Tutustuin Ateneumin taidemuseon Kalevala-näyttelyyn muutama viikko sitten Nuorten illassa. Itse näyttely ei varsinaisesti yllättänyt, vaikka muutamia kivoja tilateoksia siellä tuli. Noh, en ole taidealan asiantuntija, joten jätän näyttelyn varsinaisen kritiikin osaajille.

Kuitenkin, tuolle Nuorten päiville konseptina soisin lisää elämää muuallakin. Varsin moniin museoihin on nykyisin ilmainen pääsy. Kiasmaan pääsee ilmaiseksi kuukauden ensimmäisinä keskiviikkoina, kuin myös Sinerbyhoffin taidemuseoon. Helsingin kaupungin taidemuseoihin taas pääsee ilmaiseksi perjantaisin. Mainetta niittäneeseen WeeGeehen pitää näköjään vielä maksaa, mutta Helsingin kaupungin museo on nykyisin ilmainen joka päivä.

Mutta Nuorten illassa ei ollut kyse vain rahasta (vaikka se onkin varmaan eräs suurimpia motivaatiotekijöitä takana): väitän, että tuollaiseen teemapäivään tulee lähdetty helpommin — törmäsin moneen valtiotietelijätuttuun ja jopa tuttuihin muista tiedekunnista. Yksittäinen teemailta, sopivasti markkinoituna (esimerkiksi ainejärjestöjen sähköpostilistoilla) voi saada aikaan sen, että ihmiset lähtisivät liikkeille yhdessä, ja silloin lähtö on varmempaa. Uskoisin, että Kiasman väki oli yllättynyt tapahtuman saamasta suosiosta, enkä ihmettele: arvioisin, että kävijämäärää laskettaisiin tuhansissa.

Nuorten illassa erikoista oli myös tietyt eritysohjelmat joita siellä järjestettiin. Manga-työpaja vetoaa tiettyyn segmenttiin, ja itse nautin loitsukioskin antimista:

Nouskaa päivyet piiloista,
kiireen alta ajattaret,
tulkaa tunteja työntämään,
korjaamaan kalenteria

Määräpäivä myöhentäkää,
deletoikaa deadlineni,
siirtäkää tuo tuonnemmaksi,
kauas kurja kuljettakaa!

Toivotaan, että näillä mahtisanoilla olisi jotain todellisiakin vaikutuksia.

Olen kurssilla terrorismin tutkimisesta, jossa käsittelemme kysymystä siitä mitä terrorismi on ja miten se toimii. Älkää kuitenkaan kysykö tuosta vielä mitään, en ole vielä käynyt kurssia! Kuitenkin, kurssi on kiintoisaa, koska se ei ole perinteinen luentokurssi, vaan tunneilla (ja ennen niitä) pitää tehdä jotain.

Ensimmäisellä tunnilla leikimme keltaisten muistilappujen kanssa. Stormasimme ensiksi taulun täyteen asioita joita terrorimista tulee mieleen. Tämän jälkeen rymittelimm termejä vähän täsmällisempiin ryhmiin, ideologioita, uskontoja ja tapahtumia ainakin tuotiin esille.

Kolmannella luennolla pääsimme sitten varsinaiseen asiaan, eli suunnittelimme terrori-iskuja. Käytännönläheistä yliopisto-opetusta, pitkästä aikaa. Tosin, ei meillä yksikään suunnitelma ollut vakuuttava, eli mekanismi miksi painostus toimisi, puuttui kaikilta kokonaan. Tai ainakaan se on epämääräisenä esillä. Huomenna uusi aihe…

Lukija on varmasti huomannut, että olen pohtinut teorioiden luonnetta aikaisemmin. Minua häiritsi, kuinka omassa tieteessäni, tai ainakin sen oppikirjoissa, teoriat tuntuvat aina olevan epäteoreettisia, eli niillä harvoin pystytään selittämään mitään — mutta keskitytään käsien heiluttamisen jaloon taitoon. Olen pohtinut ja miettinyt sitä, mikä on pielessä, mutta en ole keksinyt mitään kunnollista selitystä.

Kuitenkin, pienet asiatkin auttavat omien käsitteiden muutoksia. Kävin tuttavani, Elina Ollilan, väitöstilaisuudessa kuuntelemassa miten innovatiivisia mobiilipelejä voisi tehdä. Elina joutui kahden vastaväittelijän, professori Frans Mäyrän sekä tohtori Tony Mannisen., puristukseen. Ensiksi puhuttiin työn laajuudesta ja näkökulmasta, mikä tuntui minusta vähän oudolta, mutta ehkä se on tieteen tekemistä-

Kuitenkin seuraavaksi päädyttiin puhumaan teorioista. Sivuhuomautuksena voisi tässä kohtaa mainita, että Elinan työ on käytännöllistä tiedettä (practical science), mikä on syytä pitää mielessä, koska palaamme tähän seikkaan myöhemmin. Teorioissa näet ongelmana oli, kuten itselläni kaikissa valtiotieteelliselle tekemissäni töissä, teoreettisen kehikon heikkous. Mutta mitä tämä abstrakti teoreettinen kehikko sitten tarkoittaa todellisuudessa? Professori Mäyrä puhui teoriasta ennakko-oletuksien auki kirjoittamisena. Eli omien taustojensa selvittämisenä.

Tämä pieni ajatus, en edes muista kuinka koherantisti se esitettiin, sai minut naurahtamaan. Olen opiskellut valtiotiedettä jo kolme vuotta, mutta silti olen pitäytynyt luonnontieteellisessä määritelmässä teoriasta selittävänä asiana, eli teorialla pyritään selittämään jotain. Kuitenkin, jos teorioilla tarkoitetaankin ennakko-oletuksien esittämistä ja niiden tiettyä perustelua, niin teorian luonne on hyvin erilainen kuin olen ymmärtänyt. Todellisuudessa teoriat ovat jotain tältä väliltä, koska onhan määritelmilläkin selitysvoimaa — esimerkiksi jos puhun Habermanssilaisesta teoriasta keskustelutilasta, niin luultavasti haluan selittää tämän käsitteen, teorian, kautta jotain.

Teoria voidaan siis nähdä jonkun käsityksenä, epätieteellisemmin mielipiteenä, jostain asiasta. Elinan tapauksessa voitiin puhua teoriasta peleistä, eli määritelmästä sille, mikä on peli. Professori Mäyrä myös huomautti, että käytännöllisessä tutkimuksessa usein sivuutetaan teoreettinen keskustelu, tai ainakin sitä käydään vähemmän kuin olisi tarpeen. Varsin tuttu ongelma myös minulle, mutta kuten Mäyrä huomauttikin: tulevat väittelijäsukupolvet voisivat, mahdollisesti, oppia teorian ja käytännön vuoropuhelusta jotain. Eli, varmaan hänkin on törmännyt useaan tapaukseen, joissa vuoropuhelu on ollut heikompaa. Pitää miettiä tätä jokaisessa työssä, jonka tekee tästä lähtien.

Tässä tekstissä paneuduttiin teoriaan teoriasta, eli kysymykseen siitä, mikä on teoria. Päädyttiin, että epäluonnontieteellisissä aineissa teoriat ovat epämääräisempiä kuin mihin luonnontieteilijä on tottunut. Käsitemääritykset voidaan nähdä teorioina ja teorioiden kanssa voikin keskustella. Kyseenalaistaa määritelmää ja tulkita tuloksia näiden teorioiden kautta. Toisaalta, ehkä analogia luonnonteiteelliseen tekstiin selkeyttäisi ajatusta minulle: ensiksi esitetään relevantit teoriat, tämän jälkeen tehdään mittaukset ja tarkastellaan mittauksia teorian valossa (tai teoriaa mittauksen valossa). Muistetaan seuraavissa tieteellisissä töissä.

Lopuksi tekijä haluaisi onnitella ja kiittää Elina Ollilaa ja hänen tukijoukkojaan hienosta saavutuksesta!