Olen nyt Helsingin keskustassa, neljännessä kerroksessa ja aurinko heräilee vähitellen loistaakseen kokonaisen päivän. Päiväni on vasta alkamassa; aamupalaksi söin annoksen kebabbia ja kalaa läheisessä ateriointipaikassa. Pitäisi vielä porskuttaa noin 15 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Silmiä hituisen jo painaa, mutta ei saa antaa sen häiritä.

Sain kun sain luettua tiivistelmiä poliittisesta ajattelusta; Humesta, Rouessausta ja Lockesta yhteiskuntasopimusteoreetikkoja esitelläkseni. Jokaisella heistä oli hituisen erilainen käsitys siitä, miten ihminen toimii. Locke korosti enemmänkin yhteistyöhalukkuutta kun taas Rouessau käsittääkseni lähti negatiivisemmasta ihmiskäsitteestä. Tälläisiä asioita periaatteessa pitää valtiotieteilijän osata, ettei hän jäädy televisiossa. Ties vaikka joku kysyisi suorassa lähetyksessä Millin käsitystä onnellisuudesta – joka korosti laadullisuutta aiemman määrällisyyden lisäksi.

Seuraavaksi edessä olisi tilastitieteen harjoittelua. Olen jo ymmärtänyt Kendallin taun olemuksen, joten seuraavaksi edessä olisi varmaan varianssianalyysin perusteet. Muutenkin voisi kurssin verkkosivut selata läpi, ettei vaan ole unohtunut mitään tärkeää opiskeltavaa.

Luultavasti keskipäivällä edessä olisi tutustumista feministiseen poliittiseen ajatteluun. Feminististä politiikan teoriaa kai kuuluu opintoihini varsin laajasti, mikä on mielestäni hyvä asia. On merkittävää pyrkiä huomaamaan, että keskustelutapa (diskurssi) jota käytämme on miehinen ja yhteiskunnassa tehdään kaikenlaisia piilo-oletuksia sukupuolenkin perusteella, kuten ehkä eräs tuttavani kertoo pinkkien aurinkolasiensa läpi. Ja ehkä pääsen kiistelemään tentissä tasa-arvon käsitteestä.

Illalla on luvassa ansaittu lepo. Tunnetusti tyhmyydestä sakotetaan, mutta silti operaationi muuttaa unirytmiä on ollut varsin rankka. Nyt alkaa olla jo valoisaa, toivottavasti edessä on söpö päivä.

On aika tehdä vähän tekemättömiä töitä ja normalisoida unirytmiään. Istun nyt yliopistolla, varsin epäergonoomisessa tuolissa. Tänään – ja huomenna – olisi tarkoitus lukea tilastotiedettä ja poliittista ajattelua.

Osa ideaa on, että valvon koko yön ja huomisen päivänkin. Sitten illalla, ehkä noin kello yhdeksän olen niin väsynyt että saan normaalin unirytmin aikaiseksi; se on nyt päässyt lipumaan liikaa aamuyöhön ja herääminen on tapahtunut sitten siitä noin yhdeksän tunnin kuluttua.

Tätä opiskelijaelämä minulle on eniten. Hassuja kokeiluja, sienestystä ja tyhmyyttä. En normaalissa elämässä voisi vääntää unirytmiä tälläiseksi saatika sitten oikeasti päättää valvoa putkeen paria päivää. Sitten isona täytyy olla säntillinen, aloittaa työpäivä aamulla kello kahdeksan ja poistua työpaikalta kello neljä iltapäivällä. Syödä välillä lounasta (kello 11.30), ja juoda kahvia (9.00 ja 14.00).

Vartija käveli juuri ohitse ja nyökkäsi. En taida olla ainoa opiskelija joka käyttää akateemista vapauttaan näin. Aika siirtyä luentomonisteiden ja kirjallisuuden ääreen, tentit ensi viikolla ja niistä olisi syytä päästä läpi, tilastotieteestä jopa ihan kunnialla. Valitettavasti tieto ei mene päähän kaatamalla, vaan omaakin työtä vaaditaan.

Istun nyt tuomiokirkon portailla. Yläpuolellani päivää pasitattelemassa on viisi ehkä noin yläasteikäistä tyttöä. Alapuolella joku lukee kirjaa. Vieressä puhutaan kännykkään. Itse avaan hetken päästä tenttikirjan.

Kesä on oikeasti lähellä, ensi viikon perjantaina on fuksivuoteni viimeinen tentti. Mitä jäi käteen? Ystäviä, paperia ja opintopisteitä. Periaatteessa minulla nyt pitäisi olla joitakin perustaitoja tilastotieteen, tietojenkäsittelyopin ja valtiotieteen alalla, mutta koska kyseessä on vain perusopintoja, eivät ne kovin syvällisiksi mene. Enemmän epätietoisuutta tulevaisuudesta. Enemmän vaikeita kysymyksiä vastattavaksi. Enemmän haaveita toteutettavaksi.

Mietin Korkeasaarta, siellä ei ole tullut käytyä pitkään aikaan. Tai Linnanmäkeä, Ateneumia – edes Kiasmaan en ole muka ehtinyt. Onneksi pian aurinko lämmittää ja alkaa kesäloma – jonka vietän töissä. Mutta, kesälomalla kuitenkin jää aikaa tehdä kaikkea ylimääräistä silloin kun haluaa. Ehkä löydän sisäisen lapseni jälleen ja suuntaan toiselle lukuvuodelleni monella “Miksi?”-kysymyksellä.

Kesä vaikuttaa ihmisiin jännästi. Mietin monia juttuja, joille ei ennen ole ollut aikaa. Vaihto-oppilasvuosi tai pari. Aikaa lukea kiinnostavia kirjoja läpi, ottaa vähän rennommin kuin opiskellessa. Opiskella kieliä, Pythonia ja MIDPiä jos aikaa löytyy. Vierestä käveli juuri isä ja lapsi ohi, laskivat portaiden lukumäärää ruotsiksi. Pitäisi ehkä aikuistumistakin suunnitella hitaasti; ehkä sen sisäisen lapsen löytäminen ei olekaan hyödyllistä.

Kiviportaat lämpenevät hitaasti. Tukka on silmien tiellä koska tulee. Tälläistä on elämä auringon alla.