Kiire!
Arvon bloginlukijat,
kuten ehkä olette huomanneet olen ollut varsin kiireinen. Vastoin yleistä käsitystä, taustalla ei ole minkäänlaista tyttöystävää vaan koulun ja töiden tuottama aikapula. Ihmettelen niitä, jotka väittävät opintojen olevan elämän onnellisinta aikaa – tentit tulevat aina ja häiritsevät elämää.
Mitä olen nyt kahden tai kolmen viikon aikana tehnyt? Muutaman työjutun (jotka eivät kuulu tähän blogiin) lisäksi olen opiskellut ahkerasti.
Metodologia-kurssin kirjallisuus- ja luentokuulustelut olivat ja menivät. Piti pohtia auktoriteettiin vetoamisen problematiikkaa sekä marxilaista tutkimusta, sen muutosta ja tulevaisuutta arvioida. Sen lisäksi piti kommentoida kysymystä ontologiasta, epistomologiasta ja metodologiasta sekä miettiä feminismiä sekä vastata vielä johonkin kysymykseen jota en muista.
Auktoriteetti-kysymyksessä aloin pohtimaan auktoriteetti-sanan todellista merkitystä, teoksessa sillä viitattiin vetoamista asiantuntijaan, jolloin seuraavat asiat yleensä menee pieleen:
- asiantuntija ei ole asiantuntija
- asiantuntija on asiantuntija eri tutkimusalalla
- viitettä ei ilmoiteta
Kiinnostavaa oli, että teoksessa esitetyn tutkimuksen mukaan suurin osa esimerkiksi median haastattelemista asiantuntijoista ei oikeasti ole asiantuntijoita vaan ennemminkin esimerkiksi instituutin johtajia tai tutkimusryhmän hallinnoijia – eli ei niitä jotka tekevät varsinaista tutkimusta.
Toinen varsin yleinen virhe on vastaava johon sorruin äsken: jätetään lähde mainitsematta tai annetaan se ylimalkaisesti. Kirjassa ehdotetaankin seuraavaa skeemaa asiantuntija-lausunnon pätevyyden tarkistamiseen:
- asia I on erityisalalla D
- asiantuntija E on erityisalalla D
- E sanoo jotain I:hin liittyvää
Kuitenkin selvää on, että viittaus asiantuntijaan on välillä välttämtöntä, näet edes humanoidi ei ole asiantuntija kaikessa.
Kuitenkin, auktoriteettihän voi perustua myös asemaan – esimerkiksi vanhempi-lapsi tai työnantaja-työntekijä on olemassa auktoriteettisuhde joka ei välttämättä perustu asiantuntijuuteen. Samoin esimerkiksi väkivallalla voidaan saavuttaa auktoriteettiasema. Siispä – koskaan ei pitäisi uskoa kenenkään asiantuntijalausuntoihin suoraan vaan aina pitäisi omaa kriittistä ajatteluaan soveltaen tarkastella tilannetta.
Marxismista taas huomioin, ettei se nykyisessä politiikan tutkimuksen kontekstissa ole niinkään talouteen liittyvä teoria vaan enemmänkin luokkarakenteita koskeva havaintokenttä jolla voidaan selittää maailman eriarvoisuutta. Noin nopeasti selostettuna…
Mutta, ei tässä vielä kaikki: tämän lisäksi osallistuin elämäni ensimmäiseen tiedekuntatenttiin. Aiheena oli Euroopan unionin laajaneminen erään kirjan valossa ja kysymys tuli jäsenyysehdoista, niiden kehityksestä ja soveltamisesta. Vastaus aloitti kuvaamalla, ettei jäsenyysehtoja alunperin ollut, mutta niitä on lisätty osittan – suurimmaksi osiksi poliittisen toiminnan myötä – kattamaan nykyisin niin talousjärjestelmän, joitakin eettisiä arvoja mutta korostaa sitä että valtio on kykenevä sopeuttamaan lainsäädntöään.
Lisäksi soveltamisessa voidaan nostaa esille kysymyksiä jäsenyysehtojen määrittelystä ja siitä yksityiskohdasta ettei nykyisiltä jäsenvaltioilta vaadita ehtojen noudattamista ja esimerkiksi Itä-Saksan liittyminen unioniin oli varsin erikoinen prosessi.