Olen kuullut jo jonkin aikaa hämäristä valitustilaisuuksista niin Kumpulan kuin Otaniemen suunnalta. Ne ovat siis järjestelmiä joissa pääsee kyselemään omasta tenttivastauksestaan ja sen ongelmista. Ja ehkä jopa korotettua arvosanaa jos saa vakuutettua arvostelijan siitä, ettei kyseessä ollut niin iso virhe.

Tälläinen järjestelmä tuntuu oudolta paikassa, jossa palautteen saaminen omista opintosuorituksistaan jää yleensä numeron tasolle. Yksi numero Weboodissa kertoo oletko osannut asian vai et. Toki vastauksista voi pyytää palautetta jos haluaa. Muistan kuinka fuksivuonna jaksoin vielä pyytää tarkempaa sanallista palautetta opintojeni etenemisestä.

Kävin johdantokurssin jälkeen puhumassa kaikkien kolmen professorin kanssa ja kyselemässä mitä olisi pitänyt parantaa. Kokemus oli tietysti pienelle fuksille jännittävä, varsinkaan kun en erityisemmin muista mitä tenttipaperiin oli tullut kirjoitettua. Mutta, siitä huolimatta koitin saada selville mitä en ollut osannut osatakseni niitä asioita paremmin.

Tämä tapa jäi jossain ensimmäisen vuoden lopussa, toisena vuonna koitin vain selvittää kuinka osasuoritukset olivat menneet — esimerkiksi kysyen miten pisteet olivat tehtävien sisällä jakautuneet. Nyt kolmantena vuonna olen jo luopunut tästäkin ja odotan vain kurssiarvosanan ilmestymistä Oodin syövereistä.

Kandityö taitaa olla ensimmäinen työ jossa sanallista palautetta, kehitysideoita, parannusnäkemyksiä ja esitysasullisia kommentteja, on tullut automaattisesti pyytämättä. En tiedä, ehkä se olen vain minä — mutta jonkinlainen valitustilaisuuden kaltainen yksinkertainen palautetilaisuus olisi miellyttävä.

Kävin eilen viime viikolla tiedekuntatentissä esittelemässä taitojani hallinnon tutkimuksen alalta. Kuten lukija varmaan tietääkin, en ole koskaan nauttinut kirjojen lukemisesta — eli tiedekuntatentit ovat hyvin vastenmielisiä. Mutta, johtuen laitoksestamme (ehkä jopa koko tiedekunnasta), opintojen eteneminen vaatii tiedekuntatenttejä, kurssimuotoista opetusta kun on varsin vähän. Ovathan ne varsin kustannustehokkaita, salissa neljän tunnin aikana arvioitiin yksilöiden osaamista noin tuhannen opintopisteen edestä.

Noh, ehkä tämä on vain minun ongelma. En ole hyvä valtsikkalainen kun en opi oppikirjaa lukemalla. Mutta, minulla on takataskussa jo hyvä metafora aiheesta, jolla selvennän ajatteluani: oksentaminen. Tiedekuntatentti on kuin humala. Ensiksi pitää ympätä itseään paljon tietoa. Nautiskella vähän sitä sun tätä, ehkä jotain kolmattakin. Sitten kun olo on tarpeeksi sekava niin heräätkin lauantaina tenttisalista. Huomaat että edessäsi on kysymysliuska ja sitten oksennatkin vastauksia siitä mitä kirjassa sanottiin. Nimenomaan oksennat, koska kysymykset ovat oikeastaan kysymyksiä tenttikirjan sisällöstä, kuin kappaleita. Ja kuten aina rankan humalan jälkeen, koet tiedekuntatentin jälkeen morkkista siitä mitä kaikkea tuli kirjoitettua.

Noh, seuraavaksi onkin edessä uusi tiedekuntatentti uudesta aiheesta. Kerron siitä ja yliopiston kirjastosta ehkä kuun loppupuolella.

Sain mailiini kutsun tulla ehdottamaan vuoden opiskelijaa.Mielenkiinnosta päädyin katsomaan sivua, ehkäpä jopa pohtien erästä päärakennuksen mielessä majailevaa poikkitieteilijää. Noh, nopeasti huomasin mikä oli juoni kaiken takana, vuoden opiskelijaa etsittiin vain neljältä alalta:

• tekniikka
• kaupallinen
• it-ala
• juridiikka

Kuten useimmat keskustakampukselaiset, kaveri ei sopinut tähän profiiliin – vaikka opiskeleekin matematiikkaa varsin paljon. Jälleen kerran pettyneenä huomasin ettei tämä ole paikka meitä, humanoideja, varten. Ehkei maailma olekaan. Ehkäpä kaikki hyödylliset asiat tehdään tekniikan tai juridiikan alalla vahvalla markkinointiosaamisella?