Pitkästä aikaa on aika tarttua näppäimistöön ja harrastaa luovaa yhteiskunnan moittimista. Nyt tartun aiheeseen, jota ei voisi enempää hypettää. Nimittäin, oletteko huomanneet sellaisen pienen asian että on se aika vuodesta kun kaikki haluavat olla ystäviäsi ja lupaavat hienoja parannuksia vaikka mihin – kyllä, on taas aika äänestää.

Samaan aikaan ovat viisaat tiedeihmiset kokoontuneet ja päättyneet siihen että ihmisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on erittäin todennäköinen. Huomaa sanamuotoilu, poliittista korrektiutta korostetaan vielä nytkin. Varmaan ollut samanlainen vääntö kuin Pluton planettuudesta siellä tiedeihmisten ja poliitikoiden kesken siitä mikä nyt on todellinen tilanne.

Seuraavina viikkoina Suomessa tapahtui vaikka mitä:

Eräs poliitikko korosti, että laitteet tulee muistaa laittaa stand by-tilaan kun niitä ei käytä. Valitettavasti hän unohti mainita, että stand by on todellinen sähkösyöppö. Teen nyt poikkeuksellisen päätöksen ja okeasti puhun asioista niiden oikeilla nimillä: kuinka herra ympäristöministeri olisikaan tämän pienen faktan voinut tietää?

Samoin erään toisen suurpuolueen edustaja ajoi vaalitapahtumaan ekoautolla. Mutta, mutta… Taas arvon poliitikko voisi seurata aikaansa , nimittäin ainakin hybridi-auto on todettu todelliseksi energiasyöpöksi. Mutta, onhan valtionvarainministeri niin kiireinen ettei ehdi edes Hesaria lukemaan tai voi pohtia julkisen liikenteen käyttöä koska sehän olisi myös kustannustehokasta.

Toki myös pääministerikin ehti kommentoida asiaa niin kokoomuksen, vihreiden kuin muidenkin puolueiden rinnalla. Tämä kuvaa mielestäni yhtä asiaa mitä tiedeihmiset eivät varmasti halunneet tapahtuvat: ilmastomuutos muuttui poliittiseksi aseeksi. Olen aikaisemmin blogissa maininnut turvaallistamisen termin. Turvaallistamien on puhatavan muutos siten, että asiaa käsitellään suuremmissa määrin turvallisuusnäkökulman kautta; mielestäni ilmastonmuutos on poliitikkojen suussa turvaallistettu.

Joitakin ylilyöntejä olen myös nähnyt, kiinnostavinta oli ehkä väittää että Helsinki tarvitsee pienen osan Sipoota, koska se on ympäristöystävällisempi ratkaisu. Mitä lieneekään tämän poliitikon päässä käynyt, mutta argumentit liittyivät yhteiskuntarakenteeseen. Voisi todeta, että eikös kaikkein tehokkainta olisi myös välttää Helsingissä kehittynyttä lähiöajattelua koska siinä ihmiset joutuvat reissaamaan lähiö-keskusta-lähiö-väliä turhaan.

Kiintoisaa on seurata, miten ympäristöystävällisyyden käy vaalien jälkeen. Perinteistä olisi, että kaikki lupaukset vaan unohtuisivat mystisesti. Ja toki ongelmiksi nousee myös työskentely muiden valtioiden kanssa – joka jo Euroopan unionin yksipuolisessa lupautumisessa päästöjen pienentämiseen nähtiin selvästi. Muistaakseni Suomen linja oli vielä päästörajoituksia vastustava, vaikka kyllähän vaaliehdokkaat kannattavat että Euroopasta syntyisi mallimaa tämän asian suhteen…

Kuitenkin tutkijoiden raportti toivottavasti selvitti kaikille sen. että nyt on hyvä aika alkaa panikoimaan vielä kun voimme. Paniikin aiheeksi kelpaa myös se, että ympäristömuutoksen takia vaaleista katoaa useita muita mielenkiintoisia teemoja; perintövero, kuntauudistus, Suomen kilpailukyky, …

Kävin kukkakaupassa ostamassa kukkia, en mitään valmispakettia koska sellaiset ovat halpoja ja rumia. Tämä meidän juttu on kuitenkin jotain, joka vaatii vähän enemmän panostusta. Iloisesti maksoin kimpun, iso keltainen auringonkukka näin talviseen aikaan ja paljon muuta vihreää. En ostanut ruusuja, se olisi jo yliromanttisen pinkkiä.

Kävelin jääkentälle miettien mitä kaikkea olemme kokoneet: ensimmäinen halaus, ensimmäinen suudelma… Se on jo aika paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kuitenkin. Jääkentällä lumihiutaleet putosivat söpösti alaspäin ja hän seisoi keskellä valmiina. Kävelin hänen luokseen, annoin kukat ja lämpimän halauksen. Hänen poskensa oli kylmä ja kostea – hän on tainnut odottaa minua jo pidempään.

Halauksen jälkeen hän katsoi minua silmiin ja aloitti lauseensa: “Matti, meidän pitäis puhua.” Hänen kielensä lipaisi huulia ja hän jatkoi: “Tää meidän säätö, ei se taida toimia enään.” Sanottuaan sen hän antoi kukkakimppuni takaisin ja otti muutaman askeleen taakse.

Saan kysyttyä ääneen: “Miksi?” Tyttö katsoo minua söpöillä silmillään ja vastaa ehkä klassisesti: “En mä oikeen tiedä, musta tuntuu että me ollaan vaan kasvettu erilleen.” Tyttö hyvästelee minut ja kävelee pois.

Jään kentälle yksin. Mietin mikä tässä meni pieleen. Kyynel jos toinenkin valui poskeani pitkin kohti maata. Enkö ollut tarpeeksi hellä? Enkö ollut tarpeeksi hänen kanssaan? Miksi en ollut huomannut mitään?

Tovin kuluttua lähdin jääkentältä kohti kotia. Lumisadekin oli jo loppunut ja tien varressa oli vain ruskeaa sohjoa. Kotona odotti lämmin peitto jonka viereen käperryin ja nukahdin. Kukkakimppu jäi jääkentälle.

Tätä kolmatta periodia on jäljellä kaksi viikkoa. Sitten on aika siirtyä vuoden viimeiselle neljännelle periodille. Huhut kyllä kertovat, että yliopistolla olisi viides periodi kesällä, mutta niistä tulee ehkä tietoa vähän myöhemmin.

Heti ensimmäinen tärkeä asia on tilastollisten ohejlmien harjoitustyön esittäminen huomenna. Oma tutkimuksemme käsitteli asumismuodon, sukupuolen ja itsenäisyyden välistä suhdetta. Nopeana referointina: tutkimuksemme osoitti että käytössämme olleessa otoksessa valtiotieteilijöistä tyttöjen ja poikien itsenäisyyden kaipuussa oli eroja. Havaitut erot olivat tilastollisesti merkittäviä (p=0,006).

Sitten tuleekin vastaan murheenkryyni-kurssi: poliittisen ajattelun perusteet. Aiemmin mainitsemani essee Platonin Valtiosta ja sen lisäksi vielä kirjallisuustentti. Onneksi yhteisöllisyys muodostui avukseni; olemme muodostaneet opintopiirin joka referoi kirjan suomeksi. Oma osuuteni on muuten siinä kunnossa että lähetän sen opiskelijatovereilleni. Toivotaan, että tämä riittää sen kanssa koska tähän anjoviskiusaukseen en halua enää koskea.

Voisin muuten blogin lukijoille kertoa, että valtiotieteellisessä tiedekunnassa on varsin hyvä palautteen keräämisjärjestelmä: jokaisen kurssin lopuksi kerätään kurssikysely, jota sitten kai oikeasti käytetään suunnittelussa ja kehittämisessä avuksi. Tai näin ainakin meille aina väitetään. Onneksi näin, koska minulla on oikeasti mielipiteitä tuosta poliittisen ajattelun perusteiden kurssista.

Sitten on onneksi sellaisia kevyitä kursseja kuten yhteiskuntatieteet ja arguentaatio. Siellä oikeasti pärjää yllättävän pitkälle diskreetin matematiikan perusteilla, erityisesti logiikkaa soveltaen. Esimerkiksi kurssilla hämmästelimme varsin pitkään miksi epätodesta saa seurata mitä tahansa ja esitin olen keksinyt siihen varsin hyvän esimerkinkin: Jos voitan lotossa, niin ostan asunnon. Harjoitustehtäväksi jääköön totuustaulun luonti ja sen täsmällisempi tarkastelu. Ja siitäkin sitten luentokuulusteluun, eli tenttiin jotta tulisi opintopisteitä. Eihän opintopisteet ole itsetarkoitus, mutta tämä kurssi on muutenkin pakko käydä.