Pitsaa

Kello oli parikymmentä minuuttia vaille seitsämän (illalla) kun epämääräinen lauma yhteiskuntatieteilijöitä valtasi ratikan ja matkasi kohti (porvarillista) pitsapaikkaa. Vasta ratikassa oikeasti huomasin järkyttävän totuuden; sukupuolijakaumamme on oikeasti vinksallaan.

Pitsapaikassa pohdin ruokalistan syvintä olemusta (viiden tytön ympäröimänä) ja päädyin valitsemaan annoksen numero 20, koska 20 on kiva luku. Valitettavasti huomasin myöhemmin, ettei ateriaa kannata valita vain numeron perusteella. Keskustelimme mukavia pääsykokeista ja yliopistoelämästä. Jopa mä avauduin pääsykeinoistani, kun vanha tuttavani kysyi: “Mikä sut sai yhteiskuntatieteen puolelle – mä olen aina luullut et sä olisit matemaattisel puolel.”

Annoksemme olikin syöty nopeahkosti ja pakenimme taas Kuppalaan viettämään iltaa. Paljon nimiä, paljon kasvoja – vähän niistäkin saattoi jäädä päähän. Semmosta rentoa hauskanpitoa, joka ei tosin epäsosiaalisesta nörtiltä voi onnistua. Jostain ihmiset ovat myös huomanneet, että mä teen juttuja tietokoneen kanssa ja siitä tuli jo ekat keskustelujutut. Sain myös kuulla olevani absolutisti…

Leave a Reply