Pieni humanistinne on tehnyt suuren virheen ja päätynyt hämärällä tavalla osaksi valtio-opin opiskelijoiden ainejärjestötoimintaa. Virallisesti setä Matti suostuteltiin sinne auttamaan sähköisen tiedonvälityksen kanssa – mutta sedästä taitaakin tulla sihteeri. No, ei suomalainen voita aina.

Mutta miksi ihmeessä päädyin tälläiseen sosiaaliseen toimintaan? En tiedä, mutta jo nyt näen kuinka ongelmat kasautuvat. Mennäkkö luennolle vaiko olla mukana järjestämässä jotain? Oma arvoni olisi toki luennot ennen huvia, mutta sosiaalinen paine voi vaatia muuta.

Mutta on tälläisessä vastuullisessa virassa vahvuuksiakin: voi ehkä, mahdollisesti, jopa pystyä vaikuttamaan asioihin. Sosiaalinen paine nimittäin vaikuttaa myös muussa opiskelijaelämässä, kuten YTHS uusin tutkimus kertoo. (Muuten, vinkiksi: vaikeassa tilanteessa voi aina vedota uusimpiin tutkimuksiin!) Mielestäni tutkimuksen kuvaama aihe on vakava, ja siihen tulisi suhtautua aivan aikuisten-tosissaan myös opiskelijajärjestöissä.

Mutta, en ole vielä viitannut mitenkään otsikkoon. On tietysti mahdollista, että otsikko olisi vain julmaa hämäystä tai epäselvä vertauskuva. Mutta eih, katsokaamme pendelöinnin määritelmää:

Pendelöinti (ruots. sanasta pendla = liikkua edestakaisin, heilua) tarkoittaa nykykielessä asuinpaikkakunnan ja työssäkäyntipaikkakunnan välistä työmatkaliikennettä. Lähde: Wikipedia

Tavallaan voisi sanoa, että heilun nyt vapaa-ajan ja työn välisellä rajalla tiukasti. Mutta, tämä olisi jo aivan liian viisasta tälläiseltä viattomalta humanoidilta. Termi liittyy oikeasti joukkoliikenteeseen: tänään Matti pendelöi tiukalla aikataululla valtio-opin opiskelijoiden hallituksen kokouksesta tietojenkäsittelytieteen laitokselle. Ehdin nippa-nappa luennolle, koska osasin jättää kokouksen kesken. Tulevaisuudessa kokouksesta ei ehkä voikaan juosta pois, jolloin yhteentörmäys arvojen ja reaalisen maailman välillä on selviö.

Demokratia on hassu termi, eräs määritelmän tapainen sille on kansan mahdollisuus vaihtaa vallanpitäjää ilman väkivaltaisuutta. Kuten yhteiskuntatieteissä melkein aina, on tämäkin vain yksi määritelmä termille jonka sisältö riippuu täysin katsojasta. Käytettäköön tätä nyt työmääritelmänä, koska määritelmän ei myöskään tulisi olla liian kompleksinen – vai oletko yllättynyt siitä, ettei fysiikassa käytetä kaikkeen suhteellisuusteoriaa?

Yliopistossa on olemassa demokraatisesti valittuja edustustahoja; laitosjohtokunta, tiedekunnan johtokunta sekä konsistori – kyseessä on hallintovaalit. Ja toki näissä elimissä on myös opiskelijaedustajia – kahdessa ensimmäisessä. Toki valtiotieteilijänne sähköposti on ylikuormittunut aiheen käsittelystä, mutta mitä havaitsinkaan?

Opiskelijajärjestömme toivoi itselleen ilmoittautumisia laitosjohtokunnan tehtäviin. Käsittääkseni ilmoittautumisia tuli enemmän kuin paikkoja oli jaossa ja opiskelijajärjestömme joutui tekemään karsintaa. Kuten tarkkaavainen lukija edellisessä lauseessa havaitsi, ehdokaslista karsitaan ainejärjestön puolelta sellaiseksi että kaikki järjestön listalla olevat edustajat tulevat valituksi!

Mutta pieni humanisitmme voivottelee bloginsa ääressä, kuinka se onkaan väärin että joku kolmas taho suodattaa ehdokkaat läpi ja tekee valinnan puolestani. No, kansa tunnetusti on tyhmää – mutta älkäämme päästäkö tätä mallia leviämään muihin vaaleihin. Mutta eihän järjestelmä voi olla näin tyhmä?

Matti-setä käytti aikaa tutkien muinaisia kirjoituksia ja havaintoni oli, että opiskelijat voivat itsenäisesti hakeutua ehdokkaaksi. Kuitenkin opiskelijajärjestön sähköpostissa havaitsemani henki oli, että tätä ei suosita. Mutta, mikä autoriteetti opiskelijajärjestö on toimimaan tässä asiassa?

Suositus: Opiskelijajärjestön ei tulisi puuttua ehdokasasetteluun, vaan antaa vain yleiset ohjeet siitä kuinka ehdokkaaksi asetutaan. Salamyhkäisyyttä tulisi pyrkiä aktiivisesti vähentämään hyvän hallinnon periaatteiden parantamiseksi.

Aihetta sivuten, ihmiset voidaan jakaa polittisessa käyttäytymisessään neljään rooliin:

• Demokratian ritarit: Omaavat hyvän poliittisen lukutaidon eivätkä ole puolueuskollisia.
• Puolueaktiivit: Omaavat hyvän poliittisen lukutaidon, mutta ovat puolueuskollisia.
• Puoluealamaiset: Heikko poliittinen lukutaito, mutta puolueuskollisuus huipussaan.
• Epäpoliittinen kerrostuma: Heikko poliittinen lukutaito ja puolueuskollisuus tipotiessään.

Olisi mielenkiintoista tutkia, mihin luokkaan valtiotieteilijät sijoittaisivat itsensä. Mielestäni vastaus ei ole triviaali, vaan vaatii oikeasti pohdintaa; voisin jopa väittää että jokaiseen luokkaan tulee sopusuhtaisesti edustajia. Mutta onko tämä heikkous? Tutkimukset ovat osoittaneet että kansakunta tarvitsee myös epäpoliittista kerrostumaa – poliittinen yliaktiivisuus näet voi kuvata järjestelmän heikkoa tilaa. Tämä tulos hämmästyttää kaikkia demokratian tutkijoita, myös humanoidianne.

Humanistinne vaikenee, mutta ei lopullisesti.

Raskas työ vaatii raskaat huvit on yleisesti tunnettu tosiseikka. Siitä (ja EUn yhdentymisprosessin serauksena) on yliopistoon laskeutunut väliviikko. Mutta eihän se tarkoita, että pienen viattoman silun tulisi idlata.

Humanistinne on perustanut sähköpostilistan, jolle on tähän meneessä liittynyt jo 16 ihmistä – lista on ollut avoinna alle puoli päivää. Kyseessä on siis valtio-opin fuksilista, mutta kaikkea kunniaa en voi ottaa itselleni. Turoni vinkkasi, että sähköpostilistan voi perustaa aivan oma-aloitteisestikin.

Lisäksi humanoidi on vääntänyt esseitä monestakin eri aiheesta, mutta esseet nyt ovat pakollinen paha elämää. Eikä esseissä nyt mitään pahaa ole, mutta ne aiheet eivät ole olleet kaikkein ihanimpia.

Lisäksi humanisti on muodostanut bijektioita lampailta luonnollisten luvujen eri-mahtavuuksisislle joukoille pehmeän alustan päällä. Se siis yrittää sanoa, että laskin lampaita kunnes tuli yö ja mafia heräsi – ja tappoi.

Kävin jopa elokuvissa – vieläpä kolmen valtio-opiskelijatytön kanssa samaan aikaan. Tosin, ei tuota nyt tietenkään oltu suunniteltu (tyttöbakteerit!), satuimme vain samaan leffaan.