Tänään poliittisen ajattelun perusteissa viimeisellä luennolla ennen tenttiä toistemme tekemiä harjoitustöitä. Tekemäni työ herätti vähän huvittuneisuutta lähdeluettelonsa takia. Mutta kun ihmiset katsoivat sitä läp nousi esille myös toinen seikka: työni ulkoasu on siisti ja kaunis. Eräs tyttö vähän kyseli tarkemmin miten se on tehty ja totesikin sitten:

Kaikkea meille täällä valtsikassa opetetaan, mut sitten ei tommosia tieteellisiä teksinkäsittelymenetelmiä. Ei me olla mitään käytännönläheistä täällä opiskelemassa. (likimääräinen lainaus)

Vastaanotto oli muutenkin lämmin, työn ulkoasua verrattiin kirjaan tai luentomonisteeseen. Ei ollenkaan huono saavutus, mutta mitä muutakaan voisi olettaa oikeaoppisten järjestelmien tuottavan ulos. Tosin, sisältöä kukaan opiskelija ei onneksi kommentoinut – ehkäpä luennoitsijalta saan siitä palautetta kun menen tentin jälkeen hänen vastaanotolleen.

Mutta, aikaisemmin mainitseman tytön kommentti sai minut kiinnostumaan yrittää järjestää sopivaa tietotekniikkakurssia laitoksen opiskelijoille. Ajattelin käydä puhumassa siitä laitoksessa jollekin ihmiselle ensi viikolla. Luultavasti jututan amanuenssia asiasta ja katsotaan kuinka nopeasti minut potkitaan ulos.

Yllätyn aina yhtä paljon kun törmään matematiikkaan yhteiskuntatieteiden sisällä. Oppiaineet ovat luonteeltaan varsin erilaiset, mutta silti niin kovin samankaltaiset. Esimerkiksi kurssimme yhteiskuntatieteet ja argumentaatio vastaa noin likimäärin diskreetin matematiikan laajuudessa logiikkaa, vähän tilastotieteiden ksäittelyä ja sitten filosofiallista ajattelua.

Muuten, nyt aivan erillisenä kommenttina todetaan että filosofia ja matematiikka eivät myöskään ole kaukana toisistaan. Esimerkiksi Tampereen yliopistossahan on matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos joka kuuluu informaatiotieteelliseen tiedekuntaan. Kiintoisa jaottelu täytyy todeta, mutta kun mietin Päivölässä kuuleemaani Venäjän tiedeakatemian jäsentä Anatoli Butkowskia ja hän sivuutti luennossaan kiintoisasti matematiikkaa ja filosofiaa.

Mutta, tämä on varsin luonnollista, koska olen nähnyt seuraavan esityksen (Ahokallio&Tiilikainen: Filosofian prima, Kirjapaja 2002) luokittelun tieteistä:

• Formaalit tieteet
• Logiikka
• Matematiikka
• Filosofia
• Metafysiikka
• Tietoteoria
• Etiikka
• Estetiikka
• Puhtaat tieteet
• Fysiikka
• Kemia
• Historia
• Soveltavat tieteet
• Tekniikka
• Oikeustiede
• Rauhatiede

Esitän hypoteesin: päästäksemme listan soveltaviin- ja perustieteisiin tulee jokaisen opiskelijan tietää mistä olemme tulossa, eli tuntea vähän formaaleja tieteitä ja filosofiaa. Koska kyseessä on hypoteesi, niin todistusta ei tarvitse esittää; mutta todettakoon seuraavasti: “Ei mahdu marginaaliin.” Näin siis niin filosofian, logiikan kuin matematiikan opinnot ovat tarpeellisia.

Seuraava kysymys on, mitä minä opiskelen eli onko yleinen valtio-oppi enemmänkin soveltavaa vai perustutkimusta. Yritän vastata tähän kysymykseen, vaikka olen vain fuksi ja sen lisäksi se on aiheen kannalta irrelevantti. Perustutkimus on määritelty vastauksena kysymykseen: “Miten asiat on?” Soveltavat tieteet taas ennemminkin pyrkivät johonkin tiettyyn päämäärään perustukmuksen avulla. Tällä määritelmällä olisi valtio-oppi sekä puhdas että soveltava tiede. Fuksi panikoi, heiluttaa käsiään ja toivoo ettei kukaan havaitse epävarmuutta vastauksessa.

Mutta, nyt on aika harrastaa pientä sienestystä. Aikaisemmin olen hypoteesissa pyrkinyt väittämään että matematiikka on välttämätöntä yhteiskuntatieteen opiskelulle yhdessä muiden oppiaineiden kanssa. Nyt otan vielä kaameamman asteen, väitän että matematiikka ja yhteiskuntatieteet ovat varsin lähellä toisiaan.

Matematiikka tutkii puhtaimmillaan jotain jota ihminen on konstruktoinut pääkoppansa sisälle. Kaikki tälläinen todellisuuteen liittyvä realiteetti kannattaa pyyhkiä pois. Edelleen, uskoisin että yhteiskuntatieteet tutkivat mitä ihmiset ovat luoneet. Sillä on olemassa reaalimaailman vastine, mutta silti se perustuu sille mitä ihmiset ovat oikeasti saaneet aikaiseksi.
Toki matematiikkaa ja humanismia eroittaa moni asia: matematiikassa sovelletaan deduktiota, humanismissa induktiota ja abduktiota. Tämä siis pyrkii kertomaan teorian luonteesta: induktioon ja abduktioon liittyy aina epävarmuustekijöitä. Tosin, päättelun rakenne on kaikissa niissä samanlaista, oletuksista (premissit) johtopäätökseen.

Toivon, että lukija pystyy tekstin lopussa tekemään havaintoja blogaajan väsymyksestä. Tästä voitaneen esittää seuraava looginen päättely: Väsyneet ihmiset tekevät hassuja tekstejä. Blogaaja on väsynyt. Siispä (notaatio ∴) blogissa on hassua tekstiä. Päättely on sekä validi että pätevä – eli päättely on sound.

Pitkästä aikaa on aika tarttua näppäimistöön ja harrastaa luovaa yhteiskunnan moittimista. Nyt tartun aiheeseen, jota ei voisi enempää hypettää. Nimittäin, oletteko huomanneet sellaisen pienen asian että on se aika vuodesta kun kaikki haluavat olla ystäviäsi ja lupaavat hienoja parannuksia vaikka mihin – kyllä, on taas aika äänestää.

Samaan aikaan ovat viisaat tiedeihmiset kokoontuneet ja päättyneet siihen että ihmisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on erittäin todennäköinen. Huomaa sanamuotoilu, poliittista korrektiutta korostetaan vielä nytkin. Varmaan ollut samanlainen vääntö kuin Pluton planettuudesta siellä tiedeihmisten ja poliitikoiden kesken siitä mikä nyt on todellinen tilanne.

Seuraavina viikkoina Suomessa tapahtui vaikka mitä:

Eräs poliitikko korosti, että laitteet tulee muistaa laittaa stand by-tilaan kun niitä ei käytä. Valitettavasti hän unohti mainita, että stand by on todellinen sähkösyöppö. Teen nyt poikkeuksellisen päätöksen ja okeasti puhun asioista niiden oikeilla nimillä: kuinka herra ympäristöministeri olisikaan tämän pienen faktan voinut tietää?

Samoin erään toisen suurpuolueen edustaja ajoi vaalitapahtumaan ekoautolla. Mutta, mutta… Taas arvon poliitikko voisi seurata aikaansa , nimittäin ainakin hybridi-auto on todettu todelliseksi energiasyöpöksi. Mutta, onhan valtionvarainministeri niin kiireinen ettei ehdi edes Hesaria lukemaan tai voi pohtia julkisen liikenteen käyttöä koska sehän olisi myös kustannustehokasta.

Toki myös pääministerikin ehti kommentoida asiaa niin kokoomuksen, vihreiden kuin muidenkin puolueiden rinnalla. Tämä kuvaa mielestäni yhtä asiaa mitä tiedeihmiset eivät varmasti halunneet tapahtuvat: ilmastomuutos muuttui poliittiseksi aseeksi. Olen aikaisemmin blogissa maininnut turvaallistamisen termin. Turvaallistamien on puhatavan muutos siten, että asiaa käsitellään suuremmissa määrin turvallisuusnäkökulman kautta; mielestäni ilmastonmuutos on poliitikkojen suussa turvaallistettu.

Joitakin ylilyöntejä olen myös nähnyt, kiinnostavinta oli ehkä väittää että Helsinki tarvitsee pienen osan Sipoota, koska se on ympäristöystävällisempi ratkaisu. Mitä lieneekään tämän poliitikon päässä käynyt, mutta argumentit liittyivät yhteiskuntarakenteeseen. Voisi todeta, että eikös kaikkein tehokkainta olisi myös välttää Helsingissä kehittynyttä lähiöajattelua koska siinä ihmiset joutuvat reissaamaan lähiö-keskusta-lähiö-väliä turhaan.

Kiintoisaa on seurata, miten ympäristöystävällisyyden käy vaalien jälkeen. Perinteistä olisi, että kaikki lupaukset vaan unohtuisivat mystisesti. Ja toki ongelmiksi nousee myös työskentely muiden valtioiden kanssa – joka jo Euroopan unionin yksipuolisessa lupautumisessa päästöjen pienentämiseen nähtiin selvästi. Muistaakseni Suomen linja oli vielä päästörajoituksia vastustava, vaikka kyllähän vaaliehdokkaat kannattavat että Euroopasta syntyisi mallimaa tämän asian suhteen…

Kuitenkin tutkijoiden raportti toivottavasti selvitti kaikille sen. että nyt on hyvä aika alkaa panikoimaan vielä kun voimme. Paniikin aiheeksi kelpaa myös se, että ympäristömuutoksen takia vaaleista katoaa useita muita mielenkiintoisia teemoja; perintövero, kuntauudistus, Suomen kilpailukyky, …