Tulin juuri kansantaloustieteen laitoksen tentistä joka käsitteli peliteoriaa. Ensimmäisen kerran yliopistoelämässäni luovutin: ymmärsin kyllä jokaisen tehtävänannon olemuksen, mutten nähnyt sen sisintä olemusta jolla se pitäisi ratkaista. Jotenkin olo tuntuu nyt tyhmältä, puoli vuotta istuin kuuntelemassa luentoja, opinkin ehkä jotain, mutta tentissä – tyhjää.

Aiemmin mainitsin XS-menetelmän, jota noudatin peliteoriaan ilmoittautuessani. Hassu, kiinnostava kurssi jota minun ei pitäisi olla opiskelemassa. Joskus tälläiset toimii, mutta kuten esimerkkini osoittaa: ei aina. Nyt mietin tahdonko edes yrittää uusinnassa päästä kurssista läpi vai olisiko aika katsoa tulevaisuuteen ja myöntää etten ehkä ole niin viisas kuin toivoisin.

Suurin osa blogin lukijoista toivottavasti ymmärtää millaista XP-ohjelmointi on. En nyt ajo kehittää yhtä sienistä menetelmää opiskella, mutta kuitenkin ideani on pyrkiä XP:n kaltaiseen yllättävään lähestymistapaan. Kuitenkin minun pitää heti alkuun tunnustaa, etten ole alan pioneeri; esimerkiksi toveri Tivi-chan on kunnostautunut alalla.

Ennen metodiigan esittelyä on hybvä lähteä siitä mikä nykyisessä opiskelussa epäonnistuu. Väitän, ettei ainakaan minua ole painostettu etsimään rajoja erityisen paljon. Lainatakseni erästä Nokian säätiön palkinnon saajaa: “Rajojen etsiminen on tärkeää.”

Katselen tulevaa kaksiviikkoistani hiukan pelokkaasti: peliteorian tentti (5 op), muutama luentopäiväkirja (6 op) sekä tutkielma e-, m- ja u-politiikasta (6 op). Yhteensä 17 opintopistettä. Mutta, mihin onkaan hukkunun Piia ja hänen tilastotieteensä?

Siispä olen suunnannut matematiikan ja tilastotieteen laitokselle, ja huomasin että minulla on vielä toivoa: erillistentit ovat joulukuun lopussa. Nyt harkitsenkin vakavasti sitä, mihin pitäisi ilmoittautua.

Aamulla oli vallan tutkimuksen tentti, tai oikeastaan osa sitä: suoritin teoksen Barry Hindess: Discourses of Power. Koska poliittinen filosofia tai ajattelu ei kuulu lempiaineisiin, eräs opiskelijatoverini auttoi minua kirjan sisemmän olemuksen analysoinnissa ja ymmärtämisessä. Kesken opintopiirimme hän totesi minulle, ettei minun kannattaisi keskittyä kappaleisiin diskreettinä vaan pyrkiä näkemään tietty jatkuvuus niiden välillä.

Varsin viisas neuvo, mutta samaan aikaan myös triviaali. Vallan käsitteessähän on tapahtunut muutos siitä mitä itse kutsun kvantitatiiviseksi analyysiksi kohti kvalitatiivista, kontekstisensitiivistä analyysiä. Ehkä sitten käsittelen asioita välillä liian diskreetisti, mutta joissain asioissa jatkuvuus on tarpeellista – toisissa ei.

Tenttikysymys oli valtiotieteilijämäinen: miten Hindess käsitteli Lukesin radikaali vallankäsitteen suhdetta kriittiseen teoriaan. Monia aspekteja, joita tuo esille, mutta kuten aina on syytä aloittaa määrittelemällä keskeisiä käsitteitä. Lukesin valtakäsitys perustuu analyysiin vallan muodoista:

1. Vallan perinteinen käsitys; valta päätöksen tekemisenä; julkinen valta
2. Vallan kontekstuaalisempi käsitys, valta osana esimerkiksi agendojen asettamista; yksityinen valta
3. Valta arvojen, ideologioiden, normien ja käsitteiden kautta

Näistä viimeinen kohta edusti erityisesti Lukesin osuutta analyysissä, ja muodostaa myös merkittäviä näkökulmia kriittisiin teorioihin. Esimerkiksi marxilaisuus perustuu siihen, että ideologiat ovat poliittisen vallan käyttöä (toki lukuunottamatta marxilaisuutta, joka perustuu tieteeseen) ja feministisessä tutkimuksessa kielen merkitystä vallankäytön välineenä voidaan nostaa esille – mutta tälläisiä asioita ei kysymyksessä kysytty, vaikkakin esimerkit ovat aina mielekkäitä.

Hindessin näkökulma ja esitystapa korostaa mielestäni Lukesin radikaalia vallankäsitystä vähän liikaakiin, vastaavia ajatuksia on löydettävissä historiallisesta legitimiteettikeskustelusta. Lieneekö syynä esimerkiksi teoksen tietty vanhanaikaisuus tai yhdysvaltalais-brittiläinen traditio: itse väitän että “radikaali” vallankäsitys on vakiintumassa myös valtavirran tutkimukseen.

Vastaukseni oli varsin epämääräinen ja arvioisin että lopulliseksi arvosanaksi tulee 2 tai 3. Ei mikään hyvä, mutta onpahan läpi. Läpipääsy tässä onkin tavoitteena alkuun, nimittäin kyseinen teos on esitietovaatimuksena vallan tutkimuksen kurssin tenttiin, joten nyt toivottavasti on esitiedot kunnossa. Alas olen vajonnut kun näin ajattelen, mutta joskus pitää rationalisoida opiskelujaan.