Valtiotieteilijänne opintoihin kuuluu pakollista lakitiedettä viiden opintopisteen verran. Vaihtoehtoja on kaksi, julkisoikeus sekä työoikeus. Näistä kursseista olen ilmoittautunut julkisoikeuden kurssille, koska se sattui tulemaan ekana vastaan ja oli muutenkin ehkä se kiinnostavamman oloinen. Tosin sivuhuomautuksena; epäviralliset huhut kertovat, että itse pääsykoekirjan kirjoittaja suosittelee tätä kurssia.

Noh, ekaksi on ehkä syytä referoida mitä kurssi käsittelee. Oikeuskenttä jaetaan yleensä kahteen suureen osaan, julkisoikeuteen ja yksityisoikeuteen. Nimetkin paljastavat, että julkisoikeudessa noin pääsääntöisesti säädellään julkistoimintoja ja yksityisoikeudessa taas keskitytään suuremmissa määrin yrityksiin ja yksilöihin.

Kurssimme sisällön voisi jakaa seuraavasti:

• Mitä on oikeustiede?
• Valtiosääntö
• Perusoikeudet
• Lain säätämiseen ja valvontaan liittyvät asiat
• Hallintolaki
• Hyvä hallinto
• Miten hallinto toimii?
• Valitukset, hakemukset, …

Meille sattui yllättävän kiva luennoitsija, päivätyönä AKAVAlla laki-ihmisenä ja sitten oli lupautunut auttamaan pieniä valtiotieteilijöitä lakikirjan kanssa. Luennoitsija pystyy kertomaan valaisevia case-esimerkkejä lain käyttämisestä (oikeustapauksista) ja kuitenkin kahlaa materiaalia läpi aivan kiitettävästi.

Tapahtuipa eilisellä luennolla niin, että pääsimme käsiksi jälleen kerran käsiksi potilaan oikeuksiin, joista ei sikakaan ota selvää. Nimittäin, perustuslaki on hyvin epäselvä, eikä rajoituksille aina löydy sopivaa tulkintaa. Kaikkihan tietää, että rajoituksia voidaan suorittaa kolmella tyypillä:

• yleiset rajoitusedellytykset, esimerkiksi lakivaraus toimii näissä (lailla säädetään…)
• poikkeusolot, kuten määritelty perustuslaissa
• poikkeuslaki, joka säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä

Muuten tuomioistuimen tulee soveltaa lain ja säädösten tulkinnassa perustuslakia (PL 106 §, PL 107 §).

No, mitenkäs tähän suhtautuu esimerkiksi seuraava tilanne jossa alkoholia nauttinut nuori tulee ensiapuklinikalle ja vaatii, että vanhemmille ei kerrota mitään. Esimerkki ei nyt varsinaisesti ole perustuslain kanssa ristiriidassa, mutta lääkärien omat ohjeet törmäävät kuin Titanic jäävuoreen lain kanssa. (Kuitenkin hieno esitys rajoitusedellytyksistä tuli kirjoitettua niin ei sitä kannata poistaakaan.) Nimittäin: Potilaan tahtoa tulee noudattaa, jos hän on tarpeeksi kypsä. Tämä pätee myös alaikäisille lapsukaisille. Nyt sisään tuleva teinihän näin väittää. Tulisiko lääkärin soittaa kotiin vai ei?

Humanoidia tämä ei haittaa, koska en näe tuossa ongelmaa – luonnollisesti vanhempia informoidaan. Mutta rakkaat sosiaali*-tieteilijät (sosiaalityö, sosiaalipolitiikka, …) vaivaavat päätänsä tälläisissä triviaalin tuntuisissa kysymyksissä. No keskustelimme aiheesta luennolla, ja luennoitsija totesi:

Mä kirjoitin HUSille sellaiset ohjeet, että soitetaan kotiin. Selvästi nuori ei ole tarpeeksi kypsä. Sitten mun yksi työtoveri totesi: “Sä korjasit nyt semmosen virheen, mikä lainsäädäntöön on jäänyt.” Mä vastasin, että päätös muuttuu sitten kun on ensimmäinen oikeustapaus. Ja yhtään oikeustapausta ei vielä ole tullut.

No, koska luennoitsija on korjannut vakavan puutteen lainsäädännössä, voimme todeta hänen olevan mahtava, valtava tai suunnaton.

Pieni humanistinne on tehnyt suuren virheen ja päätynyt hämärällä tavalla osaksi valtio-opin opiskelijoiden ainejärjestötoimintaa. Virallisesti setä Matti suostuteltiin sinne auttamaan sähköisen tiedonvälityksen kanssa – mutta sedästä taitaakin tulla sihteeri. No, ei suomalainen voita aina.

Mutta miksi ihmeessä päädyin tälläiseen sosiaaliseen toimintaan? En tiedä, mutta jo nyt näen kuinka ongelmat kasautuvat. Mennäkkö luennolle vaiko olla mukana järjestämässä jotain? Oma arvoni olisi toki luennot ennen huvia, mutta sosiaalinen paine voi vaatia muuta.

Mutta on tälläisessä vastuullisessa virassa vahvuuksiakin: voi ehkä, mahdollisesti, jopa pystyä vaikuttamaan asioihin. Sosiaalinen paine nimittäin vaikuttaa myös muussa opiskelijaelämässä, kuten YTHS uusin tutkimus kertoo. (Muuten, vinkiksi: vaikeassa tilanteessa voi aina vedota uusimpiin tutkimuksiin!) Mielestäni tutkimuksen kuvaama aihe on vakava, ja siihen tulisi suhtautua aivan aikuisten-tosissaan myös opiskelijajärjestöissä.

Mutta, en ole vielä viitannut mitenkään otsikkoon. On tietysti mahdollista, että otsikko olisi vain julmaa hämäystä tai epäselvä vertauskuva. Mutta eih, katsokaamme pendelöinnin määritelmää:

Pendelöinti (ruots. sanasta pendla = liikkua edestakaisin, heilua) tarkoittaa nykykielessä asuinpaikkakunnan ja työssäkäyntipaikkakunnan välistä työmatkaliikennettä. Lähde: Wikipedia

Tavallaan voisi sanoa, että heilun nyt vapaa-ajan ja työn välisellä rajalla tiukasti. Mutta, tämä olisi jo aivan liian viisasta tälläiseltä viattomalta humanoidilta. Termi liittyy oikeasti joukkoliikenteeseen: tänään Matti pendelöi tiukalla aikataululla valtio-opin opiskelijoiden hallituksen kokouksesta tietojenkäsittelytieteen laitokselle. Ehdin nippa-nappa luennolle, koska osasin jättää kokouksen kesken. Tulevaisuudessa kokouksesta ei ehkä voikaan juosta pois, jolloin yhteentörmäys arvojen ja reaalisen maailman välillä on selviö.

Elämässä joutuu välillä tekemään vaikeita, jopa mahdottomia päätöksiä. Päätöksiä siitä, kenen kanssa haluaisi viettää loppuelämänsä – tai ainakin niin kauan kun se molemmista tuntuu hyvältä. Olen jo aiemmin kuvannut ongelmiani tyttöjen kanssa. En vieläkään ole varma, mikä on oikea linja tulevaisuuteen. Mitä arvostan enemmän, söpöyttä vai hauskuutta? Kumpi on tärkeämpi, perinteet vai uudet ajatukset?

En osaa tehdä tätä päätöstä – ainakaan vielä. Haluaisin yrittää kummankin kanssa, mutta se olisi vähintäänkin moraalitonta. Mutta, viaton heittäköön ensimmäisen kiven: tapailen kumpaakin samaan aikaan. Tiedän, että tämä on vähintäänkin outoa, mutta en parempaa ratkaisua osannut keksiä. Olen käynyt molempien kanssa jo treffeilläkin.

Punarusettisen tytön kanssa treffit menivät perinteisellä tavalla. Olen jo niin tottunut punarusettiseen tyttöön, etten jaksanut niitä varten valmistautua mitenkään erityisesti. Tämä on myös hitusen väärin tyttöä kohtaan, mutta toisaalta ei me kai virallisesti edes säädetä. Nämä “treffit” olivat siis enemmänkin kahden vanhan kaveruksen tapaaminen joka sujui aivan hyvin – tosin ei meidän kylmät suhteet erityisemmin lämmenneet.

Vaihtoehtoisen tytön olen vasta tavannut, joten luonnollisesti olin enemmän kuin jännittynyt kun hän pyysi minut treffeille kanssani. Ja jännityksen takia valmistauduin hyvin. Sitten tapasimme kaupungilla, romanttisesti keskustassa vielä silloin kun siellä oli lumipeite. Tuli sellainen hassu olo siinä keskustellessamme: haluanko todella herätä tämän tytön luota aamulla ennen töihin menemistä? En ole varma – vika voi olla joko minussa tai tytössä (tai ehkä molemmissa). No, ei tämä virallinen tapaaminen mikään katastrofi varsinaisesti ollut, mutta olisi se paremminkin voinut mennä.

Jatkan uskaliasta suunnitelmaa vuorotella tyttöjen kanssa, vaikkei se helppoa tule olemaan. En halua rikkoa toisen sydäntä – tai omaani. Lisäksi suhteemme syventyessä kumpikin vaatii enemmän aikaa; aika on rajoitettu resurssi.

Vinkiksi, kaikki ei vieläkään ole sitä miltä se näyttää.