Tänään käsittelimme luennolla instituutioita muutoksen ja jatkuvuuden kysymyksien kautta. Institutionaalinen teoria voidaan jakaa uuteen ja vanhaan malliin; kun vanhempi institutionaalinen teoria keskittyy enemmän positivistiseen tutkimussuuntaan ja rakenteisiin, niin uusi institutionaalinen teoria on ottanut laajemman käsityksen siihen mitä instituuitiot oikeastaan ovat:

Instituutiot ovat pysyvyyttä omaava ajattelun ja toiminnan muoto, joka on juurtunut ihmisten tai ryhmien tahoihin. Eritysesti on syytä huomata varsin laaja-alainen määritelmä; melkein tekee mieli kysyä mikä ei ole instituutio kun epämuodolliset rakenteet, normit ja uskomukset voivat olla instituutioita.

Käsittelimme luennolla kahta esimerkkiä instituutioista; simputus ja prostituutio. Prostituutio jakoi ihmiset varsin selvästi; onko kyseessä todellakin instituutio vai onko se enemmänkin jotain muuta. Varsinkin pojat olivat varsin hanakasti sanomassa, ettei prostituutio ole instituutio.

Itse osallistuin keskusteluun pohtimalla, että tutkijan pitää itse valita onko kyseessä instituutio vai ei – tämän valinnan pitäisi pohjautua tutkimuskysymyksen asetteluun ja siihen mikä on paras mahdollinen selitysmalli siihen tilanteeseen. Toisaalta simputustahan voi vaikka selittää rationaalisen valinnan teorialla tai ehkä jopa sukupuolitietoisesta tutkimusnäkökulmasta.

Mutta, mikä uudessa institutionaalisessa on niin hienoa? Se on vapaampi; se keskittyy säännönmukaisuuksiin eikä itse organisaatioom; se pystyy selittämään muutosta; se ei pyri kokonaisvaltaiseen selittämiseen ja on kontekstitietoinen. Lisäksi kaiken tämän lisäksi, se kykenee keskustelemaan arvoista eikä oleta niitä annettuina. Se siis tutkii politiikkaa laajassa merkityksessä. Kuten kaikki yhteiskunnalliset selitysmallit; tämäkin on kerännyt ympärilleen vastustusta: valta (vaikea sana) ei kuulema saa tarpeeksi merkitystä, toisaalta yleistä epämääräisyyttä kaikessa on.

Muistan itse käsitelleeni presidentti-instituutiota noin vuosi sitten; toisaalta yliopisto on instituutio mutta avioliittokin voidaan nähdä instituutiona. Ihan riippuen siitä, mitä haluaa korostaa – mutta mikään ei ole kaikkeen kelpaava yleisavain.

Pätkäisy erään kanavan keskustelusta (kaikilta osallisilta pyydetty lupa)

22:52 <~Japsu> teoria on semmonen villi idea jolle haetaan uskottavuutta muotoilemalla se vaikeasti ja laittamalla sen nimeen “teoria”
22:52 <@Tivi> jolloin se oli teoria, paitsi jos se ei ollut hypoteesi
22:52 <@Tivi> hianoa
22:52 <@rabella> niin mut siinä pitää olla joku idea
22:52 <@kaneli> tartteeko teoriaa edes todistaa oikeaksi?
22:52 <@rabella> ei ehkä
22:52 <@rabella> riippuu kontekstista
22:52 <@Tivi> määritteles kaneli “todistaa” <3 22:52 <@rabella> mut kannanotto ei enivei ole teoria
22:52 <@kaneli> Tivi: riippuu tieteestä
22:52 <@rabella> kannanoton taustalla voi olla mutta
22:53 <@Tivi> mites humanistisissa tieteissä todistetaan asioita?
22:53 <~Japsu> käsiä heiluttelemalla
22:53 <@kaneli> Tivi: juurikin olen lukenut teosta Waltson; “Informal logic”
22:53 <@rabella> mites luonnontieteissä todistetaan asioita?
22:53 <@kaneli> Tivi: riippuu omaksutusta metodologiasta, ontologiasta ja epistemologiasta
22:55 <@Tivi> huhhuh
22:55 <@kaneli> esimerkiksi behavioralistinen tutkimussuunta vannoon peliteorian käyttökelpoisuuteen yhteiskunnan mallintamisessa (lähestymistapa), jolloin niille todistaminen on erilainen kuin esimerkiksi relativisteille jotka sanoo että ei ole olemassa totuutta vaan ainoastaan tulkintaa
22:55 <@rabella> ihan kuin luonnontieteissä ei riippuisi omaksutuista simologioista
22:55 <@kaneli> rabella: riippuu siellä, mut luonnontieteilijät harvemmin pohtii tätä
22:56 <@rabella> kaneli: sen takia mä nyt tämän sanoinkin
22:56 <@rabella> kaneli: että luonnontieteilijät alkaisi pohtia ja maailma pelastuisi!!1
22:56 <@kaneli> ei maailma pelastuis, turmioon mentäis
22:56 <@rabella> oisit kertonut ennen kuin sanoin
22:56 <@rabella> njoo
22:56 <@Tivi> kaneli: lujepa http://sl4.org/wiki/TheSimpleTruth
22:57 <@rabella> ehkä mun olis parempi ruveta syksyisin assaroimaan stokastisia prosesseja ja keväisin myymään hampurilaisia
22:57 <@kaneli> rabella: sanotaan näin, että fysikaalisissa tieteissä ns. kirjoittamattomat taustaoletukset ovat semmosia ettei niitä niin tartte tuoda esille
22:57 <@rabella> kaneli: en nyt ole ihan vakuuttunut
22:58 <@kaneli> okei, poissuljetaan moderni fysiikka 😀
22:58 <@rabella> kaneli: lisäksi en nyt varsinaisesti tarkoittanut että niitä pitäisi tuoda esille joka paperissa
22:58 <@rabella> mut kuten sanoin, ehkä mun olis parempi myydä hampurilaisia ja olla hiljaa
22:58 <@kaneli> rabella: kirjaamattomat taustaoletukset on vaan termi 🙂
22:59 <@rabella> mitä muuta kuin termi luulin sen olevan?

Melkein tekee mieli sanoa että olen käynyt kurssin; mutta kun en vielä ole.

Web 2.0 on muuttunut melkein kirosanaksi useimmille; sitä tungetaan nykyisin liian moneen paikkaan miettimättä ollenkaan mitä se tarkoittaa – itsekin välillä 2.0:llaa liikaa kaikkialle tunkevana tunnustan tämän ongelman.

Suoritan kurssia jonka nimi on Perspectives on EU-Criticism, ja tämän kurssin muodollisuus on muutenkin varsin jännää; opettaja korostaa että tärkeintä on että opimme ja kokeilee jänniä menetelmiä aina välillä. Olemme tähän mennessä tutustuneet teorioihin (mind-map) ja sivunneet eurobarometriä sekä historiaa (jokaisen oma yhden minuutin esitys). Kurssia ei suoriteta tentillä vaan noin viiden sivun esseetä vastaavalla työmäärällä – tämä saa siis olla vaikka teatteriesitys jos haluaa.

Eräällä luennolla minulle heräsi idea: usein koen että keskustelu jää ajanpuutteen takia kesken. Lisäksi luentopäiväkirja auttaa palauttamaan mieleen mitä kurssilla olen oppinut. Mutta, jos luon interaktiivisen luentopäiväkirjan, toivottavasti pystyn parantamaan niin depaattia kuin myös omaa pohdintaani. Siispä perustin blogin.

En edes pelkää että tälläinen IT-vempele aiheuttaisi ihmisille ongelmia – nimittäin käytämme Moodlea kurssin virallisena sivuna muutenkin.