Ei toki kansanedustajana ainakaan niin helposti, vaan tutkimusapulaisena.

Aamu lähestyi kahdeksaa kun kipusin portaita ylös. Ovesta sisään ja nimeni oli onneksi listassa. Turva-tarkastuksessakaan ei ilmennyt mitään outoa. Siispä olin sisällä eduskunnassa ja minut neuvottiin kabinettiin odottamaan kansanedustajaa.

Osana laadullisten menetelmien kurssia teemme kukin kurssilainen yhden haastattelun. Eli siis vierailemme eduskunnassa ja suoritamme puolistrukturoidun kysymys-vapaamuotoinen keskustelu-session. Kyseessä on jonkinmoinen välimuoto täysin ohjatusta strukturoidusta kesksutelusta ja vapaasta teemahaastattelusta.

Aluksi olin hiukan pettynyt siihen, että opettaja oli valinnut tälläisen menetelmän, itseäni viehätti paljon enemmän teemahaastattelun vapaamuotoinen keskustelu – mutta jo tälläinenkin haastattelu jännitti tarpeeksi, mihinköhän kuntoon teemahaastattelu olisi minut saanut.

Eli istuin siellä kabinetissä kun kansanedustajani tupsahti sisään. Haastattelun sisällöstä en voi kertoa – olemme kirjoittaneet yksisuuntaisen salassapitosopimuksen kansanedustajan kanssa, eli tutkimusryhmämme ei tule paljastamaan mitä nauhurille on sanottu ja kenen toimesta. Aiheet liittyivät puolustusvoimien maineeseen, strategiaan sekä Suomen tulevaisuuteen noin yleensäkin. Noin puoli tuntia myöhemmin haastattelu oli ohi.

Seuraavaksi oli aika kirjoittaa haastattelu puhtaaksi. Kuulema puhtaaksikirjoitukseen kuluva aika on noin kahdeksan kertainen varsinaiseen haastatteluun ja omat kokemukseni tukevat havaintoa. Onneksi kirjallisuudessa puhutaan mahdollisuudesta käyttää tutkimusavustajaa tässä likaisessa vaiheessa; ehkä tämä sitten kun olen vanhempi ja viisaampi.

Kurssimme tuotti lopulta 120 sivua normaalimarginaalista A4-tekstiä. Nyt se pitäisi analysoida ja tuottaa tästä minitutkimus.