Ajon tehdä jotain, mitä XY-sukupuolen edustajan ei koskaan tulisi tehdä. Esitän kritiikkiä tasa-arvon maailmaa kohtaan. Toki lukija saa leimata Matin nyt sovinistisiaksi, joka ei ymmärrä mistään mitään. Vetoan kuitenkin sananvapauden kilpeeni.

Aloitetaan kävely tasa-arvon pustikkoon havainnoimalla junassa kuulemaani keskustelua:

…
Se nyt on vaan niin että miehet ei osaa tätä juttua.
Joo, tai siis, naiset on paljon parempia.

Kuvitelkaapa kuinka suuri keskustelu, debaatti peräti, olisi syntynyt jos tuossa olisikin kommentoitu naisten kykyä suoriutua jostain tehtävästä? Nyt luitenkin tuo puheenvuoro jäi kahden henkilön, luultavasti noin neljäkymmentä vuotiaan virkalijatädin, väliseksi keskusteluksi.

Siispä kirjaan ensimmäisen huomion tasa-arvon puistikosta: Eri sukupuolen edustajilla on erilaiset vapaudet kommentoida sukupuolen kykyjä ilman leimautumista.

Jatkan eteenpäin tasa-arvon kujaa ja vastaani tipahtaa kurssikysely läheisestä kellertävästä yliopiston rakennuksesta. Katson sitä nopeasti ja huomaan kyselyn lopussa kohdan: “Kuinka tasa-arvo toteutui kurssilla?” Tarkempi perehtyminen paljastaa, että kyseinen laitos on juuri julkaissut tasa-arvosuunnitelman joka vähintäänkin huvittaa osassa toimenpiteistään:

• Naispuolisia tutkijoita, hallinto- ja opetushenkilökuntaa rohkaistaan asettumaan ehdolle johtoryhmään.
• Työryhmiä tarkastellaan sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta sekä suhteessa niiden kokoonpanoon että toimintaan.
• Opintosuoritusten arviointia, erityisesti graduarvosanoja, seurataan sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastojen avulla.

Kysyn mielessäni, mitä tasa-arvoista tässä on? Esitän tasa-arvolle seuraavan heuristisen ja omaan ajatusmaailmaani sopivan määritelmän: Tasa-arvisessa tilanteessa sekä henkilöllä A että henkilöllä B olisi sama mahdollisuus suoriutua asiasta X. Miten tällöin auttaa se että työryhmien kokoja manipuloidaan siten että siellä on sukupuolien suhteen tilanne sopusuhtainen. Haluaisin nähdä työryhmässä parhaat kasvot, en tasapuolistetuimmat kasvot.

Kävelen eteenpäin tasa-arvon metsässä ja näen tietoteknisen suunnittelun johtoryhmän. Ryhmään valitaan 9 jäsentä, ja sattumoisin siinä lähellä olisikin sopivasti yhdeksän asiantuntijaa: kaikilla opintoja teknisessä korkeakoulussa, yliopistossa ja myövähän käytännön taitoa hankittuna ammttikorkeakoulun kautta, siis parhaimpia mahdollisia juuri tähän tehtävään. Kuitenkin laitoksen tasa-arvopäällikkö tyrmää ehdotetut nimet; ei, ei ja ei. Sun täytyy ottaa sitä toista sukupuolta myös mukaan mies hyvä!
Toisaalta laitoksen tasa-arvopäällikkö oli sattumoisin aivan oikeassaan rastiessaan pois puolet ryhmästä: valinnan tehnyt mies ei näet tiennyt että useimmat hänen kolleegoista söivät nykyisin kahden edestä ja olisivat kieltäytyneet tehtävästä. Onneksi tasa-arvo pelasti tältä ikävältä tilanteelta huokaisen ja huomioin seuraavaa tasa-arvon metsässä: tasa-arvo onkin kiva asia joka ratkaisee kaikki ongelmat jopa ennenkuin tiedämme niistä.

Pääsen viimeiselle tasa-arvon mutkalle, jossa vastaani tulee iso keltainen sieni jossa on sinisiä pilkkuja

Maailmanpolitiikan kurssilla meille esiteltiin termi turvaallistaminen. Kyseessä on toimenpide jossa satunnainen asia nostetaan turvallisuusuhaksi jolloin sitä voidaan käsitellä normaalista poikkeavassa järjestyksessä. Kuitenkin, koska turvallisuusuhaksi nostaminen ei vaadi erityisempiä toimenpiteitä – ehdoitettiinhan tuossa tiettyä mahdollista hallituskoalitiota uhaksi kansalliselle turvallisuudelle – jolloin turvallisuutta voidaan käyttää puheen aktina ja siis myös lyömäaseena.

Mieleeni nousee tasa-arvoistaminen, eli tasa-arvon käyttäminen turvaallistamisen kaltaisena välineenä. Kirjataan tämä mielenkiintoinen ajatus muistikirjaan ennenkuin jätän taakseni tasa-arvon varsin usvaisen metsän.

Kun sitten aamulla selailen kirjaa, voin havaita varsin pessimistisen suhtautumisen nykyiseen tasa-arvoihanteeseen. Onneksi en ole yksin ajatukseni kanssa:

22:45 <Sanii> Juu, tasa-arvon nimissä tehdään aika epäloogisia asioita.
…
22:43 <Sanii> Jos sanot, että naiset sortaa miehiä ja sanon, että miehet ei edes yritä panna hanttiin.

Mellakka-aitaa. Vapaaehtoisetkin hälyytetty turvaamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Alueelle sisään pääsee vaan rajattuja reittejä pitkin, jotka ovat suurimmilta osin poliisin tai muun järjestyshenkilöstön valvonnassa.

Mihin mielenosoitukseen Matti on saanut itsensä tungettua? Tunnustetaan, osallistuin vuoden vaihteessa valtaisaan massamielenosoitukseen, joka tunnetaan nimellä “Tervetuloa uusi vuosi” aivan Helsingin keskustassa, Senaatintorilla ollakseni täsmällinen.

Miksi tämä sitten niin ahdistaa minua. Eräs vanha opiskelijatoverini esittikin varsin hyvän kommentin ja kysymyksen samaan aikaan:

22:09 <@saima> matnel: ne järjestyksenvalvojat ja poliisit on siellöä takaamassa sinun turvallisuutesi, ei niissä ole mitään pelättävää

Kiertelin Senaatintoria siis noin yhdeksän aikaan illalla. Silloin tilanne näytti varsin kiintoisalta – järjestyksen ylläpitäjiä oli vähintään yhtä monta kuin juhlijoita paikalla. Onneksi lähempänä puolta yötä tilanne ei näyttänyt niin humoristiselta juhlijoiden lukumäärän kasvaessa.

Mutta, kuinka monta isoa veljeä oli paikalla? Helsingin Keskustan poliisipiirin johtaja esittää seuraavan likimääräisen arvion, koska täsmällisiä tietoja tarjotaan vain virkamiehille: paikalla Senaatintorilla oli parhaimmillaan 4 partiota yhden partion koon ollessa joko 1+3 tai 1+6. Lisäksi lähialueilla, Kauppatorilla, Rautatientorin epsilon-ympäristössä ja muutoinkin keskusta-alueella. Voisiko olla realistista siis arvioida järjestyksepitotehtävissä olleiden poliisimiesten määräksi 50?

Järjestysvalvojien lukumäärästä ei minulla ole mitään arviota. Kuulema Suomen laissa määritellään yleisötapahtumalle selvästi taulukkoarvoja järjestysvalvojien lukumäärässä, mutta ainakaan en löytänyt mitään viitteitä mistään. No, en ole lakimies.

Mikä minua niin näissä häiritsee? Nuorempana en muista nähneeni poliiseja valvomassa uuden vuoden juhlintaa näin massiivisen oloisesti. On myös syytä huomata viime vuoden historiaa edes vähän; palauta mieleesi vappu, Asem ja itsenäisyyspäivä. Poliisin rooli on mielestäni ollut kasvamassa, mikä ei välttämättä ole mitenkään iloinen asia.

Kaikki taitaa kytkeytyä jotenkin hämärästi terrorismin vastaiseen sotaan, jonka avulla on rikottu ihmisoikeuksia aikaisemminkin – esimerkiksi vankien lennättäminen sopivaan valtioon kuulostaa vähintäänkin oudolta. Tätä ei tietenkään tehty sivistyneessä eurooppalaisessa yhteiskunnassa – vai tehtiinkö? Onko olemassa isoa siskoa, joka valvoisi mitä iso veli tekee? Esimerkiksi Norjassa on paikallinen suojelupoliisi asetettu tiukkaan kontrolliin muutamien mokien takia, miten tilanne on Suomessa…

Muuten, jos lukija on valtiollisista suojeluelimistä tarkastamassa, mitä radikaali Matti höpisee – olen aina halunnut kansion arkistoihin. Jos saa pyytää, yrittäkää löytää minusta edustava kuva mappiini.

Lopuksi todettakoon, että kello 12 aikoihin kun olin paikalla ei tilanne näyttänyt niin kummalliselta. Poliiseja tai järjestyksenvalvojia tuskin huomasikaan, koska paikalla oli runsaasti väkeä. Tosin, virallisesti alkoholiton ja ilotulitteeton keskustorimme oli täynnä sekä alkoholia että ilotulitteita. Mutta operaatio lienee silti ollut onnistunut.

Kulunut 2006 vuosi on ollut varsin kiintoisa ja sisältänyt huimia ponnistuksia niin yksilön kuin kansakunnan tasolla. Kuitenkin olemme onnistuneet niissä varsin hyvin ja on aika taputtaa itseämme selkään.

Olemme olleet toisen kerran Euroopan unionin puheenjohtajamaa ja lukuunottamatta ylittynyttä budjettia ja liioiteltuja turvatoimenpiteitä täytimme pikkuiselle jäsenvaltiollemme asetetut toiveet. Onneksi suuri ja mahtava Saksan liittotasavalta ottaa huostaansa Turkin problematiikan ja perustuslain pykäläkriisin.

Samoin olemme juhlistaneet kansalaisvaikuttamisen 100 juhlavuotta ja SMASH-Asemin ja itsenäisyyspäivän mielenilmauksien esimerkkit osoittavat edelleen kuinka myötämielisesti Suomi suhtautuu kansalaisvapauksiin. Kuitenkin juhlavuosi salli varsinaiset pippalot eduskunnalle – niin komiat että jopa tarkastusvirasto haluaa tutkia niiden papereita uudestaan.

Koulutusmaailmassamme on tapahtunut pieniä muutoksia niin ainereaalin kuin äidinkielen ylioppilaskokeen kautta. Samaan aikaan opiskelijoiden toimeentulon tasoa tarkistettiin parlamentaarisessa vastuunalaisuudessa. On syytä huomata, että vain Suomen loistava koulutusjärjestelmä pystyy luomaan luovia kykyjä – kuten Mr. Lordi – jotka ylläpitävät kansakuntaamme globaalisaation puristuksessa.

Valitettavasti en voi omaa tilinpäätöstäni vuodesta 2006 vielä antaa muutaman puuttuvan tenttituloksen takia. Kuitenkin on syytä olettaa, että olen saavuttanut itselleni asettamani tavoitteet kohtuullisesti.

Toverit, камрады

Kuitenkaan ei ole aikaa jäädä laakereille lepäämään. Maallamme on ensi vuonna suuria haasteita edessä… Tarvitsemme lupaavia diplomi-insinöörin alkuja, filosofian ylioppilaita ja myös muutamia humanoideja.

Tulevana vuonna 2007 meidän on aika valita itselle uusi 200 hengen delegaatio edustamaan arvojamme ja toteuttamaan visiotamme. Maallamme on samoin suuri kunnia majoittaa eurooppalaista kulttuuritapahtumaa ja samaan aikaan esitellä loistavaa suomalaista keittiötä vieraillemme. Myös kansainväliset pulmat, kuten ilmaston muutos – vaikuttavat elämäämme. Saatamme joutua tottumaan mustiin jouluihin tulevaisuudessa.

Lopettakaamme hetkeksi kukkahattuilu ja lasketaan jalat maanpinnalle: Suurimmalla osalla blogin lukioista on velvollisuuksia kansaneläkelaitosta kohtaan. Ne joilla niitä ei ole – kyllä teidänkin jotain tulee saada aikaan – esimerkiksi tämä saattaa olla edessänne.

Siispä uskon, että jokaisen tulisi nyt uutena vuonna katsoa itseensä ja miettiä mitä aikoo tulevan vuoden aikana saavuttaa. Itse lupaan näin julkisesti, häpeärangaistuksen uhalla, harjoitella yhden uuden ohjelmointikielen hallinnan muiden opintojeni ohessa. Kuten blogin lukijat ovat varmasti huomanneet, olen puhunut blogissa runsaasti monitieteellisyyden puolesta.

Toivon humanoidin esimerkin rohkaisevan kaikkia niitä, jotka vielä ovat epävarmoja ja lopetan Gene Roddenberryä mukaillen:

Our five-year mission: to explore strange new worlds, to seek out new life and new civilizations, to boldly go where no man has gone before.