Verkkosivuillani vierailleet ovat varmasti huomanneet minkälainen avoimuuslinja minulla on omiin töihini: ne ovat kaikki luettavissa, vaikkei tämä ehkä täysin viisasta olekaan. Esimerkiksi pohdintani informaatioteknologiasta ja politiikasta on jo verkossa muttei vielä loppusijoitettuna oikeaan paikkaan. Pidän imarreltavana jos joku oikeasti pitää tälläisiä humanoidin tekstejä niin arvokkaina että niihin kannattaa tutustua.

Kuitenkin suhtautuminen näihin aiheisiin vaihtelee varsin huomattavasti. Olin mukana ryhmässä joka julkaisi luentomuistiinpanot verkossa ja sai varsin arvostelevia kommetteja osakseen – luennoitsijan puolelta. Tässä selvästi kohtaa kaksi erilaista toimintakulttuuria ja silloin asiat eivät enää ole siistejä ja kivoja.

Pääargumenttimme oli että yliopiston opetus on lain pohjalla avointa, mutta tätä on vaikea syventää koska en ole lakimies tai edes lukenut hallituksen esitystä ja muita esitöitä. Kuitenkin, ainakin yhteiskuntatieteiden luennoilla ihmisten kädet käyvät kuumana kun raapustellaan huomioita ja ajatuksia luennon sisällöstä. Siitä miten tiettyjä termejä pitäisi tai voisi tulkita; itse usein kirjoitan omia ajatuksiani aihepiiriin liittyen tai sitä sivuten.

Toisaalta vasta-argumenttina esitettiin suunnilleen verkkomedian perustavanlaatuinen ero paperisesta mediasta. Verkkomediaa on helppo jakaa eteenpäin ja se tulee nopeasti kaikkien nähtäviksi. Sen sijaan luentomuistiinpanot ovat rajtumman joukkion saatavilla – niitä lainataan enintään muutamalle tutulle jotka eivät olleet luennolla.

Nyt tulee jännittävä ajatus; koska luennot ovat kuitenkin julkisia tilaisuuksia – onko se ongelma että niitä kommentoidaan verkossa. Olen täällä blogissakin valitellut useampien luentosarjoja ja välillä jopa moittinut niitä. Olen kiinnittänyt huomiota luennoitsijan käyttämään terminologiaan ja jatkanut pohdiskelua virtuaalisella muistikirjallani. Kannattaako kenenkään siis tulla luennolle jos ei ole valmis siihen että aiheesta käydään yleistä keskustelua?

Toisaalta ymmärrän miksi kaikki eivät välttämättä halua että luentoja tarkkailtaisiin erityisellä täsmällisyydellä. Se saannaa nostaa jännitystä ja pelkoa siitä mitä uskaltaa sanoa kun kaikki potentiaalisesti sattuukin yleisesti saatavilla olevaan mediaan jossa se myös pysyy. Omaa virhettään olisi vaikea korjata jos sellainen esitykseen jostain syystä sattuisi. Tai mitä jos sanomani tulkittaisiin väärässä kontekstissa?

Tästä huolimatta on aika tehdä lupauksia: jos joskus opetan yliopistossa, materiaali tulee olemaan sopivalla lisenssillä varustettu ja kaikenlainen kommentointi ja keskustelu sallittua. Olen muutaman kerran saanut palautetta siitä mitä olen verkkosivuillani julkaissut koulutöistä, mutta palaute ei ole ollut erityisen negatiivista.

Suomen ylioppilaskuntien liitto argumentoi tällä hetkellä runsaasti maksuttoman koulutuksen puolesta. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on tehnyt suuntaa antavan laskurin siitä kuinka paljon opinnot maksaisivat. Mietin hetken miten laskuri on toteutettu ja kappas, lähdekoodihan löytyi sivulta (uudelleenmuotoiltu tarkoitukseen sopivammaksi):

var painot = [1, 1, 1.9, 1.3, 1.6, 1.5, 1.3, 1, 1, 1.6, 3.5, 1];

function laske() {
var summa = vuosien_määrä*200;
var kerroin = 104.4955;
for (var i = 0; i != 12; i++) {
var v = (perusopinnot*(2/3))+aineopinnot+(syventävät opinnot*(4/3));
v = v*kerroin*painot[i];
summa = summa + v;
}

Pitkään aikaan en ole nähnyt yhtä sienistä mallia, joka HYYtä lainaten perustuu

Helsingin yliopiston toteutuneisiin koulutuksen kustannuksiin vuodelta 2006 ja karkeisiin arvioihin oppialojen kalleuseroista. Eri opintotasojen välisiä kustannuksia on yritetty myös arvioida.

Ei tuossa mitään muuta, kuin se että ottaen huomioon varsinaisen mallin epätarkkuus – onko järkevää ilmaista että arvon humanoidinne opinnot tähän mennessä olisivat tulleet maksamaan 12560,81 euroa? (Varsinkin, jos syötin kaikki tiedot oikein!) Tarkkuus 12000 tai 13000 olisi riittänyt minulle ihan hyvin,

Löysinpä netistä listan asioista joita pitäisi vielä tehdä.

Erityisesti suosittelen kiinnittämään huomiota kohtiin 10, 14, 18, 19, 27, 37 ja 50.

Epätoivoinen rakastuminen ja sydämen särkyminen oppimiskokemuksena kuulostaa ainakin lohduttavalta – kunhan tämän vielä muistaa silloin kun sydämensä on särkenyt. Teekkarien kanssa tappeleminen on aina viihdyttävää (mutta taideopiskelijat, joku raja sentään pitää olla) – ja teekkariystäväni saikin heti omia ajatuksia:

19:51 <@piat> vois vaa mennä jollekki arkkarille haastaa riitaa 😀
19:51 <@piat> jep, sepä täyty tehä

Kuka tulisi mun kanssa pyjamassaan luennolla ja sitten voitaisiin kaikki halia luennoitsijaa yhdessä?