Kävin kukkakaupassa ostamassa kukkia, en mitään valmispakettia koska sellaiset ovat halpoja ja rumia. Tämä meidän juttu on kuitenkin jotain, joka vaatii vähän enemmän panostusta. Iloisesti maksoin kimpun, iso keltainen auringonkukka näin talviseen aikaan ja paljon muuta vihreää. En ostanut ruusuja, se olisi jo yliromanttisen pinkkiä.

Kävelin jääkentälle miettien mitä kaikkea olemme kokoneet: ensimmäinen halaus, ensimmäinen suudelma… Se on jo aika paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kuitenkin. Jääkentällä lumihiutaleet putosivat söpösti alaspäin ja hän seisoi keskellä valmiina. Kävelin hänen luokseen, annoin kukat ja lämpimän halauksen. Hänen poskensa oli kylmä ja kostea – hän on tainnut odottaa minua jo pidempään.

Halauksen jälkeen hän katsoi minua silmiin ja aloitti lauseensa: “Matti, meidän pitäis puhua.” Hänen kielensä lipaisi huulia ja hän jatkoi: “Tää meidän säätö, ei se taida toimia enään.” Sanottuaan sen hän antoi kukkakimppuni takaisin ja otti muutaman askeleen taakse.

Saan kysyttyä ääneen: “Miksi?” Tyttö katsoo minua söpöillä silmillään ja vastaa ehkä klassisesti: “En mä oikeen tiedä, musta tuntuu että me ollaan vaan kasvettu erilleen.” Tyttö hyvästelee minut ja kävelee pois.

Jään kentälle yksin. Mietin mikä tässä meni pieleen. Kyynel jos toinenkin valui poskeani pitkin kohti maata. Enkö ollut tarpeeksi hellä? Enkö ollut tarpeeksi hänen kanssaan? Miksi en ollut huomannut mitään?

Tovin kuluttua lähdin jääkentältä kohti kotia. Lumisadekin oli jo loppunut ja tien varressa oli vain ruskeaa sohjoa. Kotona odotti lämmin peitto jonka viereen käperryin ja nukahdin. Kukkakimppu jäi jääkentälle.

Tätä kolmatta periodia on jäljellä kaksi viikkoa. Sitten on aika siirtyä vuoden viimeiselle neljännelle periodille. Huhut kyllä kertovat, että yliopistolla olisi viides periodi kesällä, mutta niistä tulee ehkä tietoa vähän myöhemmin.

Heti ensimmäinen tärkeä asia on tilastollisten ohejlmien harjoitustyön esittäminen huomenna. Oma tutkimuksemme käsitteli asumismuodon, sukupuolen ja itsenäisyyden välistä suhdetta. Nopeana referointina: tutkimuksemme osoitti että käytössämme olleessa otoksessa valtiotieteilijöistä tyttöjen ja poikien itsenäisyyden kaipuussa oli eroja. Havaitut erot olivat tilastollisesti merkittäviä (p=0,006).

Sitten tuleekin vastaan murheenkryyni-kurssi: poliittisen ajattelun perusteet. Aiemmin mainitsemani essee Platonin Valtiosta ja sen lisäksi vielä kirjallisuustentti. Onneksi yhteisöllisyys muodostui avukseni; olemme muodostaneet opintopiirin joka referoi kirjan suomeksi. Oma osuuteni on muuten siinä kunnossa että lähetän sen opiskelijatovereilleni. Toivotaan, että tämä riittää sen kanssa koska tähän anjoviskiusaukseen en halua enää koskea.

Voisin muuten blogin lukijoille kertoa, että valtiotieteellisessä tiedekunnassa on varsin hyvä palautteen keräämisjärjestelmä: jokaisen kurssin lopuksi kerätään kurssikysely, jota sitten kai oikeasti käytetään suunnittelussa ja kehittämisessä avuksi. Tai näin ainakin meille aina väitetään. Onneksi näin, koska minulla on oikeasti mielipiteitä tuosta poliittisen ajattelun perusteiden kurssista.

Sitten on onneksi sellaisia kevyitä kursseja kuten yhteiskuntatieteet ja arguentaatio. Siellä oikeasti pärjää yllättävän pitkälle diskreetin matematiikan perusteilla, erityisesti logiikkaa soveltaen. Esimerkiksi kurssilla hämmästelimme varsin pitkään miksi epätodesta saa seurata mitä tahansa ja esitin olen keksinyt siihen varsin hyvän esimerkinkin: Jos voitan lotossa, niin ostan asunnon. Harjoitustehtäväksi jääköön totuustaulun luonti ja sen täsmällisempi tarkastelu. Ja siitäkin sitten luentokuulusteluun, eli tenttiin jotta tulisi opintopisteitä. Eihän opintopisteet ole itsetarkoitus, mutta tämä kurssi on muutenkin pakko käydä.

Pieni Matti oli syksyllä ihan ulalla maailman menosta ja törmäsi omaan tutoriisa, joka suostutteli Mattia hallitukseen. Matti sitten eksyi vaalikokoukseen ja hän joutui pääsi hallituksen jäseneksi. Hallituksen sisäisessä tehtävänjaossa Matista sitten tuli sihteeri, koska kaikkiin muihin tehtäviin oli jo ammattitaitoiset ihmiset.

Nyt sihteerinä olen päässyt tutustumaan kokoustekniikan ihanaan maailmaan – myös ihaniin pöytäkirjoihin ja niiden tuottamiseen. Jostain ihmeestä elin aikaisemmin käsityksessä, että pöytäkirjat pyrkivät kuvaamaan kokouksen todellista kulkua; käsitykseni osoittautunut virheelliseksi on.

Kiintoisa päättely on mielestäni seuraava: Kokouksen pöytäkirja on julkinen dokumentti. Koska se on julkinen dokumentti, siinä ei saada pahoittaa kenenkään mieliä. Siispä pöytäkirjoja saatetaan joutua sensuroimaan niin ettei kukaan siitä loukkaantuisi.

Tähän mennessä äänestystuloksia olen piilottanut ja pieniä sanamuotoja olen muokannut. Tosin, sen lisäksi ainakin meillä raha on jotain niin mystistä ettei siitä mitään haluta kirjoittaa mitään pöytäkirjaan. Tämä on varsin ristiriitaista, koska nimenomaan pöytäkirjasta pitäisi minusta löytyä tarkat summat joista ollaan sovittu.

Mutta ei anneta tälläisen yksityiskohdan häiritä elämäämme – ketä nyt kiinnostaisi mahdollisessa väärinkäyttötilanteessa selvitellä mitä ollaan sovittu ja millä tavalla.

Sitten kiintoisaa on myös se, kuinka nopeasti voidaankaan norsunluutornittua; miksi ihmeessä isoa liutaa työryhmiä joihin nimenomaan haluttiin laajaa opiskelijaedustusta ei olisi voitu julistaa yleisesti avoimeksi? Ainoa mitä siitä olen pöytäkirjasta lukenut oli ehdoitus siitä että nimetään henkilöt vain norsunluutornista ja norsunluutorni kannatti ehdoitusta.

Mutta, mitäpä pieni Matti voisikaan tietää – hänhän on vain sihteeri.