Toinen periodi on alkanut jo, joten voinen paljastaa mitä pienen humanistinne olisi tarkoitus opiskella periodin aikana sekä kommentoida jo kuluneita tunteja.

Suomen poliittinen järjestelmä

Tutustumme (kaikkien yllätykseksi) Suomen poliittiseen järjestelmään, eli puolueiden, etujärjestöjen sekä kansalaisryhmien sekä median muodostamaan yhteiskuntaan ympärillämme. Kurssi perustuu keskustelevalle opetustyylille, josta en mainitse mitään – ensimmäistä sessiota ei vielä ole edes ollut.

Huomattavaa on, että kurssilla käytössä on verkko-oppikirja joka helpottaa huomattavissa määrin pienen humanistin elämää – kirjaston jonoja ei ole taisteltavana. Oppikirjassa siis on teksitmateriaalit ja tenttiin tulevat kysymykset. Yllätykseksein, tämäkin kurssi suoritetaan keskustelun, kotitehtävien ja tentin yhdistelmällä. Kyseenalaistan luonnollisesti tentin tarpeellisuuden, mutta tutkintovaateet eivät ole minun käsissäni.

Johdatus Euroopan unioniin

Luennoijamme on Tampereelta (tai ainakin hänellä on Tampereen yliopiston sähköpostiosoite) ja pohdimme kurssilla kahta pääkysymystä:

• Missä luuraa Euroopan unionin toimivalta?
• Miten ne päätökset syntyvät?

Kurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja suosittelenkin kaikkia Euroopan unionista kiinnostuneita tutustumaan luentomateriaaliimme, joka on vaivalla laadittu.

Julkisoikeus

Tämä kurssi on pakkopullaa, mutta luennoitsijamme onnistuu pitämään tunteja niin hauskoina, ettei sitä huomaa. Pohdimme siis oikeusjärjestelmän rakennetta julkisen hallinnon puolella – juurikin tutustumme perustuslakiimme aivan urakalla.

Tiesittekö, että lainkäyttö on muutakin kuin pykäliä ja ennakkopäätöksiä? Kurssin alussa esitettiin, että on olemassa lainopillinen syvätaso, joka pohjaa moraaliin. Lisäksi myös oikeuskulttuurilla on merkitystä – eli lakiteksit ei sano mitään mutta konteksti sanoo.

Ainoa heikkous(ko) kurssilla on sen aika, luennot nimittäin ovat ilta kuudesta ilta kasiin.
Johdatus Suomen hallintoon ja sen kehittämiseen

Vierailijaluennoitsijoita kuvaamassa Suomen hallinnon nykytilaa ja ajankohtaisia suunnitelmia. Tämä kurssi ei varsinaisesti ole minun alaani, mutta pieni humanisti suli kun havaitsi aiheena olevan myös kuntaliitot.

Joo, onhan tämä vähän hassua, mutta onko söpömpää asiaa kuin kaksi kuntaa jotka päättävät yhtyä ja sitten demokratia tekee jotain veikeää kun kunnat riitelevät siitä, mikä tulee niille nimeksi.
Tilastotiede (II)

Tuli tällekin ilmoittauduttua – tilastotieteen perusteiden toinen osa. Uskon, että vahva menetelmätieteiden hallinta on tärkeä pohja jokaisen humanoidin tiellä ja tilastotiedettä nyt sovelletaan jokaiseen asiaan johon sitä vain voidaan.

Valitettavasti suurimmalle osalle jalosta rodustamme tilastotiede on pakollinen paha, jolloin merkittävä osa kvantitatiivisista metodeista saattaa jäädä vähän tyngiksi. Tämä saarna saattaa kiinnostaa sinua, jos päädyt fuksiksi yleisen valtio-opin laitokselle tai muuksi humaanisen alan osaajaksi.

Sekä seuraavia kursseja virityksellä:

Eli nämä eivät ole niin merkittäviä, mutta koska niiden opiskelussa on hyväksikäytetty opiskelujärjestelmää on tämä huijausmetodi hyvin merkittävää.

Vinkki 1: Erilliskoe, tapaus Java-ohjelmointi
Jos osaat kurssin sisällön sen voi suorittaa erilliskokeella. Nopeaa, siistiä ja saa tälläkin opintopisteitä.
Vinkki 2: Erilliskoe, tapaus Johdatus ohjelmistotekniikan menetelmiin
Vaikket osaisikaan kurssin asioita voit silti suorittaa kurssin erilliskokeella. Näin toimimalla vältät raskaat ja aikaa vievät harjoitustehtävät, mutta kun osallistut samaan aikaan luennoille voit opiskella sen muuten normaalisti. Helppoa ja nättiä.

Myyvä otsikko on tärkein asia blogipostauksen jalossa taiteessa. En tule – onneksenne – käsittelemään sitä, että valtiotieteilijöillä olisi pariutumisvaikeuksia, vaan otan kantaa opiskelutekniikkaamme. Mutta silti, sallittakoon pienenä sivuhuomautuksena; tiesitkö että valtiotieteellisessä on suhteellisesti eniten sinkkuja?

Nyt asiaan. Kaikki tietävät, että matematiikka ei synny tutkijankammiossa Joltin avulla, vaan usein siinä on välttämätöntä käydä myös toverien matemaamaagikkojen kanssa kahvikupposella ja keskustella ongelman luonteesta. Näin ratkesi myös Fermaan suuren lauseen todistus lopulta, koska yksin puurretusta todistuksesta löytyi virhe.

Luulisi, että yhteiskuntatieteellisessä maailmassa keskustelu olisi vähintäänkin yhtä ratkaisevassa osassa, mutta tähän mennessä opinnoissa olen joutunut pettymään. Nimittän, yllättävää kyllä: emme keskustele paljonkaan.

Valtiotieteilijät tekevät opinnoista oman projektinsa jolle leimataan kova salaisuusluokitus päälle. Tämä minulle kerrotiin jo syksyllä, kun puhuimme verkko-opiskelun mahdollisuuksista opiskelijajärjestön tiedoittajan kanssa. Mutta en uskonut sitä todeksi, koska yhteiskuntatieteissä keskustelu on vielä oleellisempaa kuin matematiikassa. Matematiikassa ei ole mielipidekysymyksiä, yhteiskuntatiede taas on niitä täynnä.

Mutta totta se on; opiskelumuodot taantuvat itsenäiseen työskentelyyn – esseisiin ja tenttikirjan lukemiseen. Opiskelijatoverin kesken keskustelemme opettajista, mahdollisista tenttikysymyksistä ja jopa luontopiirejä syntyy muistiinpanojen kierrättämiseen.

Kaipaan jotain muuta. Kaipaan keskustelua, sosiaalisuutta, ihmisiä. Jopa ensimmäinen keskusteleva kurssini, Suomen poliittinen järjestelmä, muuttuu materiaalin lukemiseksi ja esseiden kirjoittamiseksi. On kiinnostavaa nähdä, kuinka keskusteleva ilmapiiri opintoryhmäämme saadaan aikaiseksi. Toki tämä on kova ennustus ennen ensimmäistäkään kokoontumista, mutta ainakaan en tule pettymään.

Kuluvana viikkona humanoidinnellanne on ollut mahdollisuus tutustua maailman ihmeellisyyteen niin opintoihin kuuluvalla kuin myös aivan oma-aloitteisella hulluudella.

Tiistaina olin tapaamassa Vihreän liiton edustajia siinä isossa kivitalossa makasiinien tuntumassa. Ensiksi seurasimme kansanedustajalaitoksen toimintaa ja pyydän saada kirjata pöytäkirjaan huomion:

Kansanedustajat ovat kurittomampia kuin tarhaikäiset lapset. Puheenjohtaja joutui useamman kerran keskeyytmään edustajien supattelun jotta puhujasta olisi saanut edes jotain selkoa. Ja kiellon jälkeen, edes pöytää nuijimalla hiljentyneet edustajat eivät.

Sitten humanistirykelmämme marssi eduskunnassa ka päätyi Vihreiden ryhmähuoneeseen itsensä Osmo Soininvaaran juttusille. Keskustelimme kansanedustajan työstä, EU:stakin taidettiin todeta pari sanaa ja kummastelimme päivänpolitiikkaa.

Seuraavana keskiviikkona oli vuorossa MTV3 uutisstudiossa vieraileminen – siellä on olemassa politiikan toimitus jota tervehdimme. MTV3 vierailusta mieleeni jäi huolellinen valmistautuminen ja ajan käyttäminen; kaksi toimittajaa viettivät kanssamme noin kolme tuntia vastaillen kysymyksiimme ja kierrättäen meitä uutistoimituksessa. Tapasimme Matin ja Tepon Matin ja Tepon käytävillä, jopa kohtasimme uutisankkurin joka kertoi omasta työstään opiskelijajoukkiollemme.

Perjantaina humanistinne päätti seikkailla ilman tovereitaan ja jäi oppimiskeskus Aleksandriaan koko perjantain ja lauantain väliseksi yöksi ja aamuksi. Useamman kerran uöllä havaitsin kummallisen, häiritsevän äänen joka jopa pelotti pientä humanistia. Kun tarpeeksi kauan olin sitä ihmetellyt, paljastui lähdekin: liikkuva valvontakamera päästeli pelottavia ääniään. Toki humanistillanne oli myös korkeampi tavoite – saada kasa esseitä semmoisessa sopivassa humanismitilassa tehdyksi. Ja humanisti ei koskaan petä suunnitelmiaan (paitsi jos on mahdollista harrastaa suurempaa humanismia) joten suuri nippu esseitä valmistui aamun koittoon mennessä.