Lukuvuoden kolmas periodi päättyi eilen minun kohdallani noin tunnin ja kymmenen minuutin rutistukseen. Pakollisen ja valitettavan epäkiintoisan poliittisen ajattelun perusteiden tenttihän se oli.

Ensiksi minun piti ertailla Mary Wollstonecraftin, Rousseaun ja Burkean ahatusmaailmaa toisiinsa ja lisäksi kiinnitätä huomioita heidän näkökulmiinsa Ranskan suurta vallankumousta kohtaan. Käsittelin asia avertailemalla Wollstonecraftin tasa-arvokäsityksiä edellä mainittuiden miesten käsityksiin.

Seuraavana edessä oli Simone de Beauvoir ja feminiininen tutkimussuunta. Kuulema de Beauvor voiana nähdä feministisen tutkimussuunnan uudistajana ja muistelin sitten epämääräisesti jotain Second sex-nimisestä teoksesta ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Kiinnitin huomiota siihen, että Simone nosti esille sen, että naiset elävät miesten muodostamassa maailmassa – siitä onko tämä totta voi olla ihan toista mieltä.

Kolmanneksi pääsin arvailemaan Machiavelli ja Hobbesin eroja toisiinsa ja bonuksena ajattelemaan Italian kaupunkivaltioiden yhdentymisen ongelmia (Machiavelli) ja valtiokeskeistä politiikan teoriaa (Hobbes). Muistelin epämääräisesti Machiavellin johtajuushahmoa Ruhtinas-teoksesta ja vertasin sitä mielikuviini Hobbesista.

Kuteb ehkä tekstistä havaitsee, tentti ei välttämättä menny erityisemmin hyvin. Määritellään seuraavasti: On noloa, jos esittämilläni taidoilla saa kurssin hyväksytysti suoritettua. Uusintatentti onkin jo kalenterissa – 25. toukokuuta. Sitä ennen vietän varmasti session luennoitsijan kanssa ihmetellen omia tenttivastauksia ja pohdiskellen miten niitä saisi parannettua.

Jos nyt analysoin suoritustani niin ongelmia on kurssin kanssa ollut vähintäänkin kaksi. Ensimmäiseksikin, kurssin asiasisältö ei minua kiinnosta. Tästä johtuen motivaationi opiskella ulkoa poliittisia ajattelijoita on vähäinen. Lisäksi, kun muistettavana olisi hajautustaulun näköinen tietorakenne: henkilöiden joukon ja ajatusten joukon välinen yhteys tulee muodostaa. Ja koska nimimuistini on kovin, kovin huono niin eipä suoriutuminen voi olla erityisen hyvä.

Lisää syitä epäonnistumiseen kuulen varmastikin luennoitsijalta.

Tänään tuli aika näyttää kyntensä yhteiskuntatieteiden ja argumentaation tentissä. Tilastotieteen luennolta poistuneena kävelin kohti psykologian laitoksen tiloja kurkaten samalla käyttäytymistieteellisen tiedekunnan ruokalaa – liikaa jonoja.

Saavuin ensimmäisten joukossa tenttisaliin ja asettauduin yliriviin. Sali tuli poikkeuksellisen täyteen ja muutama mattimyöhäinen joutuivat oikeasti etsimään niitä paikkoja. (Miksi aina pitää jonkun tulla myöhässä – ei voi olla niin vaikeaa tulla ajoissa.)

Ensimmäinen kysymys käsitteli deduktiivista päättelyä. Oletettiin että päättely oli pätevä ja mietittiin miten johtopäätöksen arvo vaihtelee premissien arvon suhteen. Toisaalta jos tiedettiin myös premissit todeksi, niin tuli erikseen tarkastella tätä sound-tilannetta.

Nopean implikaation totuustaulun piirtämisen jälkeen kirjasin vain havainnot ylös: jos päättely on pätevä ja premissit ovat totta, niin johtopäätös on totta. Jos premissit eivät ole totta, emme voi sanoa mitään  johtopäätöksen totuusarvosta. Sitten muutama havainto siitä että sound vaatii sitä, että premissit ovat tosia, jolloin on välttämätöntä että johtopäätös on totta.

Seuraavaksi tuli pohdiskella abduktiota salapoliisipäättelynä. Tehtävän käsittelyn aloitin kuvaamalla sitä mitä abduktiivisella päättelyllä tarkoitetaan.: Jos A olisi voimassa niin B havaittaisiin. Kun B havaittiin niin on olemassa mahdollisuus, että A oli voimassa. Otsikon innoittamana annoin valaisevan esimerkin erästä piippua käyttävää salapoliisia  ja hänen tohtoriystäväänsä käyttäen – hovimestari oli murhaaja. Lisäksi nostin muutaman päättelyyb liittyvän riskin esille.

SItten olikin aika valita viimeinen kolmas tehtävä. Päädyin kertomaan kriittisestä ajattelusta ja vaalipuheista. Korostin, että kriittinen ajattelija kysyy aina seuraavat kysymykset:

• Miten?
• MIksi?

Jatkoin aiheen käsittelyä muutan esimerkin valossa ja lopulta pääsen toteamaan: “Valitettavasti harva suomalainen on kriittinen ajattelija.” Olkaa te, rakkaat blogin lukijat näitä kriittisiä ajattelijoita!

Keräsin välineet, palautin paperin ja poistuin. Kolme opintopistettä sain jaksamalla kirjoittaa kolme vastausta tunnissa.

Tänään poliittisen ajattelun perusteissa viimeisellä luennolla ennen tenttiä toistemme tekemiä harjoitustöitä. Tekemäni työ herätti vähän huvittuneisuutta lähdeluettelonsa takia. Mutta kun ihmiset katsoivat sitä läp nousi esille myös toinen seikka: työni ulkoasu on siisti ja kaunis. Eräs tyttö vähän kyseli tarkemmin miten se on tehty ja totesikin sitten:

Kaikkea meille täällä valtsikassa opetetaan, mut sitten ei tommosia tieteellisiä teksinkäsittelymenetelmiä. Ei me olla mitään käytännönläheistä täällä opiskelemassa. (likimääräinen lainaus)

Vastaanotto oli muutenkin lämmin, työn ulkoasua verrattiin kirjaan tai luentomonisteeseen. Ei ollenkaan huono saavutus, mutta mitä muutakaan voisi olettaa oikeaoppisten järjestelmien tuottavan ulos. Tosin, sisältöä kukaan opiskelija ei onneksi kommentoinut – ehkäpä luennoitsijalta saan siitä palautetta kun menen tentin jälkeen hänen vastaanotolleen.

Mutta, aikaisemmin mainitseman tytön kommentti sai minut kiinnostumaan yrittää järjestää sopivaa tietotekniikkakurssia laitoksen opiskelijoille. Ajattelin käydä puhumassa siitä laitoksessa jollekin ihmiselle ensi viikolla. Luultavasti jututan amanuenssia asiasta ja katsotaan kuinka nopeasti minut potkitaan ulos.