Tänään aamulla kello 10 aikoihin joukkio valtiotieteen pääaineopiskelijoita muodosti idleringin ja yritti rentoutua ennen tenttiä Suomen poliittisen järjestelmän alkeista. Tentissä pohdittiin esimerkiksi tulopoliittisia ratkaisuja ja niiden vaikutuksia yhteiskunnalliseen elämään, puolueiden nousua, uhoa ja jopa tuhoa. Nämä eivät kuitenkaan pientä humanistin alkua suuresti ihastuttaneet, joten jätin niihin vastaamatta.

Pohdittavaksi tulikin dilemma, jota suurimmatkaan lakitieteilijät eivät ole kunnialla selvittäneet; kumpi määrää kaapin paikan: presidentti vaiko pääministeri. Kysymys kaapin paikasta ei ole mitenkään selkeä. Vaikka päälinja on ollut parlamentarisointi niin silti ulkopolitiikan kaksoisjohtajuus ja tasavallan presidentin vapautunut nimittämisoikeus ovat tätä vastaan. Presidentti on kyllä tietoinen valta-asemastaan kuten kahden lautasen vaatimus ja Suomen pankin johtajuutta koskevat ongelmat.

Kun tästä oli päässyt, joudun vaikean ongelman eteen: puhunko kuntien itsehallinnosta vai keskitynkö ennemmin oikeuslaitokseen poliittisena yksikkönä. Vaikka kuntien itsehallinto oli kiintoisa aihe, johon myös kuntaliitokset voisi liittää päädyin jostain mielijohteesta pohtimaan oikeuslaitosta. Vaikka vallan kolmijako-oppin mukaan tuomioistuimet tekevät politiikkaa niin tämä ideaalikuvaus on vähän kuin fysiikan kaavat: ilmanvastus jätetään aina huomiotta. Siispä tutkimuskysymys on vähintään mielenkiintoinen – mutta silti vähän käsitelty. Tosin, suomalainen tuomioistuin on varsin epäpoliittinen yhdysvaltalaiseen isoon siskoonsa nähden.

Pakenimme tentistä ja keskustelimme vastauksista – ja paljastui kuinka merkittävää logiikan hallinta on myös yhteiskuntatieteissä. Tentissä vastaattiin kahteen kysymykseen kolmesta, mutta olen esittänyt yhteensä viisi kysymystä. Tämä ei ole vilunkipeliä; osa kysymyksistä oli vaihtoehtoisia XOR-lausekkeen nojalla. No, ainakin eräs oli jättänyt XOR-lauseen huomiotta ja vastasi vääriin kysymyksiin. Mielenkiintoinen kysymys on, kuinka tälläinen vastaus arvostellaan – onneksi en ole opettaja.

Tänään kello 19.29 valmistautui opiskelijajoukkio lähtemään Metsätalon kolmannen kerroksen luentosalista kuunnellen vielä viimeisiä hallinto-oikeuden kuulemismenettelyn perusteita. Tiistai-ilta ei eronnut mitenkään erityisemmin niistä aiemmista, mutta silti se on eräs merkkikohta humanoidinne opiskelussa. Kyseessä on näet syyskauden viimeinen luento, ja nyt alkaa virallisesti loma. Tai no, “loma”.

Loma on hyvin suhteellinen käsite; uskallan väittää että nykyisessä yhteiskunnassa ei työstään pääse eroon vaikka yrittäisi. Työ hyppää nykyään kännykkään ja sähköpostia voi lukea joustavasti myös kotoa. Työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt eikä työtuntien laskeminen ole triviaalia toisin kuin ennen. Ja opiskelijalla taas hänen työssään ei mitata mitään tunteja – onneksi koska muuten työsuojeluviranomaiset olisi minunkin perässä.

Minulla on vielä kolme tenttiä tehtäväksi tulevan 7 päivän aikana. Sen jälkeen siirryn, kuten yritysmaailmassa usein kuvataan, uusien haasteiden eteen. Tavoitteeni olisi valmistaa tilastotieteen harjoitustyö, jonka tutkimusongelmaa voin valoittaa blogin lukijolle.

Usein olen kuullut väitettävän, että erästä tiettyä oppiainealaa suositttaisiin Suomen akatemian lukiolaisten tiedekilpailussa. Käyttäen tilastollista menetelmää, täsmällisemmin ksiitoiseen-yhteensopivuustestiä (eipä ole blogissa latex-tukea). Tämän jälkeen voin analysoida tulleita tuloksia ja tehdä päätelmiä siitä onko tutkimushypoteesini oikea; eli suositaanko biologeja yli kaiken. Selvää tietysti on, että yleisen tieteen etiikan mukaisesti julkaisen tutkimustulokset vähintään internetissä, jolloin ne tulevat myös Sinun nähtävillesi.

Kun tämä on tehty, olisi aika suunnitella ja toteuttaa ohjelmointiprojekti tietojenkäsittelyoppiin. Olen suunnitellut hyvin hämärää pelikonseptia, mutta tätä valotan lukijoille vasta kun peli on valmis ja arvosana siitä on saatu. Toki tällöin pääsette myös pelaamaan tätä peliä. Ja kun tämä on tehty, niin voisi kaivaa tekemättömien hommien listalta muutaman objektin lisää esille, ettei aika vain käy tylsäksi.

Tämä postaus on myös merkittävä harppaus blogille. Kyseessä on blogin viideskymmenen postaus. Juhlistamme seuraavan kerran sadannetta postausta, uskoakseni toukokuun aikoihin. Kiitokset kaikille aktiivisille lukijoille elämäni ja huolieni seuraamisesta. Toivon, että blogini on ollut nautinnollinen teillekkin.

Yours sincerely,
matnel
humanoidi

Kannattaa olla yliopisto-opiskelija jolla on verkostoja vaikka minne. Humanoidin matematiikan laitoksen valvonta tuotti tuloksia, koska sähköpostiin kolahti kutsu ilmaiselle luennolle ja sen jälkeen ilmaiseen kahvittelutilaisuuteen. Yllättävää kyllä, sekä luennot että kahvi ovat aivan kiinnostavia: ekonometria ja aikasarja-analyysi sekä myös jotain syötävää.

Joudun tunnustamaan, että en ymmärrä näistä asioista juurikaan mitään mutta sitäkin varten olen yliopistossa. Suomen tilastoseura on järjestänyt vakuuttavia luennoitsijoita esimerkiksi Suomen pankista ja tietenkin tämäkin mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi. Ehkäpä he ymmärtävät aloittaa niin alkeista, ettei suurempaa tuskaa pääse syntymään.

Oikeastaan mahdollisuus tutustua aikasarja-analyysiin osui sopivaan ajankohtaan – suuri teoriani on että eduskunnan työskentelyssä on havaittavissa neljän vuoden jaksollisuus mutta tilastolliset taidot tämän osoittamiseen ovat uupumassa kesken. Järkytykseni kuulin, että aikasarja-analyysi kuuluu vasta tilastotieteen syventäviin opintoihin, jolloin niitä tuskin on suunniteltu kandinalulle. Tosin en vielä ole tarkistanut kansantaloustieteenlaitoksen opetustarjontaa; laskuharjoitusten vetäjä arveli että siellä saattaisi olla jotain kivaa myös.

Koska humanisteilla on tapana kirjailla yksinkertaisuuksiakin ylös ettei ne vain ehdi unohtumaan, voisin ohjata tulevia opiskelijoita seuraavalla viisaudella:

Kannattaa liittyä itseään kiinnostaville sähköpostilistoille aina, vaikka se sattuukin kun inbox täytyy rajatta – siellä voi olla vaikka kutsu tulla syömään pullaa. Siispä, verkostoidu – hanki ystäviä. Ehdottomasti ei saa lannistua normaaliin (ja yliopiston tukemaan?) perinteiseen ajattelutapaan vaan yhdistellä aineita hyvinkin rohkeasti. Erityisesti poikkitieteellisyyttä “kovien” tieteiden suuntaan tarvitaan mielestäni enemmän.

Voisin perustella tuota matematiikan ja tietojenkäsittelyn merkitystä vähän tarkemmin, kun nyt nostin sen esille. Miksi yhteiskuntatieteen tarvitsevat tämän alan osaajia? Ensinnäkin, hyvin harva yhteiskuntatieteilijä pystynee yhdistämään näitä tieteitä toisiinsa, jolloin tutkimusmetodologia on kääntynyt liikaa humanistiseen suuntaan. On ollut olemassa luonnontieteellisorientoitunut behaviralistinen tutkimusaate, mutta se kuihtui pois (Berndtson 2005, 68-69).

Lisäksi, tietotekniikka ja hallintotiede ovat kova yhdistelmä, koska jokaisessa hallintotieteen uudemmassa teoksessa korostetaan sitä kuinka hallinnon tulee pystyä soveltamaan informaatioteknologioita. Tälläisessä tilanteessa henkilö, joka ymmärtää tenkiikan mahdollisuudet ja rajoitteet on vähintääkin haluttu työyhteisön jäsen.