Mellakka-aitaa. Vapaaehtoisetkin hälyytetty turvaamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Alueelle sisään pääsee vaan rajattuja reittejä pitkin, jotka ovat suurimmilta osin poliisin tai muun järjestyshenkilöstön valvonnassa.

Mihin mielenosoitukseen Matti on saanut itsensä tungettua? Tunnustetaan, osallistuin vuoden vaihteessa valtaisaan massamielenosoitukseen, joka tunnetaan nimellä “Tervetuloa uusi vuosi” aivan Helsingin keskustassa, Senaatintorilla ollakseni täsmällinen.

Miksi tämä sitten niin ahdistaa minua. Eräs vanha opiskelijatoverini esittikin varsin hyvän kommentin ja kysymyksen samaan aikaan:

22:09 <@saima> matnel: ne järjestyksenvalvojat ja poliisit on siellöä takaamassa sinun turvallisuutesi, ei niissä ole mitään pelättävää

Kiertelin Senaatintoria siis noin yhdeksän aikaan illalla. Silloin tilanne näytti varsin kiintoisalta – järjestyksen ylläpitäjiä oli vähintään yhtä monta kuin juhlijoita paikalla. Onneksi lähempänä puolta yötä tilanne ei näyttänyt niin humoristiselta juhlijoiden lukumäärän kasvaessa.

Mutta, kuinka monta isoa veljeä oli paikalla? Helsingin Keskustan poliisipiirin johtaja esittää seuraavan likimääräisen arvion, koska täsmällisiä tietoja tarjotaan vain virkamiehille: paikalla Senaatintorilla oli parhaimmillaan 4 partiota yhden partion koon ollessa joko 1+3 tai 1+6. Lisäksi lähialueilla, Kauppatorilla, Rautatientorin epsilon-ympäristössä ja muutoinkin keskusta-alueella. Voisiko olla realistista siis arvioida järjestyksepitotehtävissä olleiden poliisimiesten määräksi 50?

Järjestysvalvojien lukumäärästä ei minulla ole mitään arviota. Kuulema Suomen laissa määritellään yleisötapahtumalle selvästi taulukkoarvoja järjestysvalvojien lukumäärässä, mutta ainakaan en löytänyt mitään viitteitä mistään. No, en ole lakimies.

Mikä minua niin näissä häiritsee? Nuorempana en muista nähneeni poliiseja valvomassa uuden vuoden juhlintaa näin massiivisen oloisesti. On myös syytä huomata viime vuoden historiaa edes vähän; palauta mieleesi vappu, Asem ja itsenäisyyspäivä. Poliisin rooli on mielestäni ollut kasvamassa, mikä ei välttämättä ole mitenkään iloinen asia.

Kaikki taitaa kytkeytyä jotenkin hämärästi terrorismin vastaiseen sotaan, jonka avulla on rikottu ihmisoikeuksia aikaisemminkin – esimerkiksi vankien lennättäminen sopivaan valtioon kuulostaa vähintäänkin oudolta. Tätä ei tietenkään tehty sivistyneessä eurooppalaisessa yhteiskunnassa – vai tehtiinkö? Onko olemassa isoa siskoa, joka valvoisi mitä iso veli tekee? Esimerkiksi Norjassa on paikallinen suojelupoliisi asetettu tiukkaan kontrolliin muutamien mokien takia, miten tilanne on Suomessa…

Muuten, jos lukija on valtiollisista suojeluelimistä tarkastamassa, mitä radikaali Matti höpisee – olen aina halunnut kansion arkistoihin. Jos saa pyytää, yrittäkää löytää minusta edustava kuva mappiini.

Lopuksi todettakoon, että kello 12 aikoihin kun olin paikalla ei tilanne näyttänyt niin kummalliselta. Poliiseja tai järjestyksenvalvojia tuskin huomasikaan, koska paikalla oli runsaasti väkeä. Tosin, virallisesti alkoholiton ja ilotulitteeton keskustorimme oli täynnä sekä alkoholia että ilotulitteita. Mutta operaatio lienee silti ollut onnistunut.

Tänään petyin Oodi-nimisen opintojärjestelmään kun sieltä ei löytynyt kurssia jolle minun piti ilmoittautua. Tämä on selvästi ylläpidon virhe, enkä voi tai edes yritä Oodia tästä syyttää. Mokia sattuu kaikille, myös yliopiston väelle.

Päädyin silti lukemaan lisää Oodi-järjestelmästä ja yllätykseni havaitsin Oodin tietoturvan huolestuttavan ylläpitävää tahoa: Vuoden 2006 toimintasuunnitelmassa haasteeksi vuoden 2006 jälkeen on muotoiltu tietoturvasuunnitelma. Toki tietoturvaa valvotaan jo nyt: toimintasuunnitelman mukaan tietoturva varmistetaan jokaisessa projektissa.

Uusimmassa vuoden 2004 toimintakertomuksessa taas ei todeta mitään tietoturvasta, vaikka muita projekteja onkin kommentoitu mielestäni aika runsaasti. Voit toki lukea dokumentteja itse, tässä linkki.

Miksi tämä niin minua kiinnostaa? Ottaen huomioon, että Oodiin on tallennettu osoitetietoni, sähköpostini ja saamani arvosanat (jotka ovat kai muutenkin julkista tietoa tosin) ja vastaavat tiedot jokaisesta muusta yliopiston opiskelijasta… Niin, järjestelmän käytöllehän ei ole vaihtoehtoja.

Kiintoisana jatkokysymyksenä voidaan esittää: missä kunnossa tietoturva on yliopistoissa muuten?

Valtiotieteilijän on aika suunnitella jälleen opintojaan. Olen aikaisemmin tehnyt henkilökohtaisen opintosuunnitelman, joka onnekseni ei sido minua mitenkään – maailma on muuttunut kuluneen kuukauden aikana riittävästi.

Ensimmäiseksi on aika kaivaa arkistoista suorittamaton ohjelmistotekniikan menetelmien kurssi. Siitä on tulossa erillistentti, jossa voin osoittaa taitoni UML-kaavioiden piirtämisen ja tulkinnan osalta. Toki kurssilla harjoiteltiin muutakin: sanaston laadintaa, testausta…

Jotenkin kummassa eksyin SPSS-tilasto-ohjelman välttämättömälle harjoituskurssille. On ehkä tarpeen aukikirjoittaa, mistä SPSS tulee: Statistical Package for the Social Sciences. Tästä kurssista muutama arvosteleva sana: kurssi perustuu ohjelmiston versioon 14, vaikka yliopisto siirtyy kevään aikana käyttämään versiota 15. Muutama version 15 uusin ominaisuus jää siis kokematta. Samoin olen kiinnostunut siitä, miksi juuri SPSS on valittu tilastolliseksi ohjelmaksi; SAS, R ja Survo ovat myös yliopistolla käytössä. Sen lisäksi kurssin sisältö vaikutti epämieluisalta – en halua opiskella tilastollisen ohjelman käyttöä tietäen, että samat asiat voi tehdä myös perinteisellä taulukkolaskentaohjelmalla. Mutta anjoviskiusauksen asettaa tiedekunta.

Mutta mutta, eihän minulla nyt vain olisi hukassa yhteiskuntatieteet? Ei toki – opiskelen ajattelemista kahdella eri kurssilla periodin yhteiskuntatieteellisenä osuutena.

Poliittisen ajattelun perusteilla tutustun suurten gurujen, Platonin, Aristoteleen ja Marxin muutamia mainitakseni, tuotantoon. Pääsen jopa tekemään erittelyä ja tulkintaa yhdestä kirjailijasta ja hänen aatoksistaan muiden tovereiden valtiotieteilijöiden kanssa. Mutta, katsaus kurssin oppimistavoitteisiin on pelottava: poliittisen ajattelun perusteet antiikin ajoista lähtien, tieteenfilosofian ja etiikan kysymykset ja yhteiskunnan nykytilaakin tulisi pystyä arvioimaan. Samaan aikaan myös opetuksellisia tavoitteita on runsaasti, opiskelemme kirjoittamaan tieteellisesti ja työskentelemään muidenkin kanssa. Ja oman pääkopan sisällä pitäisi tapahtua kehitystä, joka mahdollistaa kriittisen ajattelun. No, ei humanoidia vähällä pelotella.

Yhteiskuntatieteiden argumentaatiokurssi vaikuttaa varsin mysteeriseltä. Jos tulkitsen oikein, kurssi ei pääty tenttiin vaan teemme muutamia harjoitustöitä matkan varrella. Tutkimme päättelyn pätevyyttä ja predikaattilogiikkaa aika pitkälle, kurkkaamme myös väittelyn historiaan. Tästä voi tulla jännittävä kurssi…

Mutta mutta, eihän periodi olisi periodi ilman hassua matematiikkaa. Siispä päädyin tilastotieteen jatkokurssille. On vaikea sanoa, kuinka paljon kurssin sisällöstä loppujen lopuksi on päällekkäin aikaisemmin suorittamani tilastotieteen johdantokurssin kanssa. No, aika saa näyttää – mutta pahasti samankaltaisilta ne näyttivät.

Näin pieni Matti on saanut suunnitelmansa tehtyä ja voi taas rauhoittua odottamaan tenttiviikon alkamista. Ja blogin lukijakin tietää, mitä puuhastelen. Näiden asioiden parissa näet vietämme tulevia viikkoja.