Tänään vietettiin juhlahumussa yliopiston avajaisia – vaikka opiskeluhan on jatkunut jo viikon.

Päivän saldoksi laskettakoon yhdeksän kuulakärkikynää, joista seitsämän oli sinisiä ja kaksi punaväritteisiä. Lisäksi täytin vatsani karkilla ja porkkanoilla – ynnä muulla sälällä jota vastaan tuli. Toki täytin myös tiedonnälkääni; esiintyiväthän useat järjestöt ja organisaatiot tarkemmin. Kyselin tietotekniikka-osaston mielipiteitä Linuksista, poliitikkojen mielipiteitä opintotukiratkaisusta ja tietojenkäsittelijöiden mielipiteitä humanisteista. Kaikki vastaukset olivat tietenkin poliittisesti korrekteja.

Lisäksi katselin harrastustoiminta-mahdollisuuksia esimerkiksi Murhapiirin halvassa kopiossa tai jossain muussa yhdistyksessä. Tosin toki epäsosiaalisena nörttinä en voi liittyä tälläiseen toimintaan :).

Toki olisi illalla (nyt?) mahdollisuus pippaloida, mutta ei… Väännän mielummin Wikin ja tenttikirjallisuuden parissa.

Kello oli parikymmentä minuuttia vaille seitsämän (illalla) kun epämääräinen lauma yhteiskuntatieteilijöitä valtasi ratikan ja matkasi kohti (porvarillista) pitsapaikkaa. Vasta ratikassa oikeasti huomasin järkyttävän totuuden; sukupuolijakaumamme on oikeasti vinksallaan.

Pitsapaikassa pohdin ruokalistan syvintä olemusta (viiden tytön ympäröimänä) ja päädyin valitsemaan annoksen numero 20, koska 20 on kiva luku. Valitettavasti huomasin myöhemmin, ettei ateriaa kannata valita vain numeron perusteella. Keskustelimme mukavia pääsykokeista ja yliopistoelämästä. Jopa mä avauduin pääsykeinoistani, kun vanha tuttavani kysyi: “Mikä sut sai yhteiskuntatieteen puolelle – mä olen aina luullut et sä olisit matemaattisel puolel.”

Annoksemme olikin syöty nopeahkosti ja pakenimme taas Kuppalaan viettämään iltaa. Paljon nimiä, paljon kasvoja – vähän niistäkin saattoi jäädä päähän. Semmosta rentoa hauskanpitoa, joka ei tosin epäsosiaalisesta nörtiltä voi onnistua. Jostain ihmiset ovat myös huomanneet, että mä teen juttuja tietokoneen kanssa ja siitä tuli jo ekat keskustelujutut. Sain myös kuulla olevani absolutisti…

Eilen, lauantaina, noin kello 14 epämääräinen joukkio hyppäsi Kauppatorilta kohti Suomenlinnaa. Kutsuttuna olivat kaikki valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijat, niin käytännölliset filosofit kuin tilastotieteilijät – sekä myös politiikan tutkijamme. Luonnollisesti paikalla oli runsaahkosti väkeä ja tukimmekin HKL:n lautat helposti.

Päästyämme lyhyen lauttamatkan jälkeen nousimme maihin ja fuksit seurasivat orjarllisesti Kannunvalajien puna-valkoista lippua kuunnellen samalla megafonista kailotettua humoristista historian kerrontaa. Varmasti kaikki ohikulkijat saivat positiivisen käsityksen valtiotieteilystä 😀 . Matkamme päättyi nurmikolle, jossa meille tarjoiltiin kuohuviiniä (?) sponsored by SVOL. Samaan aikaan opiskelijarykelmämme jaettiin ryhmiin syntymäajan mukaan ja jouduin jättämään turvallisen kotiyhteisöni tutustuen s-tieteilijöihin (sosiaalipolitiikka, sosiaalityö, sosiologia, sosiaalipsykologia…) sekä myös muihin opiskelijoihin kautta tiedekunnan.

Näissä ryhmissä kilpailimme useissa (lapsellisissa) peleissä: munankuljetusviesti ja kaljaviesti muutamia mainitakseni. Järjestelyt olivat vähän hakusessa aina välillä ja meitä neuvottiin harrastamaan kommunikointia ryhmässämme; aiheetkin annettiin valmiiksi. Toukokuun porukan alkoholipitoisuus ryhmähenki ei ollut tarpeeksi korkea ja keskustelimmekin useampaan otteeseen säästä. Purimme myös kilpailuissa epäonnistumista ja pelästytin jopa viestinnän fuksin omalla pohdinnallani: “Meil oli hyvä visio ja strategia, mut tää implementointi meni vähän huonommin.” Toivon, että tämä fuksi ei liikaa järkyttynyt lausahduksestani ja olisi kykenevä tuottamaan vastaavanlaisia epäinformatiivisia mutta hyvältä kuulostavia lauseita koulutuksensa päätyttyä.

Valtio-opin opiskelijat kerääntyivät yhteen Kannun Gamesien virallisen osuuden päätyttyä ja mantereella päädyimme nauttimaan ravitsevaa roskaruokaa McDonalsilta ennen marssia Kuppalan tiloihin. Ruokapöydässä pieni politiikan tutkijamme yritti opiskella nimiä (ja epäonnistui siinä täysim, kuten tavallista) ja myös kyseli yleisistä käytännöistä sivuaineiden suhteen. Siirtymävälin McDonals – Kuppala vietin tyttöfuksien kanssa puhuen matematiikastakin – pitkä matematiikka on ollut pop, mutta arvosanat olivat varsin epäpäivölämaisia. Myös lyhyen – humanisti – matematiikan lukijoita oli joukossamme, mutta heidän lempiaineisiinsa olivat kuuluneet kielet.

Kuppalassa meno jatkui siihen perinteiseen tapaan, nautintoaineita nauttien. Siihen täytynee vain tottua. Tapasin myös tutorini Sadun nopeasti ja hän kyseli yleisiä kuulumisia. Valtio-opin opiskelijat hengailivat tiedekunnan pihalla eristäytyneenä rinkinä muista tiedekunnan opiskelijoista ja pohdimme tasa-arvoa, sivuaineita ja elämän menoa. Poliittinen historia, sosiaalipolitiikka sekä muut varsin humaanit aiheet olivat esillä sivuaineden kanssa. Kuulimpa opiskelijan mielipiteen myös johtamisen sivuainekokonaisuudesta (25 op), jota on myös tietojenkäsittelytieteen opiskelijoille suositeltu.

Kello läheni puolta kahtatoista ja pohdiskelin kotiinlähtöä ryhmästä erillään ja hölmistyneenä tuijotellen. Eräs vanhempi opiskelija kysyikin olinko pakenemassa paikalta ja niinhän minä teinkin. Moikkalin sekä fuksit että muut opiskelijat ja kävelin juna-asemalle hyvillä mielin. Ensi viikolla se alkaa…