Timo Soini nousi juurikin puoluetukien korottamista vastaan. Jos sallitaan sivuhuomautus, niin tämä on hyvin populistista – joka sopii Perussuomalaiseen ajatusmaailmaan hyvin. Itsekin ihmettelin puoluetukien olemusta jonkin aikaa sitten. Se vain tuntui väärältä, että yhteiskunnallista järjestöä (näitähän puolueet loppujen lopuksi ovat) tuetaan suoraan  valtion varoista. Tämä suora tuki johtaa vähitellen kartellipuolueisiin, eli tilanteeseen jossa uusien puolueiden syntyminen vaikeutuu.

Kartellipuolueet ovat huono juttu. Alan kirjallisuudessa puoluejärjestelmäämme kutsutaan jäätyneeksi, eli ristiriitaulottuvuudet ovat 1920-luvulta. Se on melkein 90 vuotta sitten, maailma on muuttunut välissä mutta puolueet eivät. Näin puolueet eivät enää edusta kansalaisten toibeita, tämä voidaan nähdä yleisenä vieraantumisena puolueista. Mutta, ne puoluetuet.

Heywoodin teoksessa “Developments in West European politics 2” käsiteltiin prostituution, rikollisuuden ja terrorismin lisäksi lahjontaa. (Muuten, suosittelen teosta lämpimästi kaikille, vaikkakin se on jo ajastaan hitusen jäljessä.) Eräs pääargumentti lahjonnassa oli, että toimiakseen on kaksi vaatimusta

• tarve lahjontarahalle
• mahdollisuus lahjonnan suorittamiseen

Nyt kirjan tämän kappaleen kirjoittaja argumentoi, että puoluetuki ainakin vähentää tarvetta lahjontaan, ellei jopa poista sitä täysin. Edellleen puhuttiin hallinnon läpinäkyvyydestä, eli siitä että esimerkiksi puolueiden talouden tulisi olla täysin julkista.

Siittytään teoreettisesta tarkastelusta  käytännönläheisempään havainnointiin. Vetoan Colomerin “European political systems” teokseen. Otetaan käsittelyyn Italia, jossa puolueiden tuet ovat olemattomat. Tästä seurauksena on, että Italian mafia saa myös poliittista valtaa tukiessaan edustajia. Palvelus palveluksesta-periaatteen mukaan yhteiskunta tekee jotain sitten rikollisille.

Muistelisin, että myös Ranskan kohdalla nostettiin esille samanlainen kuvio, salamyhkäisyyttä, piilotettuja sopimuksia ja tupakansavuisia huoneita. Verrattuna tähän, puoluetuet on ihan kiva juttu.

Verrataan puoluetukia esimerkiksi pankkitukeen, Onko parempia antaa infrastruktuurin romahtaa hallitsemattomasti alas vai pumpata elvytysrahaa sen ylläpitämiseksi? Mutta, ongelmia puoluetuissakin on. Ne suosivat liikaa vallassa olevia, isoja puolueita ja väöäristävät kilpailua – ainakin mielestäni.

Aika juhlistaa blogin sadannetta postausta joka täyttyy tämän postauksen myötä. Sadan postauksen rajapyykki on hyvä kohta miettiä historiaa, koska ei ole vielä liian aikaista mutta toisaalta ei ole liian myöhäistäkään niin että kaikki muistikuvat olisivat hukassa.

Blgin perustaminen liittyy irkki-keskustelu on vielä tallessa, mutta lopulliseen nimeen muodostanutta keskustelua en ole tallentanut. Muistelisin, että siihenkin liittyi irkki, jossa minua useasti kutsuttiin humanoidiksi eikä humanistiksi. Ehkä hämärin aihepiiri jota olen käsitellyt on suhteeni lähitieteisiin. Tosin, olen saanut vähän ulkopuolista asiantuntija-apua tämän kanssa: kiitos kaikille kiintoisista keskusteluista ihmissuhteista ja niiden kiemuroista.

Jos pyrkii erittelemään teemoja, joita olen käsitellyt – syksyllä puhuin paljon poikkitieteellisyydesä ja sen hyödyistä opiskelussa, mutta keväällä olen mielestäni käsitellyt hitusen enemmän kysymyksiä tieteestä ja työelämästä yleensä. Kevään painotus on yllättävä, mutta sopii yhteen opiskelemieni kurssien kanssa. Niin, ne kurssit: toivottavasti blogin alkuperäinen tarkoitus – opiskelu valtiotieteellisessä tiedekunnassa – ei ole täysin hämärtynyt, vaan tarkkaamatonkin lukija on ymmärtänyt mitä politiikantutkija opiskelee. Jos keksit, kerrothan minullekin…

Kesä alkaa todella lähestyä, ja yliopistokin siirtyy vähitellen lomille. Oikeastaan, tämän fuksin vuosi ei ole vielä lopussa: vielä muutama tentti ja monta blogipostausta jäljellä. Niiden parissa työskentelyä vielä ahkerat kolme viikkoa, sitten koittaa vapaus ja saa lukea sitä mikä on oikeastikin kiinnostavaa. Kirjakasassa on tutkimusta, tieteen filosofiaa ja opettamista. Saa nähdä kuinka paljon kesällä saa kasaa purettua.

Muuten, muutama ajatus blogista opiskeluvälineenä: vaikkei tätä kukaan lisäkseni lukisikaan niin pystyn tänne kirjaamaan eräitä havaintoja joita minulle tulee esimerkiksi tenttikirjaa lukiessa. Jos hyvä tuuri käy, en onnistu tuhoamaan niitä juuri ennen julkaisua – kuten eräälle eurooppalaisuutta käsittelevälle tekstille kävi.

Idea on siis sama kuin luentopäiväkirjoissa; kirjataan omia mietteitä ja ajatuksia ylös. Koska blogi on kirjallinen muoto, tehostanee tämä ajatusprosessia ainakin minulla vähän. Yleensä epämääräisten mielikuvien muokkaaminen epämääräisesti epämääräiselle kirjalliselle esitysasulle ei auta, mutta silti jotain työtä siinä on tehty ja yleensä siitä on apua sisäistämisessä.

Kesän lähestymisen tunnistaa varmasti lyhyistä hameista, jäätelönmyyjistä ja kuhertelevista perista puistojen penkeillä. Ja tietenkin kadulla vastaantulevista kerääjistä – Greenpeace, Pelastakaa lapset, Unicef, … kaikki ovat paikalla haaskalintujen tavoin keräämässä rahaa viattomilta ohikulkijoilta.

Vaikutuskeinona on julma moraalinen, syyllistävä käsittely. Me länsimaalaiset olemme pahoja kun syömme hyvin, ostamme muovivaatteita ja ajamme kasvihuonekaasuja tuottavilla laatikoilla. Pienikin summa auttaisi puutteessa eläviä, niin pieni ettei sitä itse edes huomaa. Joudun tekemään tunnustuksen: päädyin tukemaan viidellä (5) standartirahayksiköllä kuukaudessa Unicefin toimintaa.

Paraniko oloni nyt kun avustan muita avustamaan muita avustamaan? Oloni on ehkä jopa vielä syyllisempi kuin ennen lahjoitusta. Olisi minulla kai enemmänkin kuin se viisi euroa kuussa antaa lahjoitettavaksi. Toisaalta uskoni monikansallisiin toimijoihin on laskenut, koska en mitenkään voi tietää minne rahani katoavat. Pääytvätkö ne Nepaililaiselle pikkutytölle, joka oppii lukemaan, kouluttautuu ja todistaa Fermaan lauseen osoittaa Riemannin hypoteesin  paikkansapitäväksi vai päätyykö rahani muutaman välikäden kautta Italian mafialle. Tai luultavimmin rahani siirtyvät Yhdysvaltoihin jossa byrokratia lonksuttaa ja kadottaa Matin lahjoituksen pimeään huoneeseen.