Varoitus: Tämä blogi-postaus sisältää yhteiskunnallista pohdintaa eikä sovellu alle kahdeksantoista vuotiaille. (more…)

Launataina tapahtui se juttu, jota ASEM-kokouksen takia odotettiinkin pitkään. Mielenosoitus, johon piti puuttua voimakeinoin. Ennen kirjoittamisen jatkamista, haluan korostaa että en kannata mielenosoittajia tai poliisia. Haluan vain yrittää analysoida tilannetta.

Ensimmäinen mekittävä kysymys koskee tietenkin sitä, miksi tilannetta tulisi analysoida. Nyt tehty toiminta – ja siitä käytävä jälkipuinti – tulee toimimaan ennakkopäätöksenä tuleviin tilanteisiin. Jos toiminta hyväksytään (eli sillä oli legitimiteetti) tulkitsee poliisi sen luonnollisesti mandaattina toimia vastaavalla tavalla. Nyt siis kannattaa pitää kieltä keskellä suuta – ja odottaa erityisesti lisätietoja.

Mitä tiedän tapahtumasta? En mitään – en siis saisi kirjoittaa tätä blogipostausta vailinaisten tietojen takia. Kuitenkin käsittääkseni poliisin toimet koskivat niin sivullisia kuin mielenosoitukseen tulleita ihmisiä. Tietoni perustuvat Helsingin Sanomien, YLEn ja Nelosen verkkosivuihin sekä poliisin tiedoituksiin, joita ei voida pitää lähdekritiikin kaikkia normeja täyttävänä. Poliittinen johto on hyväksynyt tapahtumat, mutta siitä huolimatta meidän – kansalaisten – tulisi vaatia lisää tietoa.

Jotain hämärää siellä on tapahtunut – tähän viittaa esimerkiksi tietosuojavaltuutetun selvityspyyntö. Myös minua yllättää kiinniotettujen suuri määrä – yli 100 ihmistä, joista suurin osa päästettiin pois yön kuluessa. Onko pidätyksissä ylireagoitu? Poliisi on vaitonainen taktisista syistä tarkemmista tiedoista; kuten tapahtumaan osallistuvien poliisien lukumäärästä. Toivon, että joku taho tulee vaatimaan täyden selvityksen tapahtumista.

Eräiden arvioiden mukaan sadankunnan mellakkapoliisin saartorengas, satoja poliiseja backuppina sekä viisi linja-autoa kuvaa, että mielenosoitus (tai mellakka) haluttiin tappaa heti. Aktivistit onnistuoivat tavoitteessaan luoda sekasortoa rakkaan kotikaupunkini keskustaan. He vain ujuttivat luontivastuun julkisvallan väkivaltakoneistolle.

Hmm… Sattumoisin julkaisupäiväksi tulee syyskuun yhdestoista – voinkin siis kytkeä tämänkin terrorismin vastaiseen sotaa. Mitä terrorismin vastainen sota on saavuttanut? Ihmisoikeusrikkoumksia, tuskaa ja pahoinvointia. Tehtyihin toimenpiteisiin nähden tulokset näyttävät jääneen laihaksi.

Pieni yhteiskuntatieteilijämme kävi nautiskelemassa kulttuurin riennoista Helsingin keskustassa Taiteiden yön tapahtumassa. Tosin kulttuurin nykytaso ei humanoidimme mielestä ole edes blogipostauksen arvoinen.

Haluaisinkin nostaa esille kysymyksen, jota jouduin itse pohtimaan: Miten pitkälle lakia voidaan rikkoa massatapahtumissa? Yhteiskuntatieteilijämme oli lähdössä kotiin kun hän Rautatientorilla havaitsi töhrijän tekemässä paheitaan rautatieaseman rakennukselle. Tietenkin astelin hänen luokseen ja huomautin spreijailijaa hänen toiminnastaan.

Välikysymyksenä, miksi minusta tuntui että olin ensimmäinen joka puuttui asiaan? Alueella kuitenkin oli paljon aikuisia, vastuullisia ihmisiä – vai onko tilanne nykyisin niin paha, ettei tuohon puututa.

Kun puhuin spreijaajalle mahdollisuudesta kutsua poliisi-setä paikalle, hän kuittasi kaiken toteamalla: “Nythän on taiteiden yö!” Samaan seikkaan vetosi myös puuttumaan aktivoitunut aikuinen. Jätin asian vain syvän halveksunnan tasolle – syyllistuen luultavasti itse samalla rikokseen.

Tunnettuahan on, että poliisi ummistaa silmät nuorten juomiselta ja katupissimiseltä esimerkiksi vappuna – joten tulisiko meidän hyväksyä muutkin rikokset erityispäivinä? Voidaanko pieni kansalaistottelemattomuus hyväksyä vappujuhlinnan seassa? Sallimmeko tuhopoltot juhannuksena? Valitettavasti sallin tuhotyön taiteiden yönä.