Tänään petyin Oodi-nimisen opintojärjestelmään kun sieltä ei löytynyt kurssia jolle minun piti ilmoittautua. Tämä on selvästi ylläpidon virhe, enkä voi tai edes yritä Oodia tästä syyttää. Mokia sattuu kaikille, myös yliopiston väelle.

Päädyin silti lukemaan lisää Oodi-järjestelmästä ja yllätykseni havaitsin Oodin tietoturvan huolestuttavan ylläpitävää tahoa: Vuoden 2006 toimintasuunnitelmassa haasteeksi vuoden 2006 jälkeen on muotoiltu tietoturvasuunnitelma. Toki tietoturvaa valvotaan jo nyt: toimintasuunnitelman mukaan tietoturva varmistetaan jokaisessa projektissa.

Uusimmassa vuoden 2004 toimintakertomuksessa taas ei todeta mitään tietoturvasta, vaikka muita projekteja onkin kommentoitu mielestäni aika runsaasti. Voit toki lukea dokumentteja itse, tässä linkki.

Miksi tämä niin minua kiinnostaa? Ottaen huomioon, että Oodiin on tallennettu osoitetietoni, sähköpostini ja saamani arvosanat (jotka ovat kai muutenkin julkista tietoa tosin) ja vastaavat tiedot jokaisesta muusta yliopiston opiskelijasta… Niin, järjestelmän käytöllehän ei ole vaihtoehtoja.

Kiintoisana jatkokysymyksenä voidaan esittää: missä kunnossa tietoturva on yliopistoissa muuten?

Lainattakoon aluksi !assembly-kanavalla käytyä keskustelua (puhuimme html-sivujen tekemisestä):

20:49 <@embo> matnel: humanistina sun pitäis käyttää wordiä ja powerpointtia
20:49 < Japsu> embo: matnel on erilainen humanisti
20:49 < Japsu> embo: se käyttää irkkiä ja LaTeXiä mesen ja wordin sijasta
20:49 < matnel> embo: toki mä niitäkin käytän
20:49 <@embo> Japsu: jeps, hämmentävää
20:50 <@embo> matnel: olitkin erilainen humanisti

Tämä lienee aika stereotypinen kuva humanistista (yhteiskuntatieteilijästä jos tarkkoja olemme). Sulje hetkeksi silmäsi ja mieti mitä sinulle tulee yhteiskuntatieteilijästä mieleen… Onko hän?

• tyttö
• epätoivoinen tietokoneen kanssa
• hyvin koulussa aikoinaan menestynyt
• lyhyen matematiikan lukija

Stereotypiat ovat vahvoja, eikös vain? En luonnollisestikaan edes halua otaa kantaa tuon listan todenmukaisuuteen. Kuitenkin on olemassa mahdollisuus, etten sovi stereotyyppiseksi yhteiskuntatieteilijäksi. Mutta onko se edes tarkoitus – olenko yhteiskuntatieteilijä?

Yhteiskuntatieteilijä tarvitsee tieteelisen maailmankuvan Hänen tulisi olla pitkäjänteinen, kielitaitoinen ja kykenevä itsenäiseen työskentelyyn sekä kriittiseen ajatteluun. Toiki tulee ymmärtää (sekä olla kiinnostunut) yhteiskunnan lainalaisuuksista. Itsetunnosta ja kunnianhimosta ei myöskään ole haittaa. [Lähde: Työministeriön AVO-ohjelman yhteiskunnan tutkijan kuvaus]

En näe tuossa itseäni. “Mutta hetkinen” , tarkkaavainen lukija huudahtaa ja jatkaa: “Jos et ole yhteiskuntatieteilijä, mikä ihme sitten olet?” Tarkkaavainen lukija on saanut ahdistettua arvon humanoidin nurkkaan, joudun myöntämään kirpeän totuuden: “En tiedä.” Vaihtoehtojen joukon mahtavuus ei ole suuri. Matemaatikko en ole ja soodariksi en muutu, siispä olen… Humanoidinne antautuu kompleksisen kysymyksen edessä. Edes Eulerin kiertokanki ei auta tehtävän ratkaisun kanssa. Onneksi kysymyksen prosessintia voi jatkaa vielä pitkään.

Perjantaina Helsiingissä vietettiin autotonta päivää, eli toiveena oli että jokainen pieni helsinkiläinen jättäisi autonsa kotiin ja kokeilisi kulkea julkisilla. Toki päivän onnistuminen on epäoleellista, mutta ajatuksena hyvinkin veikeä.

Tarkkaavainen lukija on voinut huomata, että tekstin alussa on hyvin epämääräinen johdantojakso yrittää epätoivoisesti liittää otsikon ja tämän tekstin toisiinsa. No, ei anneta tälläisten pienten juttujen haitata.

Yllättävää ja odottamatonta kyllä (tiestiko, että sana yllättävää esiintyy 1,3 kertaa useammin luonnontieteissä verrattuna humanistisiin aiheisiin – sanalle odottamaton vastaava luku oli 2,2) en ajattele ehdottaa päivää, jolloin kaikki ihmiset jättäisivät käyttämättä sähköpostia. Tämä olisi silkkaa hulluutta, koska sähköpostitse liikkuu usein kriittistä tietoa.

Mutta voi, voi – on humanoidilapsen elämä julmaa: viikonlopun aikana olen saanut yhden (1) sähköpostiviestin. Olo on hyvin hämärä – onko minut poistettu huomaamattani sähköpostilistoilta? Vaikkei näin olisi käynytkään, on orpo olo – olenko unohtanut jotain hyvin merkittävää jossa kaikki muut sähköpostin lähettäjät ovat. No, täytyy kärsiä vielä hetki. Pian alkaa ensi viikko ja ah-voih maililistat tulevat varmasti pursuamaan ilmoituksia mitä erinäisimmistä asioista.