteella elinkeinoelämä joustaa varsin hyvin opiskeluiden takia.

Oikeastaan nostan esille yhden idean, josta itse pidän. Arvaattekin siis varmaan kenen käsialaa se on suurimmaksi osaksi. Yksi ratkaisu ongelmiin olisi perustaa poikkitieteellisiä think tankkeja. Kuvio voisi olla seuraava: yritykset tarjoavat puitteet monitieteellisen osaamisryhmän luomiseen ja antaa heille mielekkäåän ongelman ratkaistavaksi. Osaamisryhmä voisi koostua niin asiantuntijoista, yliopiston henkilökunnasta kuin myös opiskelijoista. Yliopisto olisi mukana, koska mahdollinen ratkaisu pyrittäisiin julkaisemaan tieteellisessä ympäristössä. Lisäksi yliopisto tunnustaisi, että tilanteessa voi oppia jotain sellaista mitä normaalin opiskelun puitteissa ei. Kyseessä olisi siis ehkä reaalimaailman seminaari, jossa olisi miellekäs tutkimuskysymys. Nähtäväksi jää, järjestääkö mikään organisaatio edes lähelle tätä osuvia toimintoja.

Vaikkakaan saunaa ei ollut, tilaisuus oli mielestäni hyvin miellyttävä, ja lisäsi IBMn mahdollisiin työnantajiin. Loistavaa aivopesua siis.