Aamu alkoi kaikkien rakastamalla tilastotieteellä, jossa tänään käsiteltiin graafista esitystä. Opettaja korosti, ettei turhaa multimediaa saa käyttää Exelissä (tai muissakaan tilastollisissa ohjelmissa). Sain arvon luennoitisijan kiinni vakavasta terminologiavirheestä: Hän totesi että 14 % ja 9 % erotus on 5 prosenttia, vaikkain hän tarkoitti varmasti 5 prosenttiyksikköä. Toki minulla olikin tämän seurauksena hyvinkin hauskaa, mutta en opettajaa korjannut.

Huomauttaisin, että ennen luennon alkua muutama ihminen puhui induktiosta. Pieni humanistinne sukkuloi paikalle ja kurkkasi heidän vihkomuistiinpanojaan; he pohtivat miten murtolukujen laskutoimituksia tehtiinkään. On Suomen Pisa™-menestyminen on loistavaa, mutta silti yliopistossa pohditaan murtolukujen laskutoimituksia. No, ei hätää: tekniikan ja innovaatioiden kotimaana me selviämme ilman mitään matemaattista pohjaa.

Tauolla kävin lukemassa sähköpostini ja kuulin tietoja liittyen instituutiovierailuihin (pakollinen osa opintoja) – luento ei ole hyväksyttävä poissaolosyy näiltä vierailuilta. Kuitenkin on mahdollista, että pystyn vaihtamaan ryhmääni kerran toiseen, jotten menetä ihanaa tietojenkäsittelyn johdantoluentoa.

Ja seuraavaksi jatkuikin luento valtio-opin parissa. Tällä kertaa keskustelimme (tai oikeastaan kuuntelimme saarnaa) siitä, miten puoluejätjestelmät rakentuvat. Luennoitsijamme kiinnitti minusta erityistä huomioa puoluetukien problematiikkaan demokratian kannalta. Selväähän on, että eduskuntapaikkojen mukaan jaettava tuki vahivistaa vahvia ja vähentää heikkoja. Tähän lisäksi voisi kommentoida, että eduskunnan opetusmateriaalissa mainostetaan röyhkeästi nykyisiä puolueita verrattuna niihin muihin puolueisiin, jotka ovat puoluerekisterissä.

Tänään aamulla heräsin liian myöhään ja meni sitten luennolla ehtiminen juoksuksi. Saavuin luentosaliin kello 10.13 ja hotaasti aivot alkoivat raksuttaa: luentohan alkoikin vasta kahden tunnin päästä. No, ei voi mitään.

Etsin tieni tietokoneelle ja aloin purkamaan ensimmäisen massapostituksen satoa. Toki valtiotieteilijöiden pitäisi olla viisaita, mutta sähköpostillemme sattui poliittista propagandaa – joka luonnollisesti käynnisti keskustelun siitä, mitä listalle saa lähettää. Onneksi viestien määrä tässä keskustelussa pysyi alle kymmenen. Kuitenkin saatiin ulos virallinen linja, jonka mukaan listalle saa laittaa melkein mitä vaan.

No, etsiydyin luentosaliin kello 12.15 kuuntelemaan toimeenpano- ja lainsäädäntövallan alkeita. Pohdimme konsensus- ja enemmistöjärjestelmien eroja, kun kohtasin ensimmöiset merkit matematiikasta: Lijphart-niminen tutkija oli saanut aikaiseksi jonkin sortin muuttujakikkailulla lukusuoran, johon valtiot voitiin sijoittaa niiden konsensushakuisuuden nojalla. Melkein tekee mieli lukea tämän sedän (tai tädin!) tuotantoa tarkemmin myöhemmin.

Jatkoimme luentoa eteenpäin, ja kappas: ensimmäinen matematiikan kaava! On empiirisesti havaittu, että yleensä parlamentin koko on kuutiojuuri väkiluvusta. Ennenkuin kaivatte rakkaat toverit laskimenne esille, pieni humanistinne teki sen jo luennolla. 5,2 miljoonan kuutiojuuri on noin 171.

Eniten minua luonnollisesti naurattaa, että yliopistoelämäni ensimmäinen matemaattinen kaava tulee valtiotieteilystä, eikä esimerkiksi tilastosta, jota olen jo lukenut 6 tuntia.

Illalla jatkoin työskentelyä opintojen parissa, sekoilin epämääräisesti sinne tänne ja jopa KELAn tädeille toimitin lahjakkaan tuotoksen – toivottavasti he arvostavat sitä äärettömästi.

Tänään kahdeksan aikoihin kun istuin tilastotieteen luennolla eturivissä, mieleni räjäytti huomattava havainto: kukaan ei voi pakottaa minua osallistumaan niihin luentoihin. Kurssi on nimittäin niin humanistinen, että jopa pieni humanistinne pelästyy sitä – kolme luentoa kulunut eikä opettaja ole maininnutkaan sanaa kaava. Samaan aikaan hoksaan, ettei kurssi olekaan niin triviaali – siinä täytyisi osata selittää juttuja, jotka ovat aivan triviaaleja, ja tunnetusti kun käytetään vetoamista triviaaliuteen, on kyseessä perinteisesti liian haastava tehtävä.

Tänään puhuimme mittareista sekä mitta-asteikoista, kokonaiset 90 minuuttia. Lisäksi toki pohdimme tutkimuslomakkeen tekemistä ja opettajamme jakoi suurta elämänviisauttaan:

Sen mun käyttämän mittarin reliabiliteetti ja validiteetti oli vähän miten sattuu. Mä jopa testasin sitä pyytämällä paria kaveria tekee samat mittaukset – ja ne saivat aivan eri tulokset. Mut gradu siitä silti tuli.

Päästyäni humanistitilastotieteestä, oli vuorossa tietojenkäsittelyä. Tämä pääaineopiskelijoille suunnattu kurssi on luultavasti raskain mitä minulla syksyllä on – sen suorittaminen vaatii yli kymmenen esseen ansiokasta palauttamista, joista toki osa on ryhmätyöläisiä.

Tänään pohdimme tietojenkäsittelyn etiikkaa. Valitettavasti massaluento ei ole paras paikka käydä keskustelua vaativaa opetusta, koska opiskelijajoukostamme vain pari-kolme oli aktiivisesti mukana aiheen käsittelyssä. Haluan ihailla suuresti opettajaamme, joka pyrki välttämään Open Sorsa-hörhöjen hyökkäystä Microsoftia sekä suljettua sorsaa kohtaan, kun pohdimme avoimmuutta ohjelmistotuotantoprosesseissa ja tietojenkäsittelijän vastuuta siinä. Mielestäni johdantokurssi ei ole oikea paikka tähän keskusteluun – jo vain sen takia että kyseessä oli parin sadan hengen luentoryhmä.

Juuri nyt odottelen oman laskuharjoitusryhmäni kokoontumista tietojenkäsittelijöiden Linux-luokassa.