Yllätyn aina yhtä paljon kun törmään matematiikkaan yhteiskuntatieteiden sisällä. Oppiaineet ovat luonteeltaan varsin erilaiset, mutta silti niin kovin samankaltaiset. Esimerkiksi kurssimme yhteiskuntatieteet ja argumentaatio vastaa noin likimäärin diskreetin matematiikan laajuudessa logiikkaa, vähän tilastotieteiden ksäittelyä ja sitten filosofiallista ajattelua.

Muuten, nyt aivan erillisenä kommenttina todetaan että filosofia ja matematiikka eivät myöskään ole kaukana toisistaan. Esimerkiksi Tampereen yliopistossahan on matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos joka kuuluu informaatiotieteelliseen tiedekuntaan. Kiintoisa jaottelu täytyy todeta, mutta kun mietin Päivölässä kuuleemaani Venäjän tiedeakatemian jäsentä Anatoli Butkowskia ja hän sivuutti luennossaan kiintoisasti matematiikkaa ja filosofiaa.

Mutta, tämä on varsin luonnollista, koska olen nähnyt seuraavan esityksen (Ahokallio&Tiilikainen: Filosofian prima, Kirjapaja 2002) luokittelun tieteistä:

• Formaalit tieteet
• Logiikka
• Matematiikka
• Filosofia
• Metafysiikka
• Tietoteoria
• Etiikka
• Estetiikka
• Puhtaat tieteet
• Fysiikka
• Kemia
• Historia
• Soveltavat tieteet
• Tekniikka
• Oikeustiede
• Rauhatiede

Esitän hypoteesin: päästäksemme listan soveltaviin- ja perustieteisiin tulee jokaisen opiskelijan tietää mistä olemme tulossa, eli tuntea vähän formaaleja tieteitä ja filosofiaa. Koska kyseessä on hypoteesi, niin todistusta ei tarvitse esittää; mutta todettakoon seuraavasti: “Ei mahdu marginaaliin.” Näin siis niin filosofian, logiikan kuin matematiikan opinnot ovat tarpeellisia.

Seuraava kysymys on, mitä minä opiskelen eli onko yleinen valtio-oppi enemmänkin soveltavaa vai perustutkimusta. Yritän vastata tähän kysymykseen, vaikka olen vain fuksi ja sen lisäksi se on aiheen kannalta irrelevantti. Perustutkimus on määritelty vastauksena kysymykseen: “Miten asiat on?” Soveltavat tieteet taas ennemminkin pyrkivät johonkin tiettyyn päämäärään perustukmuksen avulla. Tällä määritelmällä olisi valtio-oppi sekä puhdas että soveltava tiede. Fuksi panikoi, heiluttaa käsiään ja toivoo ettei kukaan havaitse epävarmuutta vastauksessa.

Mutta, nyt on aika harrastaa pientä sienestystä. Aikaisemmin olen hypoteesissa pyrkinyt väittämään että matematiikka on välttämätöntä yhteiskuntatieteen opiskelulle yhdessä muiden oppiaineiden kanssa. Nyt otan vielä kaameamman asteen, väitän että matematiikka ja yhteiskuntatieteet ovat varsin lähellä toisiaan.

Matematiikka tutkii puhtaimmillaan jotain jota ihminen on konstruktoinut pääkoppansa sisälle. Kaikki tälläinen todellisuuteen liittyvä realiteetti kannattaa pyyhkiä pois. Edelleen, uskoisin että yhteiskuntatieteet tutkivat mitä ihmiset ovat luoneet. Sillä on olemassa reaalimaailman vastine, mutta silti se perustuu sille mitä ihmiset ovat oikeasti saaneet aikaiseksi.
Toki matematiikkaa ja humanismia eroittaa moni asia: matematiikassa sovelletaan deduktiota, humanismissa induktiota ja abduktiota. Tämä siis pyrkii kertomaan teorian luonteesta: induktioon ja abduktioon liittyy aina epävarmuustekijöitä. Tosin, päättelun rakenne on kaikissa niissä samanlaista, oletuksista (premissit) johtopäätökseen.

Toivon, että lukija pystyy tekstin lopussa tekemään havaintoja blogaajan väsymyksestä. Tästä voitaneen esittää seuraava looginen päättely: Väsyneet ihmiset tekevät hassuja tekstejä. Blogaaja on väsynyt. Siispä (notaatio ∴) blogissa on hassua tekstiä. Päättely on sekä validi että pätevä – eli päättely on sound.

Tätä kolmatta periodia on jäljellä kaksi viikkoa. Sitten on aika siirtyä vuoden viimeiselle neljännelle periodille. Huhut kyllä kertovat, että yliopistolla olisi viides periodi kesällä, mutta niistä tulee ehkä tietoa vähän myöhemmin.

Heti ensimmäinen tärkeä asia on tilastollisten ohejlmien harjoitustyön esittäminen huomenna. Oma tutkimuksemme käsitteli asumismuodon, sukupuolen ja itsenäisyyden välistä suhdetta. Nopeana referointina: tutkimuksemme osoitti että käytössämme olleessa otoksessa valtiotieteilijöistä tyttöjen ja poikien itsenäisyyden kaipuussa oli eroja. Havaitut erot olivat tilastollisesti merkittäviä (p=0,006).

Sitten tuleekin vastaan murheenkryyni-kurssi: poliittisen ajattelun perusteet. Aiemmin mainitsemani essee Platonin Valtiosta ja sen lisäksi vielä kirjallisuustentti. Onneksi yhteisöllisyys muodostui avukseni; olemme muodostaneet opintopiirin joka referoi kirjan suomeksi. Oma osuuteni on muuten siinä kunnossa että lähetän sen opiskelijatovereilleni. Toivotaan, että tämä riittää sen kanssa koska tähän anjoviskiusaukseen en halua enää koskea.

Voisin muuten blogin lukijoille kertoa, että valtiotieteellisessä tiedekunnassa on varsin hyvä palautteen keräämisjärjestelmä: jokaisen kurssin lopuksi kerätään kurssikysely, jota sitten kai oikeasti käytetään suunnittelussa ja kehittämisessä avuksi. Tai näin ainakin meille aina väitetään. Onneksi näin, koska minulla on oikeasti mielipiteitä tuosta poliittisen ajattelun perusteiden kurssista.

Sitten on onneksi sellaisia kevyitä kursseja kuten yhteiskuntatieteet ja arguentaatio. Siellä oikeasti pärjää yllättävän pitkälle diskreetin matematiikan perusteilla, erityisesti logiikkaa soveltaen. Esimerkiksi kurssilla hämmästelimme varsin pitkään miksi epätodesta saa seurata mitä tahansa ja esitin olen keksinyt siihen varsin hyvän esimerkinkin: Jos voitan lotossa, niin ostan asunnon. Harjoitustehtäväksi jääköön totuustaulun luonti ja sen täsmällisempi tarkastelu. Ja siitäkin sitten luentokuulusteluun, eli tenttiin jotta tulisi opintopisteitä. Eihän opintopisteet ole itsetarkoitus, mutta tämä kurssi on muutenkin pakko käydä.

Jo muinaiset kreikkalaiset pohtivat minkälaisia ovat hyvät ihmiset ja kannattaako ihmisen olla oikeamielinen – kuten he asian ilmaisivat. Masentavaa kyllä, tämä kysymys – kuten myös pohdinta parhaasta valtiomuodosta – jatkuu edelleen. Otin ensi askeleeni filosofian ihmeelliseen maailmaan lukemalla Platonin Valtion osana Poliittisen ajattelun perusteiden kurssia.

Seuraavana askeleena olisi tehdä noin kahdeksan sivun essee aiheesta. Mallina on kaikille tuttu “erittele ja tulkitse”, jonka pohjalta mietin seuraavaa sisällysluettelorunkoa:

• Johdanto
• Valtiotyypit
• Ihmistyypit
• Ihannevaltio
• Yhteiskuntaluokat
• Filosofi-kuninkaat
• Sotilaat
• Asuisinko itse Valtiossa?
• Taide
• Oikeamielisyys

Lisäksi mietin kahta erillistä harmaalle painettua ajatustenvirran omaista osuutta; toinen käsittelee tasa-arvoa ja toinen sotaa. On oikeasti kiintoisaa huomata, että esimerkiksi tasa-arvoa koskevat kysymykset ovat olleet melko samankaltaisia; Platon käyttää tasa-arvon määritelmänä minun ajatusmaailmaan sopivaa samat oikeudet ja samat velvollisuudet-käsitystä.

Sodasta voisin huomauttaa, että Platon kiinnitti huomiota siihen että tyrannien on pakko sotia pitääkseen kansakunnan yhteisenä. Edelleen nykypäivänä sama käsitys on voimassa (vrt. Paloheimo ja Wiberg: Politiikan teoria) – ja pienenä yhteiskunnallisena huomautuksena todettakoon että ehkä kaksi kiintoisinta sotivaa valtiota tällä hetkellä on Yhdysvallat (Operation Iraqi Freedom) ja Venäjä (Operaatio Tšetšenian vapaus). Oikeastaan, popularisoidaan tätä ja katsotaan hetkeksi aikaa nykyisiä sotia. Nopeasti katsottuna vähässä ovat valtiot joissa toinen sotiva osauoli ei olisi autoratiivinen.

Jos lukija jaksaa lukea Valtion 10 ensimmäistä sivua (kuten kirjan edellinen lukija teki: marginaalimerkinnät päättyvät sivulle 7) hän huomaa että koko teos käsittelee oikeastaan yhtä kysymystä: ollakko vaiko eikö olla oikeamielinen ihminen.

Aristoteles yrittää argumentoida että todella ihmisen kannattaa olla oikeamielinen – mutta mielestäni hän tässä epäonnistuu. En nimittäin pitänyt vakuuttavana viimeisen kirjan selitystä siitä miten väärämieliset tulevat kärsimään enemmän kuin oikeamieliset kuolemassaan. Toisaalta, ehkä kyse on vain lukijan tyhmyydestä – mutta samoin perustelun tueksi luotu valtio on vähintäänkin kiinnostava.

Kyseessä on harvainvalta (aristokratia), joka on varsin hyvä pohja. Nimittäin, demokratia ei oikeasti toimi, kuten esimerkiksi äänestysprosentti meille paljastaa. Harvainvallan hyvä puoli näet on, että silloin todelliset viisaat miehet pääsevät päättämään asioista – eikä nimeltä mainitsemattomat mitään osaamattomat ministerit.

Kuitenkin, Aristoteleen muotoilema aristokratia on vinoutunut, siellä ei vain voisi mielestäni asua. Esimerkiksi sotilasyhteiskuntaluokassa kaikki on yhteistä; mukaanlukien naiset ja lapset. Nyt taas tulee hetki ideoida, mutta jos lukija on tutustunut Utopiaan, se on lähellä sitä mitä its epidän hyvänä.